Pelastetaan kaikki lapset

Tavoite oli selvä: parantaa seksuaalisen hyväksikäytön tai väkivallan uhreiksi epäiltyjen lasten tutkimisen laatua.

Ennen 2000-lukua käytännöt alaikäisiin kohdistuvien seksuaali- ja väkivaltarikosten tutkimisessa olivat kirjavat. Lapsia haastattelivat sattumanvaraisesti valikoituneet poliisit, psykologit ja psykiatrit.

Uhreiksi epäiltyjen pienten lasten haastatteleminen on vaikea tehtävä. Jos edes epäsuorasti johdattelevia kysymyksiä on liikaa, sen katsotaan vaikuttavan haastattelun luotettavuuteen. Tämän ymmärtämisessä olikin havaittu huomattavia puutteita. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus julkaisi ensimmäiset ohjeet hyväksikäytön tai väkivallan uhreiksi epäiltyjen lasten haastattelemiseen vuonna 2003.

Vuosina 2001−2006 Tampereen, Turun, Kuopion, Oulun ja Helsingin yliopistollisten keskussairaaloiden yhteyteen perustettiin erikoistuneet oikeuspsykiatriset yksiköt. Niiden tehtävänä oli auttaa poliisia lapsiin kohdistuvien seksuaali- ja väkivaltarikosepäilyjen tutkimisessa.

Psykologit haastattelevat lapsia ja laativat kuulemisista lausuntoja. Niissä he arvioivat, onko rikosta tapahtunut. Lausunnoilla voi olla ratkaiseva merkitys oikeusprosessissa. Ensin lausuntoja hyödyntävät poliisi ja syyttäjä, ja jos tapaus etenee oikeuteen, niitä punnitsevat tuomarit.

Alaikäisiin kohdistuvien seksuaalirikosten oikeusprosessit salataan lasten ja nuorten yksityisyyden suojaamiseksi. Siksi oikeuspsykiatristen yksiköiden toiminnan mahdolliset epäkohdat jäävät vain asianosaisten ja pienen ammattilaisten joukon tietoon.

Ensimmäinen oikeuspsykiatrian yksikkö perustettiin Tampereelle vuonna 2001. Sillä on erityispiirre verrattuna muihin: psykologien tekemien oikeuspsykologisten haastattelujen lisäksi useat lääkärit ovat tehneet siellä somaattisia tutkimuksia.

Se tarkoittaa käytännössä, että yksikön lääkärit tutkivat lapset seikkaperäisesti ja dokumentoivat löydöksensä. Psykologien lailla lääkärit kirjoittavat löydöksistään lausunnon, jossa he arvioivat, onko lapsi joutunut rikoksen uhriksi. He arvioivat muun muassa sitä, löytyykö iholta tai sukupuolielimistä väkivaltaan sopivia jälkiä.

Tampereella yksikössä työskentelee noin 20 ihmistä. Joukkoon kuuluu myös sosiaalityöntekijöitä, sairaanhoitajia ja sihteereitä.

Lääkärien ja psykologien työ limittyy Tampereella muista yksiköistä poikkeavalla tavalla.

Syyskuusta 2018 yksikköä johtavana apulaisylilääkärinä on toiminut Minna Joki-Erkkilä. Hän on gynekologi, joka on työskennellyt yksikössä vuodesta 2008. Seksuaalirikosten uhreiksi epäiltyjen lasten tutkimisen hän aloitti jo kymmenen vuotta ennen sitä.

Vuonna 2020 Tampereen oikeuspsykiatrian yksikön henkilökunta laati yhteisen huolenilmauksen Joki-Erkkilän esihenkilötoiminnasta. Se toimitettiin Joki-Erkkilälle ja hänen esihenkilöilleen.

Huolenilmauksen laatimiseen osallistui valtaosa yksikön työntekijöistä.

”Suurin osa psykologeista, sosiaalityöntekijöistä, sairaanhoitajista ja sihteereistä ovat keskustelleet yllä olevista teemoista”, Suomen Kuvalehden näkemän ilmauksen lopussa kerrottiin. Vain lääkärit eivät osallistuneet sen laatimiseen.

Osa kritiikistä liittyi työntekijöiden ”epätasapuoliseen kohteluun” ja esimiesaseman sekä työntekijöiden oikeuksien puutteelliseen ymmärtämiseen.

”Työntekijöitä kielletty olemaan yhteydessä työsuojeluun ja liittoon”, tekstissä kirjoitettiin.

