Pelastus­kertomus

Päivä 1. On 11. marraskuuta. Jari Saarion, 53-vuotiaan entisen pelastajan, matka alkaa Chilestä. Edessä on 8 000 kilometrin soutumatka Etelä-Afrikkaan. Hän saapuu perille parhaimmillaan helmikuussa, pahimmillaan huhtikuussa.

Saario jakaa yli 200 000 Instagram-seuraajilleen videon liikutuksestaan. ”Tämän päivän aikana ollaan jo sitten historiankirjoissa. Fiilis on jotenkin sanoinkuvaamaton.”

Ensimmäisen päivän aikana Saariosta tulee tiettävästi ensimmäinen ihminen, joka on soutanut Kap Hornin ympäri.

Päivä 2. Saario soutaa kuumeessa. Myrsky yltyy. Noin 140 000 euroa maksanut seitsenmetrinen lasikuituvene on käynyt jo kyljellään. Se on kuitenkin suunniteltu pysymään pinnalla pyörähdyksissä. Perinteisen soutuveneen sijaan se muistuttaa pientä tutkimusalusta. Pinnat on täytetty aurinkopaneeleilla ja logoilla.

Etuhytti tarjoaa tilan oleskeluun ja ruoanlaittoon. Takakajuutassa on varusteita. Saario soutaa niiden välissä. Perässä lukee vihreällä Clayton. Nimen antoi muusikko Käärijä, Tarzan-animaa­tion pahiksen mukaan.

Päivä 3. Ruoka ei pysy sisällä. Satelliittiyhteys ei toimi eikä kuviakaan voi lähettää somevastaavalle, palomieskollega Sami ­Piriselle, joka päivittää Saarion tiliä.

Instagramiin postataan silti muistutus Hope ry:n järjestämästä keräyksestä lasten ja nuorten harrastuksiin. Tilille laitetaan kuvia lahjoituksista. Helena antaa 20 euroa. ”Upea roolimalli jokaiselle”, hän perustelee.

Mikä saa suomalaiset lahjoittamaan, Taloustutkimuksen Senior Insight Manager Anne Kosonen?

”Hyväntekeväisyyskyselyjemme kärkeen on noussut sairauksien parantamiseen ja hoitomenetelmien kehittämiseen liittyviä yrityksiä ja järjestöjä. Myös lapsiin liittyvät teemat ovat vuodesta toiseen korkealla. Vähemmän lahjoitetaan esimerkiksi uskonnolliseen työhön, ihmisoikeusasioihin, eläinsuojeluun ja ympäristöteemohin. Lahjoituksen motiiveja tutkitaan keväällä julkistettavassa tutkimuksessamme. Siinä selvitetään esimerkiksi, vaikuttaako lahjoitukseen, jos kampanjassa käytetään tunnettua kasvoa.”

Päivä 5. Saariolla on päässään nyrkkeilykypärä. Se suojelee iskuilta tyrskyissä. Hän lähettää kuvan merilinnusta ja pyytää seuraajia arvaamaan lajin. Lintu on albatrossi.

Päivä 6. Tuuli on tyyntynyt ja kuume laskenut. ”Täällä ollaan soutelemassa”, Saario kertoo videolla. Hän postaa myrskyisen sääkartan ja Mikael Gabrielin kappaleen, jossa lauletaan laivan uppoamisesta.

”Täällä tuulee melkein aina kovaa, mutta tän takia täällä ei ihmiset juuri soutele. Mutta ei historiaa yleensä tehdäkään, jos ei paineta täysillä töitä!” hän kirjoittaa.

Mikä on ihmisen oma vastuu henkeen kohdistuvista riskeistä, THL:n johtava tutkija Liina-Kaisa Tynkkynen?

”Pohjoismaisessa sotejärjestelmässä ajatus on, että kaikki hoidetaan. Sairaalan ovella ei katsota, oletko itse vaarantanut itsesi. Tasaisin välein herää keskustelu ihmisen vastuusta omasta terveydestään. Me kuitenkin tiedämme, ettei terveys ole aina yksilön toiminnasta kiinni.

