Tähtitoimittaja

Haastattelulle on yksi ehto. Lauri Nurmi toivoo, että jutussa puhutaan muustakin kuin hänen Sanna Marinista kirjoittamastaan kirjasta ja sen synnyttämästä keskustelusta.

Puhutaan, tarkoitus on tehdä laajempi henkilökuva.

Nurmella on Musiikkitalon kahvilassa pino kirjojaan mukana. ”Henkiseksi rekvisiitaksi”, hän sanoo. Rintataskusta pilkottaa taskuliina, Nurmi on kohtelias.

Tuoreimmasta, Marin-kirjasta, on tosiaan keskusteltu.

Teos ei ole auktorisoitu elämäkerta, sitä ei toisin sanoen ole tehty Marinin kanssa yhteistyössä. Nurmi on kuitenkin käyttänyt tallenteita ja muistiinpanoja, joita hänellä on aiemmin tekemistään haastatteluista.

Pian kirjan julkaisun jälkeen Marin ilmoitti, että häneltä ei ole pyydetty lupaa yksityisten keskusteluiden siteeraamiseen eikä annettu mahdollisuutta tarkistaa sitaatteja. Journalistin ohjeiden mukaan haastateltavalla on oikeus ennalta kuulla, onko keskustelu tarkoitettu taustaksi vai julkaistavaksi, sekä missä medioissa ja millaisessa asiayhteydessä lausumaa käytetään. Aikataulun salliessa haastateltavalla on myös oikeus tarkistaa sitaattinsa etukäteen. Lisäksi presidentti Sauli Niinistö ja Antti Rinne kiistivät sen, että Niinistö olisi heidän kahdenkeskisessä keskustelussaan kommentoinut Marinia puolikkaalla kirosanalla, niin kuin Nurmi kirjoitti.

Alkoi kova meteli.

Oliko Nurmi käyttänyt keskusteluja eri tavalla kuin oli sovittu? Käyttikö hän myös taustakeskusteluja? Oliko Nurmi rikkonut lähdesuojan?

Keskusteluissa menivät sekaisin lähdesuoja ja taustakeskustelu, vaikka kyse on eri asioista. Lähdesuoja mainitaan useammassakin laissa, taustakeskustelu taas on väljempi käsite, jonka merkitys sovitaan usein tapauskohtaisesti.

Journalistin ohjeet eivät päde tietokirjaan, mutta Nurmi oli hankkinut tietonsa toimittajana toimiessaan ja hän vakuutti, että kirja on tehty journalistisen periaatteiden mukaisesti.

Marraskuun alussa Julkisen sanan neuvosto ilmoitti käsittelevänsä oma-aloitteisesti luottamuksellisen tiedon käytön sääntöjä liittyen Nurmen kirjaan. Tavoitteena on, että valmista tulisi alkuvuodesta 2025.

JSN:n puheenjohtaja Eero Hyvönen kertoi neuvoston olevan yhteydessä asiasta paitsi Mariniin myös mahdollisesti muihin kirjan lähteinä toimineisiin henkilöihin.

Tällainen oma-aloitteisuus on neuvostolta epätavallista.

Yksi skuuppi kesällä 2017 teki Lauri Nurmesta tunnetun. Uutinen koski hallituspuolueen, perussuomalaisten, hajoamista. Nurmi kirjoitti jo ennen puoluekokousta, että mikäli puolueen uudeksi puheenjohtajaksi Timo Soinin jälkeen valittaisiin Jussi Halla-aho, hallituksella olisi suunnitelma. Osa perussuomalaisista loikkaisi, perustaisi uuden eduskuntaryhmän ja jäisi hallitukseen. Lähtijöitä olisi noin 20, Nurmi kirjoitti.

Soini kiisti kaiken, painokkaalla Juudas-vertauksella.

Niin kävi silti.

Sampo Terho hävisi puheenjohtajavaalin Halla-aholle. Myös varapuheenjohtajiksi valittiin niin kutsuttuja halla-aholaisia. Puolue hajosi, ja lähtijöiden ryhmä – 20 henkeä, niin kuin Nurmen jutussa luki – otti nimekseen Uusi vaihtoehto. Myöhemmin nimi vaihtui Siniseksi tulevaisuudeksi.

Uusi ryhmä onnistuttiin perustamaan juuri ennen kuin pääministeri Juha Sipilä oli viemässä hallituksen eroanomusta presidentti Niinistölle.

Nurmi, joka toimi Lännen Median yhteistoimituksen toimittajana, oli mukana seuraamassa tilanteen kehittymistä. Hän kuvasi muun muassa, kuinka kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo näytti ”aidon hämmästyneeltä” tilanteen saamasta käänteestä.

Myöhemmin, syksyllä julkaistussa kirjassaan, hän oli kuitenkin vakuuttunut, että Sipilä ja Orpo olivat olleet tilanteen tasalla koko ajan.

Sekä Sipilä että Orpo joutuivat vastaamaan eduskunnan täysistunnossa väitteisiin siitä, että kaikki olisi edennyt hallituksen sisäpiirin laatiman salaisen käsikirjoituksen mukaisesti.

Ei ollut mitään puolueiden yhteistä suunnitelmaa, oli heidän viestinsä.

Oliko Nurmi yksin toimittajista tiennyt, mitä oli tapahtumassa?

Siltä julkisuuden perusteella näytti. Osa kollegoista kuitenkin epäili, että kyse oli enemmän hyvästä arvauksesta kuin tiedosta.

Samana syksynä Suomen Kuvalehti myönsi Nurmelle lehden journalistipalkinnon, jonka suuruus on 10 000 euroa.

Palkinnonjaon aikaan kesän tapahtumista uutisoitiin taas. Iltalehti kertoi Soinin valtiosihteerin Samuli Virtasen matkustaneen perussuomalaisten puoluekokouksen aikana pääministerin virka-asunnosta pois auton takakontissa.

Uutisen tapauksesta kirjoitti Juha Ristamäki, mutta hän oli saanut tietonsa Lauri Nurmelta. Nurmi kirjoitti asiasta myös itse, ei kuitenkaan Lännen Median lehtiin, vaan Iltalehteen.

Se oli poikkeuksellista. Alma Media omisti osan Lännen Median yhteistoimituksen lehdistä samoin kuin Iltalehden, mutta käytännössä Nurmi kirjoitti kilpailijalle.

Journalisti selvitti myöhemmin tapausta.

Lännen Median päätoimittaja Matti Posio oli kieltänyt Nurmea uutisoimasta asiasta Lännen Median nimissä. Myöhemmin hän kertoi syyksi sen, että Nurmen nimettömät lähteet eivät olleet hänestä uskottavia.

Nurmi taas kuvasi Journalistille kokeneensa päätoimittajan toiminnan sensurointina. Hänestä motiivi oli mahdollisesti poliittinen.

Aamulehden päätoimittaja Jussi Tuulensuu piti Nurmen lähteitä uskottavina ja kannatti asiasta uutisointia.

Myöhemmin myös Lännen Media uutisoi takakonttimatkasta.

Turun Sanomien päätoimittaja Kari Vainio linjasi omalle toimitukselleen, ettei lehti enää julkaisisi Nurmen juttuja. Lehti on yksi Lännen Median osakkaista.

Nurmen työskentelytavat oli jo aiemmin koettu yhteistoimituksessa hankalan omaehtoisina.

Hyvin pian tapahtuneen jälkeen Nurmi palasi Aamulehteen, josta hän oli Lännen Median toimitukseen tullutkin. Seuraavana keväänä, vuoden 2018 alkupuolella, Nurmi palkittiin Aamulehden Sulka hattuun -palkinnolla ja hänet nimettiin ehdolle Suuren journalistipalkinnon saajaksi.

Noin vuotta myöhemmin Nurmi siirtyi Iltalehden politiikan toimittajaksi.

Lisää uutisvoittoja on seurannut. Lisäksi Nurmi on kirjoittanut päivätyönsä ohella yksin ja yhdessä toimittaja Matti Mörttisen kanssa yhteensä kuusi tietokirjaa.

Uusimman kirjansa kiitoksissa Nurmi kirjoittaa: ”Elämässä on kyse rohkeudesta kurkottaa tähtiin ja takaisin.”

Hän selittää, että tarkoittaa tähtien tavoittelulla kahta eri asiaa. Ensinnäkin ovat hetket läheisten kanssa – Nurmella on kaksi tytärtä, hän näyttää kuvat näistä jalkapallokentältä ja Saimaalta – mutta sen lisäksi myös itselle tärkeiden asioiden ja saavutusten tavoittelu.

Hänestä toimittajan työ on etuoikeutettua. Saa esimerkiksi olla mukana, kun jotain historiallista tapahtuu, kuten Suomi liittyy Natoon.

”Toki sitten kun Suomesta tuli Naton jäsen, niin mä hetkellisesti pohdin, että pitäisikö palata luokkahuoneeseen”, Nurmi sanoo. Hän toimi historianopettajana ennen Aamulehdessä aloittamista.

Nurmi oli mukana Brysselissä, kun Suomen lippu nostettiin sotilasliiton päämajan edessä salkoon huhtikuussa 2023. Hän on kuvannut hetkeä Nato-jäsenyyttä käsittelevän kirjansa lopussa.

”Kaikkonen tuli luokseni ja pumppasi kädellään villisti ilmaa. ’Tehtävä suoritettu.’”

Muisto huvittaa Nurmea. Sitaatti on entisen puolustusministerin Antti Kaikkosen, mutta kokiko Nurmi myös oman tehtävänsä suoritetuksi?

”Joo”, hän sanoo, hetken ajan hän ajatteli niin. Venäjän aikeet ovat epäilyttäneet häntä ensimmäisistä opiskeluvuosista saakka. Nurmen pääaineena oli poliittinen historia.

Sen lisäksi, että Suomi oli nyt saateltu Natoon, hakuprosessista uutisointi merkitsi ammatillisesti paljon.

Esimerkiksi se, kun Nurmi skuuppasi vappuna 2022 yhdessä Juha Ristamäen kanssa, että Suomen valtiojohto todennäköisesti kertoo myönteisen Nato-kantansa 12. toukokuuta.

”Ja sitten uutinen leviää Reutersin kautta ympäri maailmaa, että Iltalehti sitä ja tätä…”

”Ne ovat niin isoja uutishetkiä ja voittoja, että tietää sen, että vaikka tätä tekisi kuinka kauan, näitä ei voi ylittää.”

Suomessa Lauri Nurmen juttuja on vuosien saatossa siteerattu paljon, mutta niihin suhtaudutaan myös varauksella.

Useat tähän juttuun haastatellut STT:ssä, Helsingin Sanomissa ja Ylessä työskennelleet tai työskentelevät toimittajat kertovat, että Nurmen juttujen siteeraamista harkitaan usein tarkkaan, koska niiden todenperäisyydestä ei olla varmoja.

Joku puhuu ”säännöstä”. Toinen kertoo, ettei ole törmännyt varsinaiseen siteerauskieltoon, mutta toimituksessa keskustellaan toisinaan, pitäisikö jotakin Nurmen uutista siteerata vai ei, ja monesti ratkaisu on ollut jättää siteeraus tekemättä. Käytännöt myös vaihtelevat sen mukaan, kuka on vuorossa.

Nimettömien lähteiden käyttäminen ei ole journalismissa tavatonta. Usein lähdettä pyritään kuitenkin kuvaamaan jollakin tavalla, kertomalla vaikka missä asemassa lähde työskentelee. Tai mainitaan, että kyseessä on kaksi tai useampi toisistaan riippumaton lähde.

Monissa Nurmen jutuissa toistuvat ilmaisut ”ulko- ja turvallisuuspoliittiset lähteet” ja ”Iltalehden lähteiden mukaan”.

Nurmi on sitä mieltä, että se vastaa angloamerikkalaista lähdekäytäntöä ja on välttämätöntä lähdesuojan kannalta.

”Tikunnokkaan pitäisi nostaa ne, jotka lähteitään kuvailevat.”

Hänen mukaansa lähteiden henkilöllisyyden tietää toisinaan vain Iltalehden vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen.

Kun Suomen Lehdistö haastatteli marraskuussa 2023 Kauppista, tätä pyydettiin kommentoimaan sitä, etteivät monet välineet siteeraa lainkaan Iltalehden ulko- ja turvallisuuspoliittisia uutisia esimerkiksi juuri Nurmen lähteiden käytön vuoksi.

Kauppinen seisoi uutisten takana. Hän sanoi:

”Mähän itse tiedän ne lähteet ja ne ovat tosi, tosi hyviä.”

Erityisesti muutama Nurmen uutisoinneista on herättänyt huomiota. Iltalehti julkaisi maaliskuussa 2020 Nurmen ja Juha Ristamäen yhdessä kirjoittaman uutisen, jonka mukaan presidentti Niinistö esitti koronatilanteen vuoksi ”nyrkin” eli turvallisuusneuvoston perustamista. Hän oli tehnyt edotuksensa perjantaina 27. maaliskuuta pidetyssä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa, joka tunnetaan tp-utvana.

”IL:n tietojen mukaan Marin piti esitystä erittäin epäsopivana. Osapuolten äänenpainot olivat nousseet kokouksessa.”

Tiedot olivat ”usean korkean tason lähteen varmistamia”. Uutinen nousi verkossa lehden luetuimmaksi.

Illalla Niinistö ja Marin julkaisivat yhteisen viestin Twitterissä.

”Iltalehdessä tänään esitetyn väitteen johdosta: tp-utvassa ei ole sanallakaan käsitelty minkäänlaisen erityisryhmän perustamista koskien vallitsevaa kriisiä. Perjantain keskustelu oli tavanomaiseen tapaan hyvähenkinen.”

Lausunto lisättiin Iltalehden juttuun.

Seuraavana päivänä uutista muutettiin lisää. Äänten korottamista ei enää mainittu. Juttuun merkittiin oikaisu, jossa kerrottiin, ettei tieto asian käsittelystä tp-utvassa pidä paikkaansa, vaan presidentti on esitellyt ideaansa hallitukselle ja pääministerille muuten.

Iltalehden vastaavana päätoimittajana tuolloin toiminut Erja Yläjärvi selitteli tapausta pääkirjoituksessa. Tieto oli oleellinen ja lehden lähteet luotettavaksi arvioituja, mutta Iltalehti ei ollut ”pystynyt asiaa riittävästi varmistamaan”.

Luotettavuutta korostettiin, mutta samaan aikaan osa tiedoista kuitenkin korjattiin ja julkaisua jouduttiin erikseen perustelemaan.

Ymmärtääkö Nurmi, miksi juttu jäi vaivaamaan esimerkiksi monia toimittajia?

”Itse asiassa en ymmärrä, koska se on malliesimerkki siitä, että pitää keskittyä olennaiseen”, hän sanoo.

Hänestä olennaista oli valtakamppailu keskellä kriisiä.

”Jos journalistikunnan mielestä tämä muu on jotenkin olennaista, niin silloin ollaan mun mielestä pahasti hukassa.”

Nurmi sanoo olevansa edelleen nyrkkiuutisesta ylpeä. Ensin, että kaikkein ylpein, mutta sitten hän alkaa empiä, takana ovat kuitenkin myös perussuomalaisia ja Natoa koskevat skuupit.

Hyvät lähteet ovat Nurmelle keskeisiä. Hän on pitänyt yhteyttä moniin lähteisiinsä vuosia, ja hänellä on siihen liittyen kaksi metodia.

Ensimmäinen niistä perustuu hypoteesien käyttöön.

Aluksi pitää kerätä itse tietoa ja havaintoja. Sen jälkeen tehdä vaikkapa neljä hypoteesia siitä, mitä jossakin asiassa on seuraavaksi tapahtumassa.

Sitten otetaan yhteyttä lähteeseen.

”Ala esitellä näitä hypoteeseja, jolloin lähteet alkavat korjaamaan tai täydentämään niitä.”

Jos ensimmäiseltä saa vaikkapa yhden uuden asian, hypoteesia voi korjata ja soittaa seuraavalle. Toinen lähde korjaa toisen asian ja hypoteesi paranee.

Nurmi sanoo, että tällä tavoin saa usein puhumaan ihmisen, joka on päättänyt, ettei paljasta mitään. Koska toimittajalla on jo jonkin verran tietoa, haastateltava saattaa kokea, ettei tarkentamalla kerro merkittävästi lisää.

Lopulta tietoa on Nurmen mukaan tarpeeksi.

”Tällä metodilla olen päässyt kaikkein isoimpien uutisten äärelle.”

Toinen metodi liittyy siihen, miten luottamussuhde lähteen kanssa toimii. Sen Nurmi kertoo oppineensa Keski-Uusimaassa toimittajana olleelta Heikki Santavuorelta.

Kun suhdetta on rakentanut pitkään, lopulta saattaa tulla piste, jolloin kriittisen kysymyksen voi esittää.

”Että okei, nyt me ollaan puhuttu tässä kalastuksesta, mutta kerro miten tämä asia oikeasti menee.”

Ja silloin, Nurmen mukaan, haastateltavan äänensävy muuttuu ja tämä kertoo jotakin tärkeää. Ehkä puoli minuuttia, minuutin. Sitten jatketaan niitä näitä.

”Eikä me mitenkään viitata siihen, mitä edellä on puhuttu.”

Yleensä kyseessä on uutinen, hän sanoo.

Keväällä 2023 Nurmelta kysyttiin Suomen Lehdistön Virhe-pod­castissa, miten selkeitä ovat ehdot ja säännöt, joilla taustatapaamisia käydään.

Nurmi vastasi, että erityisen tärkeissä tilanteissa vallitsee ”täysin äänetön koodisto”.

Tietyllä hetkellä ”molemmat tietävät sanattomasti”, että nyt siirrytään johonkin, joka on vuoto.

Samoin Nurmen mukaan molemmat tietävät, ettei hän tule koskaan paljastamaan mitään, mikä voisi herättää epäilyksen lähteen henkilöllisyydestä.

Miksi kaikki tämä sanattomuus?

Yleensähän lähteet eivät saisi puhua, Nurmi sanoo.

”Sanat saatetaan jopa valita niin, että lakiteknisesti oikeudessa se ei edes riittäisi näytöksi.”

Riittää, että hän tietää, mitä lähde todella tarkoittaa.

Keskustelussa saatetaan käyttää myös synonyymejä oikeiden sanojen sijaan, hän sanoo. Tai eleitä. Jos lähde vaikuttaa haluttomalta puhumaan äänen, Nurmi voi esimerkiksi luetella ääneen mahdollisten hallituskumppaneiden nimiä tai tiettyyn paikkaan sijoitettavien Nato-joukkojen määriä.

Lähteen tarvitsee vain tehdä jokin ele, nostaa peukalo ylös tai alas.

Lauri Nurmen isä työskenteli ennen eläkkeelle jäämistään laamannina Helsingin käräjäoikeudessa.

Kun Nurmi oli nuorempi, isä teroitti hänelle usein, että kaikista tärkeistä asioista ei ole olemassa ainuttakaan sähköpostia, tekstiviestiä tai asiakirjaa.

”Hän oli tuomarin työssä oppinut sen, että iso osa ihmisten välisestä toiminnasta tapahtuu epämuodollisissa kohtaamisissa.”

Siksi henkilölähteet ovat niin tärkeitä.

Myös Nurmen äiti on taustaltaan oikeustieteilijä. Kotona opetettiin jo varhain väittelemään.

”Neuvottiin, että esitä argumentti. Ja sitten kun on pääargumentti, niin varaudu puolustamaan sitä sivuargumenteilla.”

Nurmi on nyt 44-vuotias ja alun perin kotoisin Keravalta. Hän sanoo hyväntuulisesti saaneensa melkein ”1800-luvun lopun fennomaanisen kasvatuksen”.

Oli lähellä, ettei hänestä tullut opettajaa. Hän teki opiskeluaikoinaan töitä sekä paikallistoimittajana että opettajana, mutta paikka Aamulehdessä ratkaisi lopulta alavalinnan.

Journalistin ohjeiden mukaan olennaiset asiavirheet pitäisi korjata niin, että yleisölle kerrotaan virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.

Iltalehdellä tuntuu olevan erityisen korkea kynnys sille, mikä jutuissa on oleellista.

Maaliskuussa 2022 lehti uutisoi: ”IL:n tiedot: Suomi ja Ruotsi hakevat yhdessä Major non-Nato ally -statusta – maista on tulossa Yhdysvaltain liittolaisia”.

Jutussa selostettiin lakiin kirjatun statuksen ominaisuuksia, kuten että sen myötä maahan voidaan sijoittaa Yhdysvaltojen sodanaikaisia materiaalivarastoja. Presidentti Niinistö oli juuri matkustanut Yhdysvaltoihin neuvottelemaan Suomen asemasta. Kirjoittaja oli Nurmi.

Myöhemmin juttua päivitettiin ja korjattiin otsikkoa myöten. Suomi ja Ruotsi eivät olleetkaan hakemassa Major non-Nato ally -statusta, vaan ”sen kaltaista asemaa”. Juttuun oli tehty merkintä, jonka mukaan sitä oli tämän tiedon osalta päivitetty. Tekijäksi kerrottiin nyt myös Nurmen kollega Kreeta Karvala.

Seuraavana päivänä juttuun lisättiin vielä muun muassa Sauli Niinistön kommentti ja merkintä juttuun tehdyistä muutoksista poistettiin kokonaan.

Nurmen mielestä taas puhutaan ”lillukanvarsista”, keskeistä oli kokonaiskuva Nato-jäsenyyden etenemisestä, ei tietty juridinen status.

”Siinä oli kyse tavallisesta prosessiuutisoinnista.”

Lähteet puhuivat ensin Major non-Nato ally -statuksesta, vaikka kyseistä sopimusta ei tarjota eurooppalaisille, hän sanoo. Karvala vahvistaa asian.

Nurmen mukaan jälkikäteen ajatellen ”täysosuma” olisi ollut kirjoittaa jutussa tietyn statuksen sijaan turvatakuista.

Politiikan toimittajat tapaavat samoja ihmisiä, saavat samoja vinkkejä. Käyvät yhteisissä infoissa ja taustatilaisuuksissa. He näkevät usein, miten muut saatujen tietojen pohjalta kirjoittavat.

”Lauri Nurmen jutuissa on samankaltaista tarinallistamista, dramatisointia ja dramaturgiaa kuin Matti Kuuselan jutuissa. En sano, että Nurmen jutut ovat sepitettä, mutta niissä on samoja elementtejä”, Demokraatin päätoimittaja Petri Korhonen sanoo.

Matti Kuusela on entinen Aamulehden toimittaja, joka kertoi keväällä keksineensä juttuihinsa kohtauksia.

Nurmi on hanakka löytämään suoraviivaisia syy-seuraussuhteita ja tulkitsemaan, mitä kenenkin mielessä milloinkin on, Korhonen sanoo.

”Sitä ei voi millään tietää.”

Hän näkee tarinallistamisessa myös hyvää. Sillä saadaan lukijan mielenkiinto. Meillä voitaisiin kuitenkin ottaa enemmän mallia amerikkalaisesta feature-kirjoittamisen faktantarkastuksen perinteestä.

Jos siellä kuvataan, miten poliitikko soittaa merkittävän puhelun heti aamulla ja vasta sen jälkeen napsauttaa kahvinkeittimen päälle, faktantarkastajalla on Korhosen mukaan heti kysymys.

”Mistä toimittaja tietää, että keitin on napsautettavaa mallia eikä siinä ole hipaisukytkintä?”

Dramatisoiva ote näkyy esimerkiksi, kun Nurmi kuvaa Marin-kirjassaan pääministerin koronakriisin aikana koolle kutsumaa kokousta, johon osallistuivat muun muassa eduskuntaryhmien puheenjohtajat. Hänen mukaansa järkyttyneet mielialat ”nostattivat tuskanhikeä ja kuolemanpelkoa” Säätytalolla.

Suurin osa haastateltavista ei halua esittää huomioitaan Nurmesta omalla nimellään. He vetoavat töihinsä ja kollegiaalisuuteen.

Entinen ministerin erityisavustaja sanoo, että Nurmi osaa hoitaa asiansa ehkä inhimillisemmin kuin osa muista politiikan toimittajista. Hän kuitenkin lisää, että itse miettisi tämän asemassa, tuleeko joskus lähteen johdattelemaksi.

Toinen entinen erityisavustaja toisesta puolueesta sanoo, että Nurmella on ”superhyvä mielikuvitus”.

Epäilyt virheistä ja liiasta luottamuksesta pelkkään päättelyyn toistuvat. Samoin kuvaukset ajoittain röyhkeältä vaikuttavasta toiminnasta. Nurmea myös kiitellään. Häntä kuvataan ahkeraksi ja nopeaksi, ja hänen lähteitään kehutaan.

Toisinaan kollegoita jäävät vaivaamaan yksityiskohdat. Pienet asiat, joihin on vaikea tarttua mutta joista aiheutuu epäselvyyksiä.

Nato-jäsenyyttä käsittelevässä kirjassaan Nurmi kertoo puolustusministeri Jussi Niinistön ja Suomen Kuvalehden toimittajan Leena Sharman häistä.

Pari vihittiin Porvoossa, ja venäläinen kuljetuskone loukkasi Suomen ilmatilaa juuri Porvoon edustalla hääjuhlan aikana. Anekdootti on kerrottu muuallakin, esimerkiksi Niinistön elämäkerrassa. Siinä kuvataan, miten Sharma sai kuulla vasta autossa, missä häät pidettäisiin.

Nurmi taas kuvaa omassa kirjassaan, miten koko häät olivat yllätys morsiamelle. Saman tulkinnan teki aiemmin myös MTV Uutiset.

Se ei yksinkertaisesti pitänyt paikkansa. Sharma oli käynyt aamulla kampaajalla ja meikissä sekä valinnut itse sormuksensa jo viikkoja aiemmin.

Lauri Nurmen mukaan hänen uutistensa siteeraamatta jättäminen ja lähteiden epäily on ”halpamaista panettelua”, jonka syynä on kateus.

”Kun reilussa uutiskilpailussa ei pärjätty, alettiin selittää, että tosiasiat eivät olleet tosiasioita.”

Oleellista on hänen mielestään vain se, mikä on totta.

Ja mistä sen tietää?

”Korrelaatiosta.”

Siis että aiemmat jutut osoittavat toimittajan luotettavuuden. Nurmi listaa uutisvoittojaan: perussuomalaisten hajoaminen, hävittäjäkaupat, Nato-jäsenyyden hakeminen, Nato-esikunnan tuleva sijainti…

Yksikään lähde ei ole koskaan kuulemma antanut hänelle väärää tietoa.

”Oikeasti merkityksellisessä asiassa”, hän tarkentaa.

”Se pitää erottaa siitä, että poliittiset kilpailijat yrittävät aina kampittaa toisiaan päivänpoliittisissa asioissa.”

Iltalehden julkaisukynnys on Nurmen mukaan korkealla.

Politiikan toimituksen esihenkilönä toimiva Juha Ristamäki sanoo, että toisinaan tapahtumista päätetään uutisoida, vaikka etukäteen tiedettäisiin, että esimerkiksi jutun kohteena oleva poliitikko tulee kieltämään tiedot julkisuudessa.

”Silläkin riskillä, koska se tieto kuitenkin halutaan kertoa.”

Hän pitää hyvänä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikasta uutisoidaan Suomessa vapaammin kuin ennen.

Kilpailu uutisoinnissa on kovaa.

Ilta-Sanomat ja Iltalehti ovat vuorotellen olleet Suomen suurimpia medioita. Vuonna 2023 Ilta-Sanomat vei voiton ja tavoitti verkko ja printti yhteenlaskettuna 2,81 miljoonaa lukijaa. Verkossa Iltalehti on silti isompi, ja Nurmenkin näkökulmateksteillä on sivustolla tyypillisesti satojatuhansia lukijoita.

Toisinaan journalismissa on kyse makuasioista. Mitä analysoi ja miten, esimerkiksi.

Marraskuussa 2024 Nurmi pitää yleisöluennon keskustakirjasto Oodissa Helsingissä, aiheena Sanna Marin.

Hän kertoo kirjoittamansa elämäkerran ydinajatuksista ja esittelee vanhoja valokuvia Marinista, kehottaa yleisöä kiinnittämään huomiota tämän katseeseen ja olemukseen. Kirjassa Nurmi kirjoittaa, että politiikan toimittajalle on korvaamattoman tärkeää aistia tunnetiloja.

Lisäksi hän käy läpi Marinin biologisen isän sukua ja selittää osan Marinin puhujanlahjoista tulevan geeneissä sieltä.

Tulee yleisökysymys. Kysyjää kiinnostaa Nurmen näkemys siitä, minkä tyyppistä älykkyyttä Marinilla on.

”Marinin kognitiivisuus on keskimääräistä.”

Nurmen vastaus on reipas, ja hän esittää arvionsa omien sanojensa mukaan kasvatustieteilijänä. Sitten hän jatkaa analyysiään älyn eri lajeista. 

Juttua varten on haastateltu yhteensä kahtakymmentä henkilöä, jotka työskentelevät eri toimituksissa tai muuten ovat olleet työnsä puolesta tekemisissä Lauri Nurmen kanssa.

Oikaisu 10.1.2025 kello 16.51: Muokattu ja täydennetty kohtaa, jossa käsitellään Niinistön ja Sharman häitä. Lisätty viittaus Niinistön elämäkertaan ja tieto, että myös MTV Uutiset tulkitsi häiden olleen yllätys morsiamelle. Poistettu virheellinen väite, että Nurmen tulkinta olisi johtunut puutteellisesta tietojen tarkastamisesta.