Vainoamisen logiikka
Toimittaja Petri Jääskeläinen yritettiin vaientaa kahdesti laajalla häirintäkampanjalla. Poliisi lopetti molempien tutkinnan. Rikosoikeuden emeritusprofessori pitää vaarallisena, jos toimittajaan kohdistuvaa häirintää ei edes pyritä selvittämään.
5
MIN
Maanantaina 24. helmikuuta julkaistiin Ylen MOT:n jakso, joka paljasti uusia tietoja suomalaisesta äärioikeistosta. Jo samana päivänä käynnistyi ohjelman tekoon osallistuneen vapaan toimittajan Petri Jääskeläisen laajamittainen häirintä.
Seuranneina viikkoina Jääskeläisen kotisivulle yritettiin murtautua useita tuhansia kertoja. Satoja uutiskirjeitä tilattiin hänen sähköpostiinsa. Hänen nimissään luotiin verkkosivuille tilejä ja varattiin työnhakusivustolta mainoskampanja.
Jääskeläisen sähköpostiin tuli enimmillään kolme ilmoitusta minuutissa. Saadakseen hetken rauhaa hän asetti puhelimensa lentotilaan pari tuntia ennen unia.
”Kun aamulla heräsin, postilaatikossani oli toistatuhatta ilmoitusta yrityksistä nollata salasanani. Ne koskivat tilejä, joita häiritsijä oli rekisteröinyt nimelläni eri palveluihin. Tavoitteena oli selvästi tukkia sähköpostini.”
Häirintä jatkui noin kuukauden ajan, ajoittain ympärivuorokautisesti.
”Se tuntui painostavalta.”
Jääskeläinen tallensi häirinnässä käytettyjä ip-osoitteita ja rakensi esteitä vainoajalle. ”En kyennyt tekemään toimittajan töitä kuukauteen.”
Jääskeläinen kertoo tapahtumasarjasta nyt ensimmäistä kertaa julkisesti.
Edellinen iso verkkohyökkäys oli tehty Jääskeläistä vastaan vain vuotta aiemmin. Juuri sitä ennen Ylellä oli julkaistu hänen ja kollegansa tekemä juttu, joka käsitteli Venäjän propagandaa levittävää somekanavaa ja sen suomalaista ylläpitäjää.
Viime kevään hyökkäys oli suuruudeltaan kymmenkertainen edelliseen verrattuna, Jääskeläinen arvioi. Hänen mukaansa iso osa viesteistä tuli useita välityspalvelimia hyödyntävän Tor-verkon kautta niin, että alkuperäisen lähettäjän ip-osoite oli salattu.
Jääskeläisen näkemät ip-osoitteet olivat ulkomaisia. Viestitulvasta päätellen asialle oli valjastettu botteja.
”Häiritsijällä on joko itsellään hyvät it-kyvyt tai sitten joku on ostanut vainoamista palveluna. Tällainen koneellinen häirintä on minusta paljon huolestuttavampaa kuin jonkun yksittäisen tyypin toimet.”
Perättäisten vuosien verkkohyökkäyksiä yhdistivät monet piirteet. Molemmilla kerroilla esimerkiksi Rentokil-yhtiö tilattiin tekemään Jääskeläiselle tuholaistorjuntaa ja hänelle luotiin tunnuksia pornosivustoille.
Maaliskuussa 2025 Jääskeläisen sähköpostiin saapui viesti, jossa luki erään poliisin esitutkintapöytäkirjan diaarinumero. Kun Jääskeläinen hankki tapauksen paperit itselleen, ilmeni, että kyseessä oli murhajuttu. Sitä oli käsitelty oikeudessa Jääskeläisen syntymäpäivänä, joka ei ole julkisesti saatavilla.
”Koin viestin fyysisesti uhkaavana.”
SK on nähnyt murhatapausta koskevan sähköpostin samoin kuin useita muita Jääskeläisen häirintään liittyviä viestejä.
Ensimmäisestä isosta verkkohyökkäyksestä Jääskeläinen teki rikosilmoituksen maaliskuussa 2024. Hän toimitti poliisille häirinnässä käytetyt ip-osoitteet ja kertoi, että hänen nimissään oli tehty useita aiheettomia tilauksia.
Ilmoituksessaan Jääskeläinen arvioi, että häirinnän perimmäinen tarkoitus oli vaikuttaa hänen työhönsä toimittajana.
Kahdeksan päivää myöhemmin Sisä-Suomen poliisilaitos ilmoitti, että tapauksen selvittäminen keskeytetään.
Poliisi voi keskeyttää esitutkinnan, jos kaksi ehtoa täyttyy: rikoksesta ei epäillä ketään tiettyä henkilöä ja ”asiaan vaikuttavaa selvitystä” ei ole saatavissa. Ratkaisua tehtäessä on huomioitava rikoksen laatu. Mitä vakavampi teko, sitä kauemmin ja tehokkaammin tapausta pitäisi yrittää tutkia.
Suomessa karkeasti viidesosa esitutkinnoista keskeytetään. Jos asiasta paljastuu myöhemmin uutta tietoa, keskeytettyä tutkintaa voidaan jatkaa. Tosiasiassa keskeytyspäätös tarkoittaa kuitenkin hyvin usein jutun päätepistettä.
Poliisilaitos perusteli ratkaisuaan sillä, että Jääskeläisen tapausta voisi selvittää kunnolla vain ulkomaille toimitettavan oikeusapupyynnön avulla. Siinäkin tapauksessa tekijän jäljittäminen olisi ”vähintäänkin epävarmaa”.
Poliisihallituksen edustaja lausui tapauksesta kertoneelle Journalisti-lehdelle, ettei häirinnän tutkintaan vaikuta se, että sen kohteena on toimittaja.
Maaliskuussa 2025 Jääskeläinen ilmoitti samalle poliisilaitokselle huomattavasti edellisvuotta järeämmästä häirintäkampanjasta. Mukana oli taas lista ip-osoitteista, joilta oli yritetty kirjautua hänen kotisivulleen.
Hän totesi tutkintapyynnössään, että toimittajien häirintä on lisääntynyt, ja että ilmiö uhkaa pahentua, jos viranomaiset eivät puutu siihen.
Poliisi otti asian tutkittavaksi tietomurron yrityksenä ja identiteettivarkautena. Sittemmin raskaimmaksi rikosnimikkeeksi vaihdettiin vainoaminen.
Kesäkuussa tapauksen esitutkinta kuitenkin keskeytettiin. Lyhytsanaisessa päätöksessä todettiin, ettei poliisilla ole tietoa rikoksen tekijästä tai tekijöistä.
Verkkorikollisen jäljittäminen on hyvin vaikeaa, jos tämä on tarkka ja taitava, sanoo tietoturva-asiantuntija Mikael Albrecht.
Tor-verkon avulla rikollinen voi salata henkilöllisyytensä myös siltä palveluntarjoajalta, jonka kautta hänen viestinsä kulkee. Siinä tapauksessa niin Suomen kuin muiden maiden poliisien on vaikea selvittää asiaa.
Usein kuitenkin onnistutaan paljastamaan rikollisia, jotka ovat kätkeneet jälkensä huolellisesti, kertoo keskusrikospoliisin tiedusteluosaston oikeus- ja virka-apuyksikön päällikkö Kaj Björkqvist.
”Onnistumisia tapahtuu haasteista huolimatta.”
Yleensä verkkorikollisen kiinnijääminen edellyttää tältä virheitä. Niihin lankesi esimerkiksi Vastaamo-tietomurrosta tuomittu Julius Kivimäki, jonka tekemisiä käsitellään nyt hovioikeudessa.
”Verkossa jokaisesta teosta jää jälki”, Albrecht sanoo.
Hänen mukaansa ip-osoitteet eivät kuitenkaan ole välttämättä paras tapa jäljittää häiritsijää. ”Kannattaisi pohtia, että kenellä on motiivi vainota.”
On vaarallista, jos toimittajaan kohdistuvaa häirintää ei edes pyritä selvittämään, sanoo rikosoikeuden emeritusprofessori Matti Tolvanen. Se antaa väärän viestin rikollisille.
”Vainoaminen on vakava rikos, etenkin silloin, kun pyritään vaikuttamaan siihen, ettei tietyistä asioista kirjoitettaisi.”
Tolvanen perehtyi Jääskeläisen tapaukseen Suomen Kuvalehden pyynnöstä. Hän kiinnittää huomiota siihen, että tämä on joutunut ison verkkohyökkäyksen kohteeksi kahdesti.
”Kun teko toistuu, sen tulisi madaltaa kansainvälisen oikeusavun pyytämisen kynnystä. Pitää myös kysyä, että onko silloin enää hyväksyttävää syytä esitutkinnan keskeyttämiselle.”
Emeritusprofessori Tolvanen on työskennellyt aikaisemmin myös syyttäjänä. Hänen mukaansa asian selvittämistä pitäisi helpottaa se, että vainoaja on todennäköisesti suomalainen.
”Kotimaasta voi löytyä se reikä, jonka kautta tutkintaan pääsee sisälle.”
Petri Jääskeläinen on jatkanut äärioikeistosta kirjoittamista myös keväällä 2025 tapahtuneen verkkohyökkäyksen jälkeen.