Mutta totta kai, jos laitamme yhteen yksilöön hirveästi rahaa, ainahan se on muualta pois. Silloin ollaan vaikeiden priorisointien äärellä: Pitääkö ihminen pelastaa jostakin, johon hän on itsensä hommannut ja mitä muuta sillä rahalla olisi voitu tehdä. Ei minulla ole antaa tähän vastausta. Olisi todennäköisesti hankalaa tehdä kielteinen päätös, että ’me jätetään ihminen tuonne kuolemaan’.

Enemmän olen huolissani siitä, että eri sairauksien hoidosta tehdään priorisointeja hiljaisesti. Niistä ei käydä isoa keskustelua.”

Päivä 7. Millään lihasvoimalla ei voi soutaa 15 metriä sekunnissa puhaltavaan vastatuuleen, Saario sanoo videolla. Hän esittelee laskuvarjoa muistuttavan ajoankkurin toimintaa. Se hidastaa ja vakauttaa venettä huonolla säällä.

Päivä 13. Saario on soutanut ohi Falklandinsaarien. Hän kertoo tekevänsä hattutemppua. Saario nousi alunperin julkisuuteen, kun hän souti kahdesti yli Atlantin vuonna 2023. Ensin Kanarialta Karibialle, sitten Kanadasta Skotlantiin.

Projektin hinta on tuplaantunut edellisestä. Se on nyt noin 450 000 euroa. Saario on maksanut sen sponsoreilla, säästöillä ja lainalla. Vene on kasvanut, mutta kokenut purjehtija Tapio Lehtinen on silti varoittanut, ettei sillä ole turvallista lähteä eteläisen valtameren arvaamattomiin olosuhteisiin.

Saario uudelleenjulkaisee Tanssii tähtien kanssa -julkkisten – mukana muun muassa Mikko Silvennoinen, Tuure Boelius ja Bess – kannustusviestin. ”Rakastan teitä kaikkia!” hän vastaa.

Ajaako extremeurheilu vaarallisten tekojen kierteeseen, extremeä tutkinut psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen?

”Katselin kerran ohjelmaa, jossa kisattiin Guinnessin ennätystenkirjaa varten siitä, kuinka monta kurpitsaa pystyy rikkomaan omalla päällään. En tiedä, onko soutuveneellä Kap Hornin kiertäminen sen kummempi ennätys kuin kurpitsojen hakkaaminen päällä, loppujen lopuksi.

Extremelajien harrastajien persoonallisuuspiirteenä nousee esiin vaihtelun halu. On vaara ja pelko, mitkä pitää voittaa. Mutta annas olla, kun on hypännyt laskuvarjolla 50 kertaa, niin eihän se enää pelota. Tutkimusten mukaan kokeneille sattuu yllättävän paljon onnettomuuksia. Saario ei ole ensimmäinen, joka vähättelee vaaroja. Meillä vähän kaikilla on tällaiseen taipumusta, jos me osaamme jonkin jutun.”

Päivä 17. Vene on pyörähtänyt ympäri ja airo katkennut. Kuuluu piippausta, hytissä loistaa punainen valo. ”Ihan pimeetä menoa.”

Päivä 22. Saario kertoo, että istuu soutupaikalla joka päivä 14 tuntia. Soutaa tunnin kerrallaan, lepää sitten kymmenen minuuttia. Nukkuu kahdesti päivässä kolme tuntia. Juo kaksi kuppia kahvia herätäkseen. Energiaa kuluu yli 4 500 kilokaloria vuorokaudessa.

Päivä 24. Saario mainitsee olevansa Keskon Liike on lääke -kampanjan lähettiläs. ”Veto kerrallaan vaan.” Saario on alkumatkan aikana esitellyt myös Sisu-karkkeja, Avant-kuormainvalmistajaa ja Asfalttikallio-maanrakennusyritystä.

Tulisiko julkista tukea anelevien urheilijoiden ottaa mallia Saariosta, kansanedustaja Harry ”Hjallis” Harkimo (liik)?

”Kaikki perustuu siihen, kuinka paljon yritys kuvittelee saavansa näkyvyyttä ja miten se voi hyödyntää sen. Jos et pysty järjestämään sponsoreille jotain mitä ne haluavat, et pysty silloin myöskään saamaan niitä.

On kiinnostavaa, kun joku soutaa Atlantilla. Ihmisiä kiinnostaa seikkailu. Siellä voi törmätä valaaseen, soutuvene voi upota tai jotain muuta. Se oli sama, kun ensimmäisenä suomalaisena purjehdin yksin maailman ympäri. Se kiinnosti. Sain valtavan määrän sponsoreita mukaan. Pari paikallisradioita lähetti suorana haastattelujani sieltä, ja kaikki ihmiset kuuntelivat niitä. Monella urheilijalla on se ongelma, että niitä ei kiinnosta some.”

Päivä 26. Itsenäisyyspäivä. Saario kertoo olevansa ylpeä suomalaisuudesta. Pingviinit hyppivät veneen ympärillä. Vastaan tulee myös valaita ja delfiinejä.

Päivä 27. Saario ei ole käynyt neljään viikkoon suihkussa. Sukat hän on vaihtanut kolmesti.

Päivä 29. Sataa rakeita. Saario sanoo, että jäätyneet sormet tuntuvat irtoavan. Vastatuuli yltyy. Virtaukset vievät väärään suuntaan. ”Nää on nyt niitä hetkii, jotka vaati mieleltä vähän kapasiteettii.”

Saario on kertonut kapasiteetista Annika Hytösen kirjoittamassa elämäkerrassa Jari Saario – Soutaja sekä Mikko Kalajoen ja Petteri Mattilan lastenkirjassa Atlantin yli. Ennen matkaansa hän solmi WSOY:n kanssa kustannussopimuksen kirjasta, joka keskittyy Saarion ”ajatusmaailmaan ja filosofiaan”.

Miksi extreme-urheilijoiden kirjat kiinnostavat, kirjallisuustieteilijä Laura Piippo?

”Soutajahahmossa on kyse digitaalisen ympäristön ilmiöstä. Päätuote on henkilöbrändi, jolla myydään puhekeikkoja yrityksiin. Painetulla kirjalla haetaan prestiisiä ja oheistuotteita.

Motivaatiopuhuja kertoo siitä, miten asetetaan tavoitteita ja mennään niitä kohti. Nousee teemoja, kuten mies vastaan meri tai yksilö mahdottoman haasteen edessä. Ne ovat olleet taiteen aiheita aika monta vuosisataa.

Kuvittelisin, että Saarion seuraavaan kirjaan tulee paljon viisauskirjallisuuden ainesta eli valmennusopasta, elämäntaito-opasta, mietelauseita. Ne sopivat hyvin puhujakeikkahommiin, joissa voidaan ottaa tehoja siitä, että on ollut yritys, joka ei onnistukaan, mutta lopulta matka on tärkein ja ihminen kasvaa.”

Päivä 31. Claytonin ajoankkurin naru on lähes katkennut pyörähdyksessä. Pitkän uran pelastussukeltajana tehnyt Saario sukeltaa mereen irrottamaan jumittuneen narun. Varanaruja ei ole matkassa.

Päivä 32. Saario esittelee vessaämpäriä ja sorsaa. Ulosteet hän heittää mereen. Myrskyssä ”käyminen” on hankalaa.

Päivä 37. Vene pitäisi suunnata pohjoiseen, jottei se ajaudu Afrikan ohi. Saario näyttää vitsaillen kartalla, että joutuu ehkä soutamaan maapallon ympäri takaisin Chileen.

Päivä 40. Horisontissa näkyy jäävuoria. ”Ehkä kunnioitusta herättävin näky.”

Saario mainostaa vakuutusyhtiö Lähi­tapiolaa. Vene väistelee kilometrien levyisiä jäälauttoja. Saario toivoo rukouksissaan saavansa ”myötävirtaa ja myötätuulta”.

Videolla vilahtaa taas Sisu.

Päivä 44. On jouluaatto. Saario lähettää voimia niille, jotka ovat jouluna yksin, töissä tai jonkun seurassa. Hän varoittaa humalaisesta väkivaltaisuudesta joulupöydässä. Saario on kertonut Iltalehdelle suunnitelleensa jouluateriaksi pasta bolognesea. Kuivaruokavalikoiman vaihtoehdot ovat lohi ja kana. Kilpaileva Ilta-Sanomat on Saarion sponsori, mutta unohtaa tehdä joulujutun.

Miksi Saariosta tehdään niin paljon juttuja, Toimittaja kertoo niin totta kuin osaa -kirjan kirjoittaja, vapaa toimittaja Mari Manninen?

”Veikkaan, että Saario-jutut ovat vetäneet paljon lukijoita, ja analytiikalle on annettu liikaa valtaa. Vielä puolitoista vuotta sitten Hesarin ja Ylen sivuilla oli usein juttupurskahduksia sensaatiomaisista uutisista. Joku tunnettu näyttelijä bongattiin jossakin päin Suomea, ja sitä seurattiin. Nämä ovat vähentyneet paljon. Tuntuu, että laatujulkaisut ovat oppineet uudestaan harkitsemaan sitä, mihin keskitytään.

Hesarissa määrään vaikuttanee yhteinen urheilutoimitus Ilta-Sanomien kanssa. Iltapäivälehdillä on sanaton sopimus kansalaisten kanssa, että niiden pitääkin olla vähän yliampuvia ja purskahtelevia. Tiivis julkaisutahti tai samat aiheet eivät kuitenkaan sovi kaikkiin viestimiin.”

Päivä 47. Saario keittää kuumaa vettä lämmittämään neopreenikenkiä. Jäljellä on vain yksi kuiva sukkapari.

Päivä 48. Ajoankkurin ylösvetonaru on lopullisesti poikki. Ankkuri jarruttaa venettä. Saario saa knaapin avulla ajoankkurin ylös.

Päivä 51. Clayton törmää jäävuoreen. Saario herää tärähdykseen ja soutaa veneen irti. Hän tarkastelee Gopro-kameralla vaurioita. ”Elämän yks karmeimpii kokemuksii äsken.”

Saarion tilille lisätään mahtipontinen kappale, jossa lauletaan: ”Jari Saario, sisun ilmentymä, mies joka soutaa maailman ääriin.”

Päivä 52. Uudenvuodenpäivä. Saario on saavuttanut puolivälin mutkittelusta huolimatta. Myrsky yltyy, ja Saario jumittaa ajoankkurissa. Heiluminen tuntuu Linnanmäen hurjimmalta laitteelta, hän kuvailee.

Päivä 53. Kaksi hankainta on hajonnut, airo kadonnut. Neljästä vara-airosta jäljellä on vain yksi. Meri aaltoilee voimalla, mutta Saario sukeltaa ja vaihtaa haljenneen peräsimen. Vedessä hän näkee, kuinka jäävuori on viiltänyt keulasta maalia.

Mitä haittoja extremematkailu tuottaa, ihmismaantieteen professori Jarkko Saarinen?

”Extremematkailu on Maslow’n tarvehier­arkian huipulla: sillä haetaan arvostusta ja pyritään toteuttamaan itseä. Sellainen on tietenkin aiheuttanut ongelmia. Esimerkiksi Mount Everest on ruuhkautunut. Siellä on ihmisperäistä jätettä ja ruumiita, joita hyvin vaikea saada pois.

En tiedä, onko rinnastus kurantti, mutta perässähiihtäjät etsivät extremeä Suomestakin. Meillähän kansallispuistojen kävijämäärät ovat kasvaneet paljon. Samalla pelastustehtävät ovat lisääntyneet.”

Päivä 54. Saario kehuu Partioaitan tuotteita.

Päivä 58. Seuraajat ovat kysyneet jäävuorista. Saario vastaa, että niiden määrää on ollut mahdoton ennustaa. Nyt pitäisi päästä koilliseen, mutta tuulet vievät kaakkoon.

Päivä 59. Kova myrsky lähestyy.

Päivä 60. Taas on airo kadonnut. Viimeisellä airoparilla on päästävä loppuun asti. Ristiaallokko on kasvanut yli kahdeksan metrin korkuiseksi. ”On kyl sellaista kyytii, ettei mitään järkee.”

Yhtäkkiä peräsin lakkaa toimimasta. Saario siirtyy takakajuuttaan tarkastelemaan ohjauk­sen tilannetta.

Sitten Claytonin kylkeen jysähtää valtava aalto. Se heittää veneen katolleen. Ovi on auki, vesi tulvii takatilan sisään. Kuivapuku katoaa mereen. Saario ei panikoi, niin hän sanoo myöhemmin, vaan työntää venettä kyljestä oikein päin ja laittaa luukut kiinni.

Hän lähettää videon. ”Oli kyl huono juttu”, hän huokaisee läpimärissä vaatteissa.

Ensi kertaa Saario vaikuttaa huolestuneelta. Hän alkaa miettiä, voiko matka enää jatkua. ”Tää oli niinku tässä.”

Saario ei kuitenkaan luovuta vaan tyhjentää tilaa vedestä. Kastuneet akut syttyvät palamaan. Saario saa ne sammumaan. Hän laukaisee varmuuden vuoksi pelastuslautan.

Sähköt ovat menneet. Saario lähettää hätäkutsun. Hän on merihädässä. Hän soittaa vaimolleen satelliittipuhelimella, että vene uppoaa. Clayton pysyy silti pinnalla.

Päivä 61. Instagram-tilille ilmestyy mustataustainen viesti: Pyydämme välttämään spekulaatiota. Somevastaava Sami Pirinen alkaa johtaa pelastusoperaatiota Suomesta. Saario välittää koordinaatteja. Puhelimen akku on loppumassa.

Pelastus. ”Jari on turvassa!” somejulkaisu kertoo 11. tammikuuta. Kauppa-alus Cymona Eagle on poikennut reitiltään. Se on matkalla Argentiinasta Bangladeshiin.

Merimiehet laskevat verkon alas veneelle. Hypotermiasta kärsivä Saario nousee verkolla alukseen ja pyytää lämmikkeeksi alkoholia. Hän saa kuuman kylvyn.

Saarion tilannetta välittää Hanni Marin. Lehdissä kerrotaan hänen vastaavan Saa­rion viestinnästä. Oikeasti hän vastaa lääkärikeskus Aavan viestinnästä. Aava on Saa­rion sponsori.

Saario matkaa laivan kyydissä Kapkaupunkiin. Hän julkaisee videon Insta­gramissa: ”Mä haluan pyytää anteeks mun perheeltä, yhteistyökumppaneilta ja ihan jokaiselta seuraajalta. Mitä kaikkea tekin varmaan ootte kokenut tossa, kun ei tiedä, miten käy.”

Kannattaako onnettomuutta pyytää anteeksi, viestintätoimisto Tekirin johtava konsultti Tuukka Hetemäki?

”Oli Saariolta ihan paikallaan pyytää anteeksi perheeltään. Jos vaikka itse lähtisin tästä uimaan Tukholmaan, meinaisin hukkua Kivenlahden kohdalla ja minut pelastettaisiin, niin ehkä sellaisen päätöksen jälkeen olisi paikallaan, että pyytäisiin anteeksi tyttöystävältäni ja äidiltäni. Mutta Saario pyysi samassa yhteydessä anteeksi yhteistyökumppaneiltaan ja seuraajiltaan, ja siinä oli pieni julkisen teatterin maku.

Anteeksi pitäisi pyytää vain silloin, kun on aidosti mokannut jotain. Jos on kyse ikävistä olosuhteista, silloin voi pahoitella, mikä on lievempi muoto anteeksipyynnöstä.”

3 päivää pelastuksesta. Saario kiittää viestissään pelastajiaan. ”Olette kaikki minun sankareitani”, hän kirjoittaa englanniksi. Myöhemmin hän arvelee, ettei joudu maksamaan Cymona Eaglelle syntyneitä kuluja.

6 päivää pelastuksesta. Saario käy parturissa ja parranajossa Kapkaupungissa. Ilta-Sanomat julkaisee kuvat ennen ja jälkeen. Siinä, kuten missään lehden yli 50 jutussa, ei mainita lehden olevan Saarion yhteistyökumppani. Clayton ajelehtii yhä Atlantilla IS-logo kyljessään.

9 päivää pelastuksesta. Saario lentää Suomeen Turkish Airlinesin koneella. Ilta-Sanomat, Iltalehti ja Yle lähettävät suoraa lähetystä Helsinki-Vantaan vastaanottoaulasta. Saario kävelee median eteen ennen kuin tapaa tytärtään. Hän sanoo, että on jo palomiehenä valmistautunut pahimpaan, samoin kuin perhe.

Merihädässä Saario kertoo alkaneensa miettiä soututiimiään ja yhteistyökumppaneitaan. ”Pakkohan mun on selvii, että tää on ihan katastrofi muuten.”

Hän sanoo uskovansa, että soudusta on hyötyä puhujakeikoilla. Oppeja voi soveltaa helposti yritysmaailmaan. ”Mä törmäsin jäävuoreen ja jatkoin eteenpäin.”

Miksi Jari Saario pelastetaan mutta Välimereen hukkuvia ei, filosofian emeritusprofessori Timo Airaksinen?

”Sosiologinen vastaus on se, että hänellä on nimi ja muilla ei ole nimiä. Jari Saariota voi surra, nimettömiä ei. Välimeren pakolaiset ovat vieraita ja heitä on niin paljon, että se tukahduttaa EU-kansalaisten sympatian tunteet, jotka muutenkin ovat kovin rajoittuneita. Kukaan ei halua pakolaisia EU:hun, mutta silti pitäisi auttaa. Mitä enemmän heitä autetaan, sitä enemmän heitä tulee. Se on raaka ja julma ajatus.

Eettinen vastaus on, että on hyvä, että edes joku pelastetaan. Ei kai Jari Saariota voi jättää pelastamatta sen takia, ettei Välimereen hukkuvia ei saada pelastettua. Filosofisesti kyseessä on epätäydellinen velvollisuus: kaikkia ei kuitenkaan pelasteta, niin pelastetaan edes joku.”

18 päivää pelastuksesta. Soutaja vastaa puhelimeen kotoaan Helsingistä.

Saario avaa anteeksipyyntönsä syytä. Hän on veneellä tiennyt olevansa pinnalla, mutta Suomessa tiimi, läheiset ja seuraajat ovat joutuneet pelkäämään. ”Heillä on ollut karmeat fiilikset, että mitä tässä tapahtuu.”

Saario sanoo, ettei ole koskaan tyrkyttänyt itseään haastatteluihin. ”En ole sellainen, että minun pitäisi päästä julkisuuteen. Haluan tehdä noita juttuja, ja siihen liittyy se, että ne voi olla aika paljon lehdissä.”

Ei Ilta-Sanomienkaan yhteistyösopimus liity lehden uutistoimitukseen.

Saario oli jo lopettelemassa edellisen soudun jälkeen, mutta lähti uuteen projektiin, kun englantilaiselta erikoisveneiden valmistajalta Rannochilta ehdotettiin.

”Nyt en tiedä, mitä enää tavoittelisin.”

Samalle reitille hän ei palaa eikä halua tehdä vaatimattomampia tempauksia.

Projekti maksoi ”tähtitieteellisesti”. Se vei yli kaksi vuotta ja oli viedä hengen. Soutu näytti hänestä, miten paljon Suomessa on tietoa ja taitoa, jota ei rohjeta viedä ulkomaille. Hän toivoo voivansa innostaa muitakin uskallukseen.

Saario on nyt unelmansa toteuttanut.

”Se oli sen arvoista.”