Pekingin pattitilanne

Iranin korkein johtaja, ajatollah Ali Khamenei ilmestyi 4. lokakuuta yllättäen teheranilaiseen imaami Khomeinin moskeijaan johtamaan muslimien pyhäpäivän perjantain rukouksia.

Khamenei oli saarnannut kansalaistensa edessä viimeksi vajaat viisi vuotta aiemmin. Silloin Yhdysvallat oli hieman aiemmin salamurhannut hänen luottomiehensä, vallankumouskaartin Quds-joukkojen komentajan Qassim Suleimanin lennokki-iskulla Bagdadissa Irakissa.

Nyt Khamenei julisti moskeijassa, että Iranin tekemä ohjusisku Israeliin oli oikeutettu ”minimirangaistus”. Se tehtiin, kosk­a Israel oli murhannut Hizbollahin johtajan Hassan Nasrallahin muutamaa päivää aiem­min Libanonin pääkaupungissa Beirutissa ja Hamasin poliittisen johtajan Ismail Haniyan aiemmin kesällä Teheranissa. Molemmat äärijärjestöt ovat Iranin liittolaisia.

Khamenei oli uutistoimisto Reutersin mukaan ollut Nasrallahin murhasta lähtien salaisessa turvapaikassa suojassa Israelilta.

Israel on kuitenkin tiheään tahtiin nöyryyttänyt Irania ja sen liittolaisia sotilaallisesti, minkä vuoksi ajatollahin oli pakko ottaa riski ja esiintyä julkisesti. Päätöstä helpotti teknologia, jonka aseasiantuntijat tunnistivat tilaisuudesta julkaistuista kuvista ja uutisvideoista. Khameneita suojasi kiinalainen lasertekniikkaa hyödyntävä droonientorjuntajärjestelmä.

Kiina on noussut nopeasti Iranin tärkeimmäksi sotilaalliseksi, poliittiseksi ja taloudelliseksi tukijaksi. Maat solmivat vuonna 2021 laajan 25 vuoden yhteistyösopimuksen, jossa luvattiin 400 miljardin euron kiinalaiset investoinnit Iraniin.

Pekingin avulla Iranin öljyvetoinen talous on pysynyt pystyssä huolimatta länsimaiden sille asettamista raskaista pakotteista.

Kiina ostaa nykyisin yli 90 prosenttia Iranin raakaöljystä. Sen ansiosta Iranin öljynvienti kohosi viime keväänä korkeimmilleen sitten vuoden 2018, maailman rahtialusliikennettä seuraava lontoolaisyhtiö Vortexa laskee.

Vuonna 2018 presidentti Donald Trump veti Yhdysvallat pois ydinsopimuksesta, joka oli solmittu kolme vuotta aiemmin suurvaltojen, YK:n ja Iranin välille. Yhdysvallat myös palautti voimaan Iranin vastaiset pakotteet ja vielä kiristi niitä tuntuvasti.

Ratkaisuihin vaikutti Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu. Hän vastusti kiivaasti sopimusta, joka oli vapauttanut Iranin käyttöön sen ulkomaisiin pankkeihin jäädytetyt varat. Netanjahun mukaan tämä auttoi ratkaisevasti Irania edistämään ohjusohjelmaansa.

Kiina oli tukenut koko arvovallallaan ydinsopimusta, jota useat asiantuntijat pitivät suurimpana Lähi-itää vakauttaneena toimena sitten Israelin ja Egyptin rauhan­sopimuksen vuonna 1979. Sopimuksen tarkoitus oli varmistaa, että Iran pysyisi jatkuvasti vähintään vuoden päässä kyvystä valmistaa ydinase.

Iranin merkitys Kiinalle ei ole yhtä iso kuin toisinpäin: Iranin osuus Kiinan raakaöljyntuonnista on noin kymmenesosa.

Kiinalle Iran-yhteistyö on silti tärkeä osa suurta valtapoliittista palapeliä, jolla se laajentaa asemaansa maailmanmahtina. Presidentti ja puoluejohtaja Xi Jinping on vuonna 2012 alkaneella valtakaudellaan asemoinut Kiinan niin sanotun moninapaisen maailmanjärjestyksen tiennäyttäjäksi, joka vastustaa Yhdysvaltain ja sen länsiliittolaisten ylivaltapyrkimyksiä.

Kiinan ja Iranin yhteistyösopimukseen kuuluu kahden yhteisen sataman kehittäminen Iranissa. Se tukee Kiinan tavoitetta luoda maailmanlaajuinen satamaverkosto, jota sen kasvava sota-aluslaivasto voi käyttää tukikohtinaan.

Satamahankkeet kuuluvat jättimäiseen Vyö ja tie -investointiohjelmaan, joka on Xin tärkein työkalu maailmanvaltapyrkimyksissä. Sen puitteissa Kiina rahoittaa ja omistaa osin tai kokonaan hankkeita noin 150 maassa. Projekteihin kuuluu satamia, teitä, lentokenttiä, rautateitä, energialaitoksia ja viestiliikenneverkkoja.

Kiina näkee Iranin keskeisenä vastavoimana Yhdysvalloille Lähi-idässä, eikä voi antaa sen romahtaa lännen pakotteisiin, korostavat yhdysvaltalaisen ajatushautomon Randin tutkijat Scott Harold ja Alirez­a Nade­r laajassa maiden välisiä suhteita ruotivassa raportissaan.

Iran ei koe Kiinan valtapyrkimyksiä uhkana, vaan tukee niitä, Harold ja Nader muistuttavat. Iran liittyi viime vuonna täysjäseneksi Shanghain yhteistyöjärjestö SCO:hon, joka on Kiinan johtama turvallisuus-, puolustus- ja talousliitto.

Aseasiantuntijoiden mukaan Kiina varustaa Irania kaksoiskäyttöteknologialla, jota voidaan siviilikäytön lisäksi hyödyntää asevalmistuksessa. Kiina myös tukee Iranin ohjusohjelmaa satelliittiteknologiallaan.

Mitä laajemmaksi Kiina levittää valtapii­riään, sitä varmemmin se joutuu tilanteisiin, joissa se joutuu puolustamaan uusia etujaan. Iran-yhteistyö on nyt ajamassa Kiinaa osapuoleksi Lähi-idän laajenevassa konfliktissa.

Iranin lokakuun alussa ampumien ohjusten tuhot jäivät pieniksi, mutta Netanjahu on vannonut Israelin antavan aina iskun iskusta.

Yhdysvaltain hallinto on tehnyt Israelille selväksi, että se vastustaa jyrkästi iskua Iranin ydinlaitoksiin. Öljyntuotantolaitokset sen sijaan eivät ole pois suljettu kohde, presidentti Joe Biden antoi ymmärtää.

Washington Post -lehden lähteiden mukaan Israel olisi luvannut Valkoiselle talolle, että se iskee vain Iranin sotilaskohteisiin. Israelin Gazaan, Libanoniin ja Iraniin tekemät ilmaiskