Sianlihaa ja alttohuiluja

Elokuva- ja teatterisäveltäjä Sanna Salmenkallio tekee käyttömusiikkia ilman kompromisseja.

hän
Teksti
Suna Vuori
Kuvat
Marjo Tynkkynen

Säveltäjä Sanna Salmenkallio on innoissaan. Hän on juuri esiintynyt irakilaisen Bakr Hasanin näytelmässä Bagdadin Julia Helsingin Ritarihuoneella.

Salmenkallio soitti irakilaista perinnesoitinta jozeta, eräänlaista arabiviulua.

”Suomalaisen barokkiorkesterin kanssa! Puettuna mustaan abayaan! Olihan se nyt ihan mieletöntä!”

Abaya on koko kehon peittävä kangasasuste, joka jättää kasvot, kämmenet ja jalkaterät näkyviin. Salmenkallio oli tehnyt myös esityksen musiikkidramaturgian.

”En ole niin vakuuttunut muista lahjoistani, mutta innostumisen lahja minulla on.”

Pelkkä intoilu ei olisi riittänyt tekemään 56-vuotiaasta Salmenkalliosta muusikkoa, eikä varsinkaan yhtä Suomen kokeneimmista elokuva- ja teatterisäveltäjistä.

Vaikka yllättävän harva on kuullut hänestä, moni on kuullut hänen musiikkiaan. Salmenkallion säveltämä musiikki soi yli 30 elokuvassa, esimerkiksi Pirjo Honkasalon dokumentissa Melancholian 3 huonetta (2004) sekä Virpi Suutarin dokumenteissa Eedenistä pohjoiseen (2014), Yrittäjä (2018) ja Aalto (2020).

Näistä kaikista hänet palkittiin sävellys-Jussilla. Neljä Jussi-palkintoa parhaasta elokuvamusiikista on enemmän kuin kenelläkään muulla Suomessa.

”Niin. Jos olisin mies, tästä olisi ehkä jo kuultukin”, Salmenkallio naurahtaa.

Hän on tehnyt musiikkia myös yli 40 teatteri- ja tanssiesitykseen. Tuorein näyttämötyö on marraskuussa ensi-iltansa saava Paavo Westerbergin ohjaus Fanny ja Alexander Helsingin kaupunginteatterissa.