Onko se vahvempi?
Nato vakuutti huippukokouksessa yhtenäisyyttään. Kulisseissa pelättiin kuitenkin erimielisyyksiä erityisesti Ukrainan sodasta. Osin pelot toteutuivat, asiantuntija sanoo.
10
MIN
”Anteeksi, anteeksi!”
Liikennettä valvova poliisi säntää pyöräilijän perään Haagin Stadhouderslaanilla. Haagilaiset ovat tottuneet pyöräilemään joka paikkaan, mutta tällä viikolla se on vaikeaa.
Alankomaiden kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin ovat saapumassa Nato-maiden päämiehet ja runsas joukko diplomaatteja, tutkijoita ja toimittajia. Iso osa tutuista reiteistä on suljettu.
Pyöräilijä pysähtyy hämmentyneenä ja odottaa, että perässä juokseva poliisi ehtii paikalle neuvomaan kiertotien. Ilmassa pörrää helikoptereita.
Yksi pyöräilijöistä on Mark Rutte, entinen pääministeri ja nykyinen puolustusliiton pääsihteeri. Hänkin polkee kotikaupungissaan kaikkialle, myös Naton huippukokoukseen.
Rutte juttelee pyöräparkilla hyväntuulisesti Helsingin Sanomille ja kehottaa eurooppalaisia jäsenvaltioita investoimaan puolustukseen.
Huippukokouksessa päätös puolustusmenojen nostosta saa odotetusti sinettinsä.
Liittokunnan puolustusministerit päättivät jo kesäkuun alussa Brysselissä, että uuteen, suorituskykyisempään ja ”tappavampaan” Natoon käytetään jatkossa joka vuosi 3,5 prosenttia bruttokansantuotteesta (bkt).
Suomen kohdalla se tarkoittaa yli 10 miljardia euroa vuodessa. Aiempi Nato-tavoite päätettiin vuonna 2014. Se oli kaksi prosenttia, eivätkä siihenkään yllä vielä kaikki.
Lisäksi olisi käytettävä vielä 1,5 prosenttia erilaisiin puolustusta tukeviin kohteisiin, kuten infrastruktuuriin sekä puolustusteollisuuden kehittämiseen. Yhteensä näin päästään viiteen prosenttiin – lukuun, jonka Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on aiemmin ilmoille heittänyt.
”Se oli ilman muuta huippukokouksen tärkein päätös”, arvioi tutkimusprofessori Karsten Friis Norjan ulkopoliittisesta instituutista Suomen Kuvalehdelle.
”Eurooppa ottaa enemmän vastuuta omasta puolustuksestaan, ja se on merkittävää.”
Mutta vahvistuuko Nato liittokuntana, siitä Friis ei ole yhtä varma. Hän on aiemmin työskennellyt myös Norjan puolustusvoimissa.
”Euroopan puolustus vahvistuu. Mutta onko Nato vahvempi, se on toinen kysymys.”
Vastauksen saattaisi tietää Donald Trump. Yhdysvaltain presidentti nousee kokouksen päähenkilöksi.
Yhdysvallat on juuri iskenyt Iraniin. Ehtiikö Trump lopulta edes paikalle? Jos hän ehtii, mitä hän sanoo? Onko hän sitoutunut Natoon ja eurooppalaisiin liittolaisiin?
Puhuessaan tiistaina kansalaisjärjestöille pääsihteeri Rutte kuittaa, että tällaisen murehtimisen olisi syytä loppua.
”Lakatkaa huolehtimasta niin paljon!” hän heittää yleisölle.
Jo ennen Trumpia on ollut selvää, että maailman mahtavimman maan intressit ovat yhä enenevissä määrin muualla kuin Euroopassa. Eikä toive eurooppalaisten maiden vastuun kasvattamisesta Natossa ole sekään uusi, vaikka joskus se on ehkä ilmaistu hieman diplomaattisemmin.
”Samanlaisia debatteja on nähty ihan 1940- ja 1950-luvuilta alkaen”, sanoo turvallisuuspolitiikan tutkija Heljä Ossa London School of Economicsista.
Ossa on kirjoittanut taannoin Tommi Koivulan kanssa Naton taakanjakoa käsittelevän NATO’s Burden-Sharing Disputes -kirjan (Palgrave Macmillan, 2022).
”Yhdysvallat on ennenkin, vuosikymmenten ajan uhkaillut Euroopasta vetäytymisellä. Aina jonkinlainen ratkaisu on löytynyt tai sitten Yhdysvallat on huomannut, että joukkoja ei kannatakaan vetää pois, vaikka eurooppalaisten panostukset eivät olekaan halutulla tasolla.”
Nato perustettiin vuonna 1949 Neuvostoliiton länsimaille aiheuttaman uhan takia.
Heljä Ossa jakaa puolustusliiton lähes 80-vuotisen historian vaiheet kolmeen ajanjaksoon: kylmään sotaan, sitä seuranneeseen 1990-luvun ja 2000-luvun alun optimistisempaan ajanjaksoon ja Krimin miehitystä vuonna 2014 seuranneeseen kauteen.
Kylmän sodan aikanakin rahasta puhuttiin paljon. Ossa kuvaa, kuinka Euroopan näkökulmasta Nato oli olemassa juuri vanhaa mannerta varten – olihan uhka Neuvostoliiton hyökkäyksestä paljon konkreettisempi täällä kuin valtameren toisella puolen.
Silti uhkakuvat eivät aina johtaneet Yhdysvaltoja tyydyttävään rahankäyttöön.
”Kyse ei Euroopassa ollut siitä, etteikö olisi ymmärretty Neuvostoliiton uhkaa. Ei vain ollut yhteisymmärrystä siitä, mille tasolle puolustusmenot tulisi nostaa. Tässä on hyvin selkeä yhtymä nykyhetkeen: uhkakuva on selkeä, mutta poliittinen tahto ei riitä haluttuun lopputulokseen.”
Jopa kylmän sodan aikana Naton hajoaminen oli jatkuva uhkakuva. Ossa kuvailee, että ”hieman hassusti” juuri se piti Naton lopulta yhdessä. Hajoaminen olisi maksanut valtavasti: Neuvostoliitto olisi voittanut.
”Yhdysvallat ajatteli, että vaikka Eurooppa on rasite, niin sen menettäminen on suurempi paha.”
Herätyksiä koettiin Euroopassa myös kylmän sodan aikana. Esimerkiksi vuonna 1968 Neuvostoliitto miehitti Tšekkoslovakian. Leonid Brežnev pani lopun ”ihmiskasvoisen sosialismin” kokeilulle.
”Lopulta ulkoinen uhka ajaa suurempiin panostuksiin, ei niinkään sisäinen debatti. Vaikka Donald Trump varmasti ajatteleekin, että hän on nyt hoitanut homman.”
Tiistaina päivällä parkkihalliin rakennettu lehdistötila sähköistyy.
Trumpin mukana matkaava toimittajajoukko Yhdysvalloista raportoi, että presidentti on noussut Air Force One -lentokoneeseen. Suuntana on Alankomaat.
Koneesta Trump antaa lausuntoja. Yksi niistä koskee Naton peruskirjaa, niin kutsuttua Washingtonin sopimusta. Sen viidennen artiklan mukaan hyökkäys yhteen jäsenmaahan on hyökkäys kaikkia kohtaan. Se on Naton ja liittokunnan turvatakuiden ydin – kohta, joka Suomessa pidettiin kirkkaana mielessä, kun päätös jäsenyyden hakemisesta tehtiin Venäjän aloitettua täysimittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan alkuvuodesta 2022.
”Viidennestä artiklasta on useita tulkintoja”, Trump sanoo.
Haagissa penätään, mitä tämä tarkoittaa. Helsingin Sanomat kysyy ulkoministeri Elina Valtoselta (kok), vähentävätkö Trumpin lausunnot Naton uskottavuutta.
”Ei, ei, siis ei yhtään. Päinvastoin.”
Tutkimusprofessori Friis ei ole aivan yhtä optimistinen. Ei, vaikka Trump lopulta puhuu Haagissa kauniimmin Natosta.
”Tulisiko Yhdysvallat esimerkiksi Suomen, Viron tai Norjan tueksi, jos jotain oikeasti tapahtuisi?”
Naton ylle on heitetty ”epävarmuuden varjo”, jota on vaikea paeta.
Seuraavaksi on tarkkailtava, miten Yhdysvallat toimii syksyllä. Silloin se arvioi sotajoukkojensa sijoittumista niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa.
”Puheet ovat yksi asia, teot toinen. Jos joukkoja vähennetään tai vedetään pois Euroopasta, on se merkki heikommasta sitoutumisesta”, Karsten Friis sanoo.
Sekin ratkaisee, miten vähennykset tehdään. Mitä joukkoja lähtee ja kuinka nopeasti. Miten siitä kerrotaan.
”Tylytetäänkö, että ollaan pettyneitä Eurooppaan, vai tapahtuuko mahdollinen vähennys koordinoidusti ja järjestelmällisesti.”
Heljä Ossa huomauttaa, että Yhdysvallat tarvitsee edelleen Eurooppaa. Esimerkiksi Lähi-idässä toimiminen vaatii sotilaallista infrastruktuuria myös Euroopassa.
Ja sitten on Yhdysvaltain päävastustaja.
”Eivät he yksin pysty pitämään Kiinaa aisoissa”, Ossa sanoo.
”Jotenkin tuntuu, että nämä asiat kyllä ymmärretään Yhdysvalloissa, mutta poliittisessa retoriikassa se vähän sivuutetaan. ’Emme tarvitse ketään’ -puheilla pyritään pitämään yllä omaa suurvaltaimagoa.”
Lentokoneesta Donald Trump jakaa pääsihteeri Rutten hänelle lähettämän tekstiviestin.
”Eurooppa maksaa PALJON, kuten heidän pitääkin, ja se koituu voitoksesi.”
Viesti nousee kansainväliseen mediaan. Niin nousevat myös Rutten myöhemmät puheet Trumpista ”isukkina”, joka puuttuu valtioiden väliseen riitelyyn. Pääsihteeri ei pidä liehittelyään nolona, vaan ”makuasiana”.
Trump saapuu tiistai-iltana viimeisenä johtajana Haagiin. Sitten alkaa Alakomaiden kuninkaallisten isännöimä illallinen. Yhdysvaltain presidentti saa sen jälkeen levätä kuninkaallisessa palatsissa ja nauttia aamiaisen kuningasperheen kanssa.
Varsinainen työistunto keskiviikkona on lyhyt, tuskin muutamaa tuntia. Viettikö Trump lopulta Haagissa enemmän aikaa Alankomaiden kuninkaallisten kuin Nato-kollegoidensa kanssa?
Kokous nuijii läpi etukäteen neuvotellut loppupäätelmät, joista on taitettu peistä kulisseissa. Venäjän uhka mainitaan, myös tuki Ukrainalle.
Sen sijaan Ukrainan polusta Nato-jäseneksi ei mainita mitään – toisin kuin Washingtonin-huippukokouksessa viime vuonna.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb vakuuttaa suomalaistoimittajille kokouspaikalla, että vanhat päätelmät ovat voimassa niin kauan kunnes toisin päätetään.
”Eli Ukraina on edelleen peruuttamattomalla tiellä Nato-jäsenyyteen ja Suomi sitä tukee.”
Perinteisesti loppupäätelmät ovat olleet pidempiä, Karsten Friis huomauttaa.
”Niissä tavataan käsitellä monenlaisia kysymyksiä, joiden parissa Nato työskentelee. Tänä vuonna niin ei haluttu tehdä, koska kysymyksiin liittyviä erimielisyyksiä pelättiin. Tämä liittyy erityisesti Venäjään ja Ukrainaan sekä Yhdysvaltain näkemyksiin näissä asioissa.”
Pandoran lipasta ei haluttu avata, Friis summaa.
Loppupäätelmät ovat toisaalta myös kasvaneet vuosi vuodelta, muuttuneet yhä monimutkaisimmiksi. Ei se ole välttämättä hyvä asia.
”Kun rimaa laskee, on helpompi onnistua ja pitää hyvä huippukokous.”
Naton pitäisi silti kyetä muodostamaan yhteinen näkemys myös Ukrainan sodasta, Venäjästä ja Kiinasta, Friis lisää. Erityisesti huolestuttaa Ukraina. Sen presidenttiä Volodymyr Zelenskyiä ei kutsuttu varsinaiseen työistuntoon, mutta hän tapasi Haagissa Rutten ja muitakin Nato-johtajia.
Huippukokouksen jälkeisellä viikolla Yhdysvallat keskeyttää osan aiemmin luvatuista asetoimituksista Ukrainaan.
”Neuvottelut rauhasta eivät tunnu etenevän eikä Eurooppa ota johtajuutta asiassa. Jos Ukrainassa ei onnistuta, onko Natolla merkitystä?”
Pääsihteeri Rutte vakuuttaa tukeaan Ukrainan Nato-jäsenyydelle huippukokouksen viimeisessä tiedotustilaisuudessaan.
Sen lisäksi hän saa vastata kysymyksiin siitä, onko suhde Venäjään muuttunut (”ei”) ja onko Espanja sitoutunut Naton uuteen menotavoitteeseen venkoilustaan huolimatta (”on”).
Espanjan pääministeri Pedro Sánchez on ollut yksi uuden tavoitteen epäilijöistä. Ennen huippukokousta hän viestittää päässeensä Naton kanssa sopimukseen, ettei Espanjan tarvitsisi nostaa puolustusmenoja muiden tavoin.
Loppupäätelmät ovat kuitenkin yksimieliset. Odotetaanko Espanjalta siis samanlaisia sitoumuksia kuin muilta vai ei?
Karsten Friis muistuttaa, että viiden prosentin tavoite on lopulta poliittinen ja symbolinen sitoumus.
”Lopultahan liittokunnan tavoitteena on tuottaa jotakin vaikuttavaa. Sitä varten on puolustussuunnitelmat ja suorituskykytavoitteet, jotka on laadittu myös jokaista jäsenmaata kohti”, Friis sanoo.
