Turhia kuolemia?

Hidastelu koronarokotteiden jakamisessa on johtanut turhiin kuolemiin Suomessa. Tätä mieltä on joukko maan virallista linjaa arvostelevia kansalaisia, asiantuntijoita ja terveysvaikuttajia.

Myös helmikuussa aloittanut sosiaali- ja terveysministeri Aki Lindén (sd) on haastanut Suomen rokotelinjaa.

”Ruotsissa laajennetaan neljäs koronarokotekierros koskemaan yli 65-vuotiaita. Näkemykseni mukaan tämä (tai ainakin 70 v raja) säästäisi kuolemia myös Suomessa. Pyydän asiantuntijoita arvioimaan asiaa”, hän kirjoitti Twitterissä 12. huhtikuuta.

Puolitoista viikkoa myöhemmin ministeri tviittasi jälleen samasta aihepiiristä.

”Hätkähdyttävä tieto Tilastokeskukselta: kuolleiden määrä kasvoi viime vuonna 3,9 prosenttia edellisvuodesta, marras-joulukuun luku oli jopa 15 % vuosien 2017–2020 marras-joulukuuta korkeampi. Tämä pitää selvittää tarkemmin. #korona vai muut syyt?”

Kuolema on korjannut Suomessa epätavallisen paljon satoa myös kansainvälisten tutkimuslaitosten mukaan. Esimerkiksi arvovaltaisen saksalaisen Max Planck -instituutin laskurin mukaan vuoden sisällä ylikuolleisuus on ollut Suomessa selvästi suurempaa kuin Pohjoismaissa keskimäärin.

Syksyllä 2021 Suomi alkoi jakaa tehosterokotteita eli kolmansia annoksia muita Euroopan maita myöhemmin. Muiden muassa geenitutkija Tuuli Lappalainen, koronatilastoja analysoinut Ilkka Rauvola ja THL:n eläköitynyt ympäristöterveyden tutkimusprofessori Matti Jantunen ovat sitä mieltä, että Suomi myöhästyi.

Koronaan menehtyneiden mediaani-ikä on noin 84 vuotta. Arvostelijat muistuttavat, että jo alkusyksystä oli tarjolla tutkimustietoa siitä, että ikääntyneiden rokotussuoja hiipuu nopeammin kuin nuoremmilla.

”Kun THL toppuutteli kolmannen kierroksen aloitusta, se oli puolusteltavissa sillä, että pidempi rokotusväli vahvistaa rokotteen antamaa suojaa. Mutta se hyöty kohdistui vain niihin, jotka jäivät henkiin”, Jantunen sanoo.

”Ikäihmisiä pitäisi siksi rokottaa tiheämmin välein kuin muita”, Jantunen sanoo.

Väestöntutkimuslaitoksen johtaja ja tutkimusprofessori Anna Rotkirch on vaatinut riippumatonta selvitystä Suomen viime syksyn ja kevään koronatoimista ja niiden seurauksista kansanterveydelle.

Nyt keskustelua käydään siitä, keille pitäisi jakaa toisen tehosteannoksen sisältävä neljäs rokotus – ja milloin. Maaliskuusta alkaen tähän on ollut oikeus jokaisella yli 80-vuo­tiaalla. Ainakin seitsemässä EU-maassa ikäraja on matalampi.

Vaikka virus levisi keväällä kulovalkean tavoin, kolmesti rokotetuista vanhuksista 31 prosenttia on edelleen vailla neljännen annoksen suojaa.

Neljättä rokotetta on jaettu jo kuukausia niille, joilla on heikentynyt immuunipuolustus. Sittemmin sen piiriin ovat päässeet riskiryhmiin kuuluvat yli 70-vuotiaat ja muut iäkkäät, jotka eivät pärjää omin avuin.

Käytännössä neljättä rokotetta on jaettu eri puolilla Suomea lähes kenelle tahansa ikääntyneelle, joka on katsonut sitä tarvitsevansa.

Kuitenkin vain harvat ovat tarttuneet tähän mahdollisuuteen. Esimerkiksi 75–79-vuotiaista suomalaisista vasta noin 13 prosenttia on saanut neljännen piikin.

Aki Lindénin johtama sosiaali- ja terveysministeriö vastaa Suomen rokotusstrate­giasta. Käytännössä rokotusten aikataulun määrittelee pitkälti THL, joka kysyy päätöksentekonsa tueksi lausuntoja alaisuudessaan toimivalta Kansalliselta rokotusasiantuntijaryhmältä (Krar).

Krar keskusteli ikärajasta kokouksessaan huhtikuun lopussa. Jotkut asiantuntijoista halusivat antaa oikeuden neljänsiin rokotteisiin myös nuoremmille, jopa kaikille 60 vuotta täyttäneille. He jäivät vähemmistöön.

Julkisuudessa ikärajan alentamista ovat vaatineet muiden muassa Husin apulaisylilääkäri Eeva Ruotsalainen ja diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen sekä Lapin keskussairaalan infektioylilääkäri Markku Broas.

Lehtonen on ilmoittanut pelkäävänä, että Suomessa leviävä viruksen omikronmuunnoksen uusi BA.5-alavariantti voi käynnistää uuden epidemia-aallon ennen syksyä.

”Jos totumme ajatukseen, että Suomessa kuolee tuhansia ihmisiä vuodessa kulkutautiin, olemme henkisesti palanneet 1800-luvulle”, Lehtonen tviittasi kesäkuun alussa.

Jotta voi arvioida, onko Suomessa kuollut koronaan enemmän ihmisiä kuin toisin rokottamalla olisi mahdollisesti ollut vältettävissä, pitäisi ensin tietää, kuinka monen suomalaisen kuoleman korona on aiheuttanut. Sen selvittäminen on vaikeaa.

Suomessa on kirjattu noin 4 800 koronakuolemaa, joista noin 3 000 sijoittuu tälle vuodelle. Käytännössä virukseen kuolleiksi on merkitty kaikki, joilla on havaittu koronatartunta kuukautta ennen kuolemaa.

Kesäkuun alussa THL julkisti arvion, jonka mukaan virallisista koronakuolemista viidesosa johtui tosiasiassa muusta syystä.

Toisaalta on ilmeistä, että kaikki koronaan kuolleet eivät ole päätyneet tilastoihin. Asia selviäisi ruumiinavauksessa, mutta sellainen tehdään vain yhdelle vainajalle viidestä.

Korona on voinut aiheuttaa kuolemia myös epäsuorasti, esimerkiksi niin, että eristäytyneet vanhukset ovat syöneet huonommin ja liikkuneet vähemmän. Lisäksi muista sairauksista kärsineet eivät ole korona-aikana aina hakeutuneet tai päässeet ajoissa tutkimuksiin ja hoitoon.

”Kun pandemia alkoi, todettujen syöpien määrä vähentyi. Se tuskin johtui siitä, että syöpätapaukset olisivat vähentyneet”, sanoo THL:n tutkimusprofessori Seppo Koskinen.

Todennäköisesti jotkut ovat menehtyneet myös sairastetun koronan jälkivaikutuksiin. Heitäkään ei näy virallisissa luvuissa.

Jos siis haluaa selvittää, kuinka monta kuolemaa korona on oikeasti aiheuttanut, kannattaa tutkia korona-ajan ylikuolleisuutta eli tavallisen tason ylittävien kuolemien määrää.

Koskinen arvelee, että Suomessa ylikuolleisuus on ollut samaa suuruusluokkaa kuin tilastoidut koronakuolemat. Osa kansainvälisistä julkaisuista antaa toisenlaisia arvioita.

Ylikuolleisuuden määrittelyyn ei ole kiistatonta menetelmää, eivätkä Suomen viranomaiset arvioi sitä.

Tilastokeskus silti ennustaa tulevia kuolemia. Kahtena ensimmäisenä koronavuotena kuoli 4 785 suomalaista enemmän kuin Tilastokeskus ennusti epidemiaa edeltäneenä syksynä. The Economist -lehden arvio Suomen korona-ajan ylikuolleisuudesta viime vuoden loppuun mennessä on suuruudeltaan sama.

Toukokuun alkuun mennessä The Economist arvioi Suomessa tapahtuneen noin 7 200 ylimääräistä kuolemaa.

Tiedejulkaisu Our World in Datan vastaava arvio on noin 4 900. Lukua madaltaa se, että julkaisu laskee korona-ajaksi myös vuoden 2020 ensimmäiset kuukaudet, jolloin virus vasta teki tuloaan ja suomalaisten kuolleisuus oli poikkeuksellisen alhaista.

Arvioihin ylikuolleisuudesta vaikuttaa olennaisesti se, mihin ajanjaksoon korona-ajan kuolemat suhteutetaan. Jos verrokiksi otetaan vuosi 2019, jolloin suomalaisia kuoli poikkeuksellisen vähän, korona-ajan ylikuolleisuus pomppaa pilviin. Usean asiantuntijan suosima ratkaisu on verrata epidemian ajan kuolemia viiteen edeltävän vuoteen, jotta sattumat eivät heiluttaisi lopputulosta.

Haasteet eivät kuitenkaan lopu tähän.

Suomen korona-ajan kuolemia ei siis ole mielekästä verrata edeltävien vuosien keskiarvoon, vaan niiden nousevaan trendiin.

”Trendi huomioi sekä väestön ikääntymisen että terveyden paranemisen. Sen laskeminen on yksinkertaista: ensin selvitetään ­aiempien vuosien kuolleisuus, sitten piirretään niiden suunnan mukainen viiva, jota jatketaan nykypäivään”, sanoo Helsingin yliopiston yhteiskuntatilastotieteen professori Mikko Myrskylä.

Hän johtaa väestötieteen Max Planck -instituuttia, joka on kehittänyt yhdysvaltalaisen Berkeleyn yliopiston kanssa ylikuolleisuutta arvioivan laskurin. Kun vertailukohdaksi valitsee vuosien 2015–2019 trendin, mittari laskee Suomen korona-ajan ylimääräisten kuolemien määräksi noin 5 550.

Myrskylän mukaan ylikuolleisuuteen tulee suhtautua arviona, johon liittyy epävarmuuksia. Jos esimerkiksi poikkeusvuosi 2019 pudotettaisiin pois trendistä, korona-ajan ylikuolleisuus olisi vain noin 3 000.

Toisaalta parempaakaan vaihtoehtoa ar­vioida koronan vaikutuksia ei ole.

”Ylikuolleisuus on vähemmän huono tapa mitata koronan aiheuttamia kuolemia kuin kuolinsyihin perustuva tilastointi.”

Korona-ajalle ei ole osunut influenssaepidemioita tai tiedossa olevia poikkeusilmiöitä. Silti kuolemia ovat voineet lisätä myös tuntemattomat syyt. Seppo Koskisen mukaan tällaisia voisivat olla väestön lihominen ja yleistynyt huumeiden käyttö. Näyttöä tästä ei kuitenkaan ole.

Kaikesta epävarmuudesta huolimatta tunnettujen mittarien tulokset ovat samansuuntaisia: Suomessa näyttäisi tapahtuneen korona-aikana enemmän ylimääräisiä kuolemia kuin virukseen menehtymisiä on tilastoitu.

Kun katsotaan koko korona-ajan ylikuolleisuutta, Suomi on yksi Euroopan parhaiten pärjänneistä maista. Nykyhetkeä lähestyttäessä Suomen suhteellinen asema on kuitenkin heikentynyt.

Vuoden 2021 puolivälin ja huhtikuun 2022 välisenä aikana Ruotsin ylikuolleisuus oli Max Planck -instituutin laskurin mukaan 23 henkilöä sataatuhatta asukasta kohden. Tanskan vastaava lukema on 57, Norjan 66 ja Suomen 86. Erot eivät ole vähäisiä. Jos Suomen ylikuolleisuus olisi jäänyt vertailujaksolla Tanskan tasolle, noin 1 600 suomalaista vähemmän olisi menehtynyt.

Koska Ruotsi epäonnistui viruksen torjunnassa pahemman kerran epidemian alkuvaiheessa, se pitää edelleen hallussaan Pohjoismaiden ykkössijaa koko korona-ajan ylimääräisten kuolemien vertailussa. Suomi on kuitenkin kuronut etumatkaa kiinni.

Max Planck -instituutin laskurin mukaan korona-ajan suomalaisista ”ylimääräisistä kuolleista” noin 85 prosenttia oli menehtyes­sään yli 75-vuotiaita.

Kesällä 2021 julkistettiin ensimmäiset tutkimustulokset siitä, että kahden koronarokotuksen teho heikkenee ikääntyneillä nuorempia nopeammin.