Laajempaa merkitystä on toimintatavoilla, jotka heijastuvat yksikön työhön. Huolenilmauksen mukaan Joki-Erkkilällä oli vaikeuksia ymmärtää keskustelua vastuuasioista.

Uuden esihenkilön katsottiin muuttaneen työkulttuuria. ”Olemme yksikkö, jossa pitäisi olla itseohjautuvia asiantuntijoita ja löyhä johtajuus”, ilmauksessa kirjoitettiin.

”[Joki-Erkkilän esihenkilökaudella] työ on muuttunut aiempaa selvästi enemmän ylhäältä päin johdetuksi.”

SK:n laajan selvityksen perusteella Tampereen oikeuspsykiatrian yksikön toimintakulttuurissa on ongelmallisia ja muun maan käytännöistä selvästi erottuvia piirteitä. Selvitys perustuu viiden yksikössä eri tehtävissä työskennelleen ja työskentelevän henkilön haastatteluihin. SK ei julkaise lähteiden nimiä välttääkseen heille siitä koituvaa ammatillista haittaa.

Käytännössä täysin salaisesti toimivien yksiköiden ongelmilla on väliä, koska yksiköt osallistuvat vakavia rikoksia käsitteleviin oikeusprosesseihin. Asiantuntijatyön virheet voivat johtaa vääriin tuomioihin.

Näistä syistä SK julkaisee esihenkilöasemassa työskentelevän Minna Joki-Erkkilän nimen.

Kaikki Suomen Kuvalehden lähteet viittaavat Joki-Erkkilän pyrkimykseen saada yksikköön tutkittavaksi mahdollisimman paljon lapsia. Käytännössä se tarkoittaa tutkimiskynnyksen pitämistä mahdollisimman matalalla.

Koska Tampereella tehdään myös somaattisia eli ruumiillisia tutkimuksia, yksikössä on Suomen oloissa poikkeukselliset edellytykset vaikuttaa tutkittavien tapausten määriin.

Lastensuojelulakiin kymmenen vuotta sitten tehty muutos velvoittaa lääkärit ilmoittamaan poliisille, mikäli he epäilevät hoitamiensa lasten joutuneen hyväksikäytön tai väkivallan uhreiksi. Ilmoitus johtaa uuteen lääkärin tutkimukseen. Pirkanmaalla somaattiset tutkimukset on keskitetty Tampereen oikeuspsykiatrisen yksikön lääkäreille.

Lapset voivat tulla tutkimuksiin myös ilman poliisin tekemää virka-apupyyntöä, pelkällä sosiaali- tai terveydenhuollon lähetteellä.

SK:n lähteiden mukaan Joki-Erkkilä haluaisi tutkia kaikki lapset, joista ilmoitus on tehty.

”Minnan ajattelutapa on, että kaikki mahdolliset lapset pitää tutkia ja kuulla”, psykologi sanoo.

”Minna on sanonut, että kaikki yksikköön tutkimuksiin tulevat lapset ovat jotenkin traumatisoituneita. Se kuvaa ajatusta, että kaikkiin heihin olisi kohdistunut jotain väkivaltaa”, hän jatkaa.

Lasten oikeuspsykiatrisia haastatteluja tehdään ainoastaan oikeusviranomaisten virka-apupyynnön seurauksena. Välillä oikeuspsykiatrisen yksikön psykologit päätyvät arvioon, ettei uhriksi epäillyn lapsen haastattelemiseen ole edellytyksiä. Syy voi olla nuori ikä, kehityshäiriö tai se, että asiasta on kulunut liian kauan aikaa, jotta lapsi voisi sen muistaa. Jos lapsen on vaikea ymmärtää haastattelun sisältöä, virheellisten tulkintojen riski kasvaa.

Kahden psykologilähteen mukaan Joki-Erkkilä on puuttunut päätöksiin olla haastattelematta lapsia. Toisen psykologin mukaan Joki-Erkkilä linjasi, ettei lasten haastatteluja voi jättää tekemättä ilman hänen lupaansa.

”Vastustimme linjausta ja sitten vain jätimme kysymättä häneltä, sillä eihän hän saa puuttua meidän asiantuntemukseemme”, psykologi sanoo.

Joki-Erkkilä on koulutustaustaltaan gynekologi, jolla ei ole psykologian alan osaamista.

Oikeuspsykiatrisessa yksikössä tehtävä lääkärintarkastus ei ole rutiinitoimenpide. Seikkaperäisessä tutkimuksessa etsitään väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön jälkiä ja otetaan kuvia.

”Vaikka poliisi ei käynnistäisi tapauksesta esitutkintaa, vanhemmille voi jäädä käsitys, että lapselle on tehty esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa”, SK:n haastattelema yksikön psykologi sanoo.

Vaikka somaattisissa tutkimuksissa ei löydettäisi mitään, vanhemmille voidaan viestiä, ettei se sulje pois epäilyä rikoksesta. Tämä herättää huolta, psykologi kertoo.

Hänen mukaansa yksikössä käy pääosin alakouluikäisiä tai alle kouluikäisiä lapsia. ”Välillä käytävällä kuulee, kun lapsia suostutellaan tutkimukseen tosi vahvasti. Joitain lapsia itkettää”, psykologi sanoo.

Hänen mukaansa Joki-Erkkilä ei pidä turhia tutkimuksia vahingollisina.

”Minna on usein sanonut, että tutkimukset voivat olla lapsille eheyttäviä kokemuksia.”

Seksuaalirikosnäytteet suositellaan taltioitavan esimurrosikäisiltä lapsilta kolmen vuorokauden sisällä epäillystä teosta. Murrosikäisillä suositus on seitsemän päivää.

Joki-Erkkilän mukaan tutkimuksista voi olla hyötyä paljon myöhemminkin.

Lapsille kannattaa tehdä somaattinen tutkimus jopa vuosien kuluttua epäillyn seksuaaliväkivallan jälkeen, hän kirjoitti Marja Peltolan kanssa Lääkärilehdessä vuonna 2020 julkaistussa artikkelissa.

Tekstissä otettiin kantaa myös poliisien oikeuspsykologian yksiköille tekemien virka-apupyyntöjen määriin. Niitä tehtiin vain 15–25 prosentissa lapseen kohdistuvista pahoinpitely- ja seksuaalirikosepäilyistä.

Kirjoittajat pitivät alhaista määrää epäkohtana, jota pyritään korjaamaan Barnahus- ja sote-hankkeissa.

Barnahus viittaa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) johtamaan hankkeeseen, jossa kehitetään lapsiin kohdistuvien seksuaali- ja väkivaltarikosten tutkintaa.

”Välillä käytävällä kuulee, kun lapsia suostutellaan tutkimukseen tosi vahvasti. Joitain lapsia itkettää”, psykologi kertoo.

Poliisi voi pyytää oikeuspsykiatrisilta yksiköiltä apua myös matalammalla kynnyksellä kuin tekemällä virka-apupyynnön. Poliisi pitää yksiköiden kanssa ”seulapalavereja”, joissa arvioidaan, miten hyväksikäyttö- ja väkivaltaepäilyistä tehtyjen ilmoitusten kanssa tulisi edetä.

Yksiköillä on myös konsultaatiopuhelin, josta lasten kanssa työskentelevät ammattilaiset voivat kysyä neuvoa.

”Joskus poliisit ovat kysyneet minulta, kuka lääkäri on päivystämässä. Kun olen sanonut, että Minna, he eivät ole halunneetkaan konsultoida somaattiseen näyttöön liittyviä asioita”, psykologilähde kertoo.

Suomen Kuvalehti kysyi kahdelta Tampereen oikeuspsykiatrisen yksikön kanssa työskennelleeltä poliisilta, miten he suhtautuivat Joki-Erkkilän arvioihin. Toinen poliisi kieltäytyi haastattelusta. Toinen muistaa, että arviot herättivät rikostutkijoissa keskustelua siitä, miten suuren painoarvon lääkärinlausunnolle voi tutkinnassa antaa. Hänestä ne erottuivat muiden lääkärien arvioista.

”Lääkärit harvoin ottivat selvästi kantaa somaattisten löydösten syihin. Joki-Erkkilältä tuli muita selkeämpiä johtopäätöksiä, että vammat olivat syntyneet väkivallan seurauksena”, poliisi sanoo.

Suoraviivaiset arviot vaikuttavat tutkintaan.

”Poliisin silmin on vahva todiste, että viisaammat ovat tästä näin lausuneet. Rooliimme ei kuulu arvioida asiantuntijoiden menetelmiä, eikä meillä ole siihen osaamista”, poliisi sanoo.

Monet Suomen Kuvalehden lähteet kertovat Joki-Erkkilän haasteista tunnistaa oman asiantuntemuksensa rajoja. Useat psykologit kertovat tilanteista, joissa gynekologitaustainen esihenkilö on yrittänyt vaikuttaa heidän työnsä sisältöön.

Tapaukset sijoittuvat monen vuoden aikajänteelle ja yksi on tapahtunut ennen kuin Joki-Erkkilästä tuli yksikön johtaja.

Yksikössä työskentelee kerrallaan viidestä kuuteen psykologia.

”Minna on yrittänyt puuttua lausuntoihini”, yksi psykologi sanoo.

”Jos olen ollut sitä mieltä, että seksuaalisesta väkivallasta ei ole näyttöä ja Minnasta sitä on, hänen on vaikea hyväksyä sitä, että teen erilaisen johtopäätöksen.”

Lausuntoja laadittaessa ei ole oletuksena, että johtopäätökset ovat yhteneväisiä. Päinvastoin. Jos psykologit ja lääkärit ovat erimielisiä, sitä ei kuulu peitellä.

Oikeuspsykiatrisen yksikön työtä tulisi ohjata hypoteesiajattelu. Sen perusajatuksena on arvioida näyttöä muistakin näkökulmista kuin siitä, että rikos on tapahtunut.

Oikeuspsykiatrian yksiköiltä odotetaan tieteellisiin menetelmiin perustuvia arvioita. Lausuntoja kirjoitetaan virkavastuulla. Siksi yritys vaikuttaa kollegan tai alaisen lausunnon sisältöön on poikkeuksellinen. Vielä erikoisemmaksi asian tekee se, että gynekologitaustainen Joki-Erkkilä on lähteiden mukaan pyrkinyt vaikuttamaan hänelle vieraan alan asiantuntijoiden arvioihin.

”Olemme käyneet hyvinkin suoria keskusteluja siitä, että gynekologi ja psykologi hoitavat lapsia eri päistä ja lausuvat erilaisia asioista”, yksi psykologi sanoo Suomen Kuvalehdelle.

Psykologit sanovat, etteivät ole antaneet Joki-Erkkilän painostuksen vaikuttaa lausuntoihinsa.

Moni lähde kuvailee, että Joki-Erkkilän haastamista myös arastellaan.

”Riippuu työntekijästä, miten altistuu ulkoiselle paineelle. Sekin vaikuttaa, kuinka kokenut on”, psykologilähde sanoo.

Keskusteluilmapiiriin viitattiin myös vuonna 2020 laaditussa huolenilmauksessa.

”Tällä hetkelläkin työntekijöillä on pelkoa siitä, miten asioiden esiin nostaminen vaikuttaa ja miten asioista puhumiseen suhtaudutaan”, tekstissä kirjoitettiin.

Useiden SK:n lähteiden mukaan Joki-Erkkilällä on haasteita ymmärtää oikeuspsykologisen työn sisältöä.

Koska lapsi mukailee herkästi aikuista, johdattelevat haastattelut voivat vaikuttaa myös hänen myöhemmin kertomiensa asioiden sisältöön.

Yksi psykologi kertoo Joki-Erkkilän haastatelleen lapsia somaattisten tutkimusten yhteydessä ja videoineen haastattelut.

”Hän on kysellyt lapsilta myös todella johdattelevia kysymyksiä. Kun psykologit ovat haastaneet Minnaa tästä, hän on kommentoinut, että hänen videonsa ovat aivan yhtä hyvää näyttöä kuin teidän haastattelunne”, psykologi sanoo.

”Lääkärit harvoin ottivat selvästi kantaa löydösten syihin.
Joki-Erkkilältä tuli muita selkeämpiä johtopäätöksiä, että vammat olivat syntyneet väkivallan seurauksena”, poliisi sanoo.

Minna Joki-Erkkilä on joutunut itse kokemaan omaan lapseen kohdistuvan väkivallan seuraukset.

Keväällä 2011 hänen 17-vuotias tyttärensä kuoli väkivaltaisesti. Tyttären surmasi tämän entinen poikaystävä, joka tappoi veriteon jälkeen itsensä.

Minna Joki-Erkkilä puolisoineen on puhunut perhettä kohdanneesta tragediasta useissa haastatteluissa. YouTubessa on useita videoita, joissa pariskunta muistelee yksityiskohtaisesti tyttären kuolemaa ja sen aiheuttamaa surua.

Niissä Joki-Erkkilä kuvailee selvinneensä vaikeasta elämäntilanteesta löytämällä uskon.

”Meillä oli vaihtoehtona jäädä vihan alle. Mutta haluan luottaa kaikkivaltiaaseen Jumalaan”, Joki-Erkkilä kertoi Seurakuntalainen-lehden haastattelussa joulukuussa 2013.

Hän palasi tragedian jälkeen Tampereen oikeuspsykiatriseen yksikköön, jossa hän työskenteli tuolloin gynekologina. Kollegoilleen hän kertoi, ettei voi lopettaa siellä työskentelyä, koska hänen pitää ”pelastaa maailman lapset”.

Kaikki viisi lähdettä kertovat Joki-Erkkilän puhuneen halustaan pelastaa kaikki mahdolliset lapset.

Moni kertoo hänen puhuneen työpaikalla avoimesti myös uskonnollisesta vakaumuksestaan.

”Hän kertoi esimerkiksi esirukoilevansa puolestani”, eräs psykologi kertoo.

Joki-Erkkilälle on kerrottu, ettei vakaumuksen esittelyä pidetä työympäristöön sopivana. Osa lähteistä sanoo hänen vähentäneen sen jälkeen uskonnosta puhumista.

Oikeuspsykiatrian yksikön tehtävänä on tuottaa tieteellisiin menetelmiin perustuvaa asiantuntijatietoa.

”Jos maailmaa katsoo niin, että kaikille on tapahtunut jotain ja minun tehtäväni − ehkä ylhäältä annettu – on pelastaa lapset, niin uskoisin sen heikentävän tieteellistä ajattelua”, yksi psykologeista sanoo.

Joki-Erkkilästä vuonna 2020 tehdyn huolenilmauksen seurauksena oikeuspsykiatrian yksikköön tehtiin kattava työterveyden kartoitus.

”Sen jälkeen ei tapahtunut mitään. Arki muuttui vain hankalammaksi ja jännitteisemmäksi”, yksi Suomen Kuvalehden haastattelema lähde sanoo.

Joki-Erkkilän esihenkilöpesti oli aluksi määräaikainen. ”Jonkin aikaa huolenilmauksen tekemisen jälkeen, saimme sähköpostin, että hänet on vakinaistettu tehtävään”, toinen lähde sanoo.

Johtajantyönsä ohella Joki-Erkkilä on osallistunut kansalliseen Barnahus-hankkeeseen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoiman hankkeen tarkoitus on keskittää lapsiin kohdistuvien seksuaali- ja väkivaltarikosten tutkiminen ja lasten tukeminen samoihin paikkoihin. Samalla on tarkoitus yhdenmukaistaa tutkimusta.

Vuonna 2019 alkaneessa hankkeessa on kehitetty yhtenäisiä toimintamalleja, koulutettu satoja ammattilaisia, laadittu ohjeistuksia ja selvitetty lainsäädännön muutostarpeita.

Joki-Erkkilä on työskennellyt hankkeen Sisä-Suomen aluekoordinaattorina ja somaattisen näytön keräämiseen keskittyvänä terveydenhuollon asiantuntijana. Hän on myös Barnahusin johtoryhmän pysyvä jäsen. Toukokuusta 2025 hän on työskennellyt hankkeessa täysipäiväisesti ja palaa Tampereen yksikköön vuoden 2026 alussa.

Hanketta johtaa THL:n johtava asiantuntija Sini Stolt. Hän korostaa, ettei hanketyössä kukaan päätä ohjeistuksista yksin.

”Työhön osallistuu aina monta ihmistä ja useita alan asiantuntijoita”, hän sanoo.

”En voi kommentoida kenenkään yksittäisen työntekijän työpanosta tai luotettavuutta.”

Joki-Erkkilän erikoisalaa on seksuaalisen hyväksikäytön fyysisten jälkien etsiminen ultraviolettivalolla. Gynekologi on menetelmän uranuurtaja Suomessa. Hän tutki menetelmää vuonna 2015 tarkistetussa väitöskirjassaan.

Suuren yleisön tietoon uv-menetelmä nousi Anneli Auerin seksuaalirikosjutussa 2010-luvun alussa. Juuri Joki-Erkkilä teki Auerin lasten lääkärintutkimukset. Hän löysi uv-valolla vanhoja arpia, joita hän piti todisteina vuosien takaisesta väkivallasta. Paljaalla silmällä jälkiä ei voinut havaita.

Vuonna 2012 Joki-Erkkilä kertoi Turun hovioikeudelle, ettei uv-valon toimivuudesta väkivallan jälkien havaitsemisessa ollut ”aiempiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa”.

Joki-Erkkilän lausunnot olivat ratkaisevassa roolissa, kun Auer ja tämän entinen miesystävä tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin. Viime joulukuussa korkein oikeus kumosi tuomion ja palautti jutun Varsinais-Suomen käräjäoikeuteen, jossa uusi käsittely alkaa 17. syyskuuta.

Suomessa uv-menetelmä ei ole juurtunut vakituiseen käyttöön seksuaalirikosten tutkinnassa. Tämä kävi ilmi tietopyynnöillä, jotka lähetettiin kaikkiin Suomen 25 Seri-tukikeskukseen. Ne ovat THL:n alaisia yksiköitä, joissa dokumentoidaan kaikenikäisten seksuaaliväkivallan uhrien vammoja ja tarjotaan heille tukea.

Yliopistosairaalakaupungeissa keskukset toimivat sairaalan yhteydessä.

Säännöllisessä käytössä uv-valo oli vain yhdessä paikassa: Tampereella. Siellä sitä ”käytetään väkivaltarikosten tutkimuksessa lähes viikoittain”.

”Menetelmällä voidaan tuoda esiin silmälle valkoisella valolla huomaamattomia, syvällä kudoksissa sijaitsevia tuoreita vammoja”, tietopyynnön vastauksessa kerrottiin.

Barnahus-hankkeen ohjeistuksissa ei tulla suosittelemaan ultraviolettivalon käyttöä. Hankkeessa ei ylipäätään laadita erillisiä ohjeita jokaisesta tutkimusmenetelmästä. Uv-valon kohdalla on kyse myös siitä, ettei luotettavaa tietoa menetelmän kyvystä erottaa väkivallan jälkiä yksinkertaisesti ole. Tutkimusnäyttöä on puolesta ja vastaan, Barnahus-hankkeen johtaja Stolt sanoo.

”Sen [uv-valon] toimivuus ei ole edelleenkään selkeä asia”, hän jatkaa.

”Ei ole kansainvälisiä laatustandardeja, joihin voisimme yksiselitteisesti nojata.”

Minna Joki-Erkkilä kieltäytyi Suomen Kuvalehden haastattelupyynnöstä, mutta vastasi sähköpostilla. Hän kiistää yrittäneensä vaikuttaa psykologien lausuntojen sisältöihin tai heidän päätöksiinsä olla haastattelematta lapsia.

”[Psykologit] laativat käytettävissä olevan materiaalin perusteella johtopäätökset oman asiantuntijuutensa mukaan”, hän kirjoittaa vastauksessaan.

Tutkimuskynnyksen arvioimisesta Joki-Erkkilä kirjoittaa: ”Kansainvälisen suosituksen perusteella somaattista tutkimusta suositellaan tarjottavan kaikille lapsille, joiden epäillään joutuneen seksuaaliväkivallan uhriksi.”

Hän ei kuitenkaan tarkenna, minkälaisiin tutkimuksiin viittaa: esimerkiksi esimurrosikäisille tytöille tehtäviin ”invasiivisiin” tutkimuksiin, eli sisätutkimuksiin vai kevyempiin selvityksiin.

Tarkentavaan kysymykseen asiasta hän ei vastaa suoraan.

”Gynekologinen tutkimus tehdään aina ikään soveltuvalla tavalla. Invasiivisille tutkimuksille tulee aina olla jokin erityinen lääketieteellinen peruste”, hän kirjoittaa.

Joki-Erkkilä ei myöskään kerro, kuinka suuri osa Tampereen yksikössä tehdyistä somaattisista tutkimuksista on ”invasiivisia”.

Joki-Erkkilä kertoo, ettei ole yrittänyt saada ultraviolettivaloa koko Suomeen Barnahus-hankkeessa toimiessaan. ”[Uv-valoa] ei mainita laadituissa kansallisissa lapsiin kohdistuvan seksuaalirikostutkinnan suosituksissa.”

Tampereen yksikössä valoa kuitenkin käytetään, hän sanoo. ”Uv-valo tarkentaa löydöksiä tietyissä tilanteissa, missä huonevalo ei riitä tutkimushavaintojen havaitsemiseen.”

Uskonnollisen vakaumuksen esiin tuomisesta työpaikalla hän kirjoittaa: ”Suomessa on perustuslain mukainen uskonnonvapaus ja kullakin oikeus harjoittaa omaa uskontoaan.”  

Jutun kirjoittajat ovat käsitelleet Anneli Auerin seksuaalirikosoikeudenkäyntiä ja uv-valon käyttöä kirjassaan Oikeusmurha (Otava, 2025). Seri-tukikeskuksiin lähetetyt tietopyynnöt olivat osa kirjan tekemistä.