”Espanja arvioi, että he voivat saavuttaa tavoitteensa pienemmällä rahamäärällä. Jos se on totta, se on tietysti hienoa.”
Espanja siis tavallaan on ja ei ole mukana.
Puolustusmenotavoitteesta on kuitenkin helpompaa puhua kuin suorituskykytavoitteista tai alueellisista puolustussuunnitelmista. Syy on hyvin selvä: ne eivät ole julkista tietoa.
Suomen puolustusvoimat tyytyy toteamaan, että armeijasta pyritään kehittämään parempi maalla, merellä ja ilmassa sekä muuallakin, missä maata täytyy puolustaa.
”Yleisesti voidaan todeta, että erityisesti suunnitelmien edellyttämät strategiset suorituskykytarpeet ovat kalliita täyttää kansallisin voimavaroin”, Suomen Kuvalehdelle todetaan Puolustusvoimista toimitetussa vastauksessa.
Puolustusvoimat listaa sellaisiksi esimerkiksi strategisen meri- ja ilmakuljetuskyvyn sekä kyvyn liikutella mittavia maajoukkoja. Useiden maiden yhteistyötä tarvitaan myös, jotta voidaan tankata lentokoneita ilmassa ja parantaa ilma- ja ohjuspuolustusta.
”Kansallisesti tällaista suorituskykyä on liittokunnassa todettu olevan tällä hetkellä liian vähän.”
EU-johtajien huippukokous alkaa Brysselissä Haagin-kokousta seuraavana päivänä. Kun Trump on suunnannut kotia kohti, on moni eurooppalainen johtaja siirtynyt Alankomaista naapuriin, Belgiaan.
Puolustus puhuttaa myös siellä. Nyt eurooppalaisten maiden olisi etsittävä rahat ja suunnattava asekaupoille.
”Olemme odottaneet tätä Nato-päätöstä, koska se määrittää määrärahatason ja sen, mitä suorituskykyjä kunkin maan pitää hankkia ja missä aikataulussa. Nyt se on olemassa. Nyt on työnteon ja toimeenpanon aika”, pääministeri Petteri Orpo (kok) sanoo suomalaistoimittajille.
Pääministeri on luvannut tuoda eduskuntaan pääministerin ilmoituksen Nato-päätöksestä, mutta oppositiopuolueissa on myös harmitusta. Ne katsovat, ettei uusiin tavoitteisiin sitoutumisesta käyty riittävää parlamentaarista keskustelua.
Eikä rahaakaan oikein ole. Vaikka uuteen, 1,5 prosentin tavoitteeseen voidaan laskea paljon vanhaakin, on puolustusmenoihin silti käytettävä miljardeja euroja lisää tulevina vuosina.
Kysyntä nostaa myös hintoja. On epävarmaa, miten paljon uusia ja tehokkaampia aseita rahalla lopulta saadaan.
Kylmän sodan päättymisen kynnyksellä puhuttiin ”rauhanosingosta”. Sillä kuvattiin erityisesti Yhdysvalloissa ja Britanniassa, miten puolustusmenojen vähentämisestä käytettävää rahaa voitiin nyt siirtää sosiaalivaltiolle, hyvinvointiin.
Nyt poliitikkojen on perusteltava, miksi käännös tehdäänkin toiseen suuntaan.
Tällä hetkellä uhka ja sitä myöten panostukset on ehkä helpompaa perustella, Heljä Ossa pohtii. Samaan aikaan monessa maassa taloustilanne on todella vaikea.
”On vaarana, että jos esimerkiksi koulutus ja terveydenhuolto heikkenevät, ihmiset alkavat epäillä, ovatko he sittenkään valmiita puolustamaan maata.”
Realiteetteja tuo pöytään myös valtiovarainministeri Riikka Purra (ps). Hän puhuu huippukokouksen jälkeisellä viikolla perussuomalaisten ministeriryhmän kesäkokouksessa taloudesta.
”Pelkästään puolustukseen ja korkomenoihin käytettävät lisämenot suhteessa vuoteen 2022 selittävät jo sen, miksi tilanne on niin heikko. Julkisyhteisöjen alijäämä olisi tasapainossa, mikäli puolustus- ja korkomenot olisivat vuoden 2022 tasolla”, Purra sanoo.
Suomi on luvannut nostaa puolustusmenot kolmeen prosenttiin vuoteen 2029 mennessä. Tuona vuonna Nato tarkastelee myös Haagissa sovitun toteutumista.
Ensi hallituskausi on siis Nato-tavoitteiden täyttämiselle tärkeää aikaa. Sopeutustarve saattaa lähennellä silloin Purran mukaan kymmentä miljardia euroa.