Israel aloitti elokuussa tehosterokotteiden jakamisen kaikille 12 vuotta täyttäneille, joilla oli kulunut riittävä aika edellisestä annoksesta. Syyskuussa Britannia ilmoitti vastaavasta yli 50-vuotiaita koskevasta päätöksestä.

Suomi käynnisti kolmannet rokotukset syyskuun puolivälissä, mutta ne annettiin vain henkilöille, joilla oli heikko immuunivaste tai jotka olivat saaneet ensimmäiset rokotteet lyhyellä annosvälillä.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) kuitenkin ilmoitti tuolloin Ylelle, että Suomi on tehnyt hankintasopimuksen kolmansista annoksista kaikille 12 vuotta täyttäneille. THL:n ylilääkäri ja Krarin sihteeri Hanna Nohynek puolestaan huomautti, että rokotteet jaettaisiin vasta kun siihen ilmenisi tarvetta.

Vielä alkusyksystä ajateltiin, että korona­epidemia saadaan pidettyä kurissa kahdella rokotteella. Syyskuun lopussa Suomessa kevennettiin ravintolarajoituksia etuajassa.

Lokakuussa koronatartuntojen määrät kääntyivät kuitenkin kasvuun eri puolilla Eurooppaa. Valtio toisensa perään laajensi tehosterokotteiden jakelua. Kun Suomessa Krar kokoontui 13. lokakuuta pohtimaan asiaa­, Kiuru julkaisi aamulla tviitin:

”ECDC (Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus) varoitti syyskuussa, että ensimmäisten tuplarokotusten teho voi heiketä loppuvuonna. Toivottavasti tänään saadaan esityksiä aikaan myös Suomessa.”

Krar päätyi suosittelemaan kolmansia rokotteita kaikille 60 vuotta täyttäneille, vanhimmista aloittaen. Tehostetta ei kuitenkaan saisi ennen kuin edellisestä annoksesta oli kulunut kuusi kuukautta.

Suomi aloitti ikääntyneiden rokotukset, mutta myöhemmin kuin monet muut.

Suomen Kuvalehti tarkisti, mikä oli 80 vuotta täyttäneiden rokotustilanne 7. marraskuuta 12:ssa läntisen Euroopan maassa.

Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskuksen mukaan pisimmälle oli edennyt Irlanti. Useissa maissa ikäluokasta oli saanut tehosteen noin 40 prosenttia. Matalin rokotusaste oli Suomessa. Yli 80-vuotiaista suomalaisista kolmannen annoksen oli saanut 9 prosenttia.

Pitkän aikavälin tilastoista tiedetään, että ihmisten elinikä nousee. Se vähentää kuolemia. Samaan aikaan iäkkäiden osuus väestöstä kasvaa, mikä taas lisää kuolemia. Näistä kahdesta vastakkaiseen suuntaan vetävästä voimasta vahvempi on väestörakenteen muutos. Tämän vuoksi suomalaisten kuolemat lisääntyvät hiljalleen.

Suomi jakoi iäkkäimmille tehosterokotuksia karkeasti kuukautta myöhemmin kuin vertailun muut maat. Väli edelliseen rokotukseen ei ollut Suomessa poikkeuksellisen pitkä, koska toinen annos oli annettu myöhemmin kuin muualla.

Vähitellen Suomi otti muita kiinni. Tammikuun lopussa suomalaisvanhusten rokotustilanne ei juuri poikennut muista.

Kun tehosterokotteiden jakaminen vanhuksille oli vielä kesken, epidemiatilanne paheni. Marraskuun lopussa lähes kolmasosalla yli 80-vuotiaista suomalaisista ei ollut kuitenkaan oikeutta kolmanteen piikkiin, sillä heidän edellisestä annoksestaan ei ollut kulunut vielä kuutta kuukautta.

Joulukuun toisena päivänä Suomi päätti paitsi antaa kolmannet piikit kaikille täysi-ikäisille myös lyhentää vaatimuksen annosvälistä viiteen kuukauteen.

Seuraavina viikkoina koronaviruksen entistä tarttuvampi omikronmuunnos alkoi levitä Suomessa, mikä kiihdytti epidemiaa. THL päätti 17. joulukuuta, että 60 vuotta täyttäneet­ saavat tehosteannoksen halutessaan jo kolme kuukautta edellisen jälkeen.

Sairaalahoitoa vaativien koronapotilaiden määrä alkoi kasvaa jyrkästi vuoden viimeisinä päivinä. Maaliskuun lopussa sairaaloissa oli yli tuhat covid-potilasta – enemmän kuin kertaakaan epidemian aikana.­

Max Planck -instituutin mittarin mukaan ylikuolleisuus oli viime marraskuun toisen viikon ja huhtikuun lopun välisenä aikana Suomessa suurempaa kuin vanhuksensa varhain rokottaneissa maissa. Tuolloin menehtyi 61 ylimääräistä suomalaista 100 000 asukasta kohden, kun Ruotsin, Portugalin, Espanjan, Tanskan ja Belgian suhdeluvut samalta ajalta asettuvat välille 19–36.

Kuolemiin tosin vaikuttavat monet muutkin syyt kuin tehosterokotusten ajoitus. Esimerkiksi täysin rokottamattomien osuus koronan menehtyneistä on merkittävä, ja heitä on Suomessa enemmän kuin vaikkapa Espanjassa ja Portugalissa.

SK pyysi THL:ltä tilastoja koronaan menehtyneistä. Ilmeni, että viime vuoden marraskuun toisen viikon ja viime tammikuun lopun välillä menehtyi 334 kahdesti rokotettua yli 60-vuotiasta suomalaista, jotka eivät olleet saaneet tehosteannosta. He edustavat noin seitsemää prosenttia maan kaikista tilastoiduista koronakuolemista.

Sellaista johtopäätöstä ei voi kuitenkaan tehdä, että kaikki heistä olisivat kuolleet tehosterokotusten ajoituksen takia. Marraskuussa menehtyneistä osa sai tartunnan aikana, jolloin kolmatta rokoteannosta oli jaettu niukasti myös muissa maissa. Tammikuussa kuolleista taas osa olisi todennäköisesti halutessaan ehtinyt saada tehosteen ennen tartuntaansa, mutta jättänyt sen syystä tai toisesta ottamatta.

Osa tästä ryhmästä olisi menehtynyt heikon kuntonsa takia, vaikka olisikin saanut kolmannen annoksen. THL:n raportin mukaan tehosterokote pudotti koronatartunnan saaneen ikääntyneen riskiä kuolla viime tammikuussa noin kolmasosaan, mutta ei poistanut sitä.

Väestötasolla suuri kysymys on se, että oliko muita myöhäisempi tehosterokottaminen ylimalkaan virhe.

Kun Suomi koki keväällä epidemian huipun, ikääntyneillä oli silloin kuukauden verran tuoreempi ja tehokkaampi rokote kuin olisi ollut, jos tehosteet olisi jaettu aiemmin.

Toisaalta varhaisempi rokottaminen olisi voinut hillitä epidemiaa.

Ylilääkäri Hanna Nohynek arvioi, että Suomessa on todennäköisesti jaettu tehosterokotteet oikea-aikaisesti. Hän muistuttaa, että Suomi poikkesi Britannian tavoin muista Euroopan maista siinä, että suurelle osalle väestöä kaksi ensimmäistä rokotetta annettiin pitkällä 12 viikon välillä.

”Näin suurempi määrä iäkkäistä ja muista riskiryhmiin kuuluvista ehti saada edes yhden annoksen ajankohtana, jolloin rokotteista oli pulaa. Tämän ansiosta Suomessa rokotteiden suojateho vakavaa tautia vastaan oli edelleen erinomainen, kun se lyhyellä välillä rokottaneissa maissa alkoi osoittaa vähenemisen merkkejä.”

Suomessa oli Nohnynekin mukana perusteltua antaa tehosteet myöhemmin kuin muualla Euroopassa. Hän lisää, että joissakin maissa tehosterokotukset aloitettiin varhain poliittisen paineen takia.

”Meillä ei ollut kiire, vaikka Krista Kiuru piiskasi meitä etenemään. Sittemmin lyhensimme annosväliä, kun epidemiatilanne sitä vaati, mutta silloinkaan piiskanamme ei ollut ministeri, vaan vanhusten suojelu.”

Jos Suomi antoi kolmannet rokotukset silloin kuin piti, mistä voi johtua se, että meillä ylikuolleisuus oli Max Planck -instituutin mittarin mukaan marras–huhtikuussa suurempaa kuin aiemmin tehosterokottamisen aloittaneissa maissa?

”Yksi selitys voi olla se, että epidemian aiem­missa vaiheissa kuolleisuus oli esimerkiksi Belgiassa, Ruotsissa ja Espanjassa selvästi suurempaa kuin Suomessa. Niissä maissa hauraimmista ihmisistä monet kuolivat jo aiemmin, meillä sitä tapahtui tänä keväänä.”

Nohynekin mukaan tehosterokotusten jakelun ajoitus paremminkin vähensi kuin lisäsi kuolleisuutta.

”Ikääntyneiden ja riskiryhmäläisten rokotesuoja vakavaa tautia vastaan oli maaliskuussa vahva.”

Neljännet rokotukset pienentävät vakavan tautimuodon riskiä, israelilaisen tutkimuksen mukaan jopa 75 prosentilla. THL sen sijaan ei ole julkistanut tietoa siitä, kuinka neljännen annoksen saaneiden kuolleisuus on poikennut niistä, jotka ovat saaneet vain kolme annosta.

Keskustelu siitä, milloin esimerkiksi 70 vuotta täyttäneiden suomalaisten tulisi ottaa myös toinen tehosterokotus, joudutaan siis perustamaan oletuksiin ja ulkomaisiin tutkimustietoon.

Neljänsien annosten jakelua ei Nohynekin mukaan laajenneta ennen syksyä, jollei jotain yllättävää tapahdu. Hän perustelee tätä sillä, että useiden merkkien mukaan epidemia hiipuu edelleen eivätkä omikronin uusimmat variantit vaikuta vaarallisilta.

”Rokotteita pitäisi jakaa nyt valtava määrä, jotta saataisiin vältettyä yksi erikoissairaanhoitojakso.”

Hyöty on Nohynekin mukaan suurempi syksyllä, seuraavan epidemia-aallon alla.

”On parempi, että ikääntyneillä on tuolloin tuore rokote alla. Siihen mennessä se on toivottavasti myös omikronia varten räätälöity.”

Nohynek sanoo, että vaihtoehtoisen tavan tarkastella kokonaiskuolleisuutta tarjoaa Euromomon sivusto. Sitä pitää yllä tanskalainen tutkimuslaitos, jonka taustalla on 24 maan kansanterveystoimijoiden verkosto. THL toimittaa tietoja Euromomolle ja sen edustajat jakavat laitoksen kuolleisuuskäyriä.

Euromomon mukaan Suomen kokonaiskuolleisuus ei vuoden sisällä ole noussut merkittävästi yhtenäkään viikkona. Sen sijaan tehosterokottamisen varhain aloittaneista maista Tanskassa, Belgiassa ja Portugalissa merkittävän kuolleisuuden raja on ylittynyt tällä ajanjaksolla hetkellisesti, Espanjassa useamminkin.

Laitoksen tapa mitata ja julkistaa tuloksia on erilainen kuin muiden.

Ylikuolleisuutta seuraavat julkaisut yleensä ilmoittavat, kuinka monta tavallisen tason ylittävää tai alittavaa kuolemantapausta maassa on kertynyt tietyllä aikavälillä. Euromomo puolestaan pisteyttää kunkin maan yli- tai alikuolleisuuden viikoittain ja piirtää näistä pisteistä käyrän. Laitoksen ”z-luvun” laskentatavan tuntevat vain harvat ja sitä on arvosteltu vaikeaksi tulkita.

”Euromomon poikkeavuus voi johtua siitä, että se mittaa kutakin viikkoa erikseen eli pitkällä aikavälillä vähitellen kertyvät kumulatiiviset kuolemat eivät nouse sen avulla niin selvästi esiin”, THL:n tutkimusprofessori Markku Peltonen sanoo.

Peltonen pitää Euromomoa arvossa, mutta antaa tunnustusta myös Max Planckille, The Economistille ja Our World in Datalle.

”Ne antavat suhteellisen hyvän kuvan ylikuolleisuudesta.”

Pitääkö siis niiden kertomasta ylikuolleisuudesta Suomessa olla huolissaan? Asian selvittäminen vaatisi luultavasti professori Anna Rotkirchin penäämää riippumatonta tutkimusta. 

Tämä oli ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Tilaa Suomen Kuvalehti ja hanki luettavaksi koko sisältö ja arkisto

Tilaa

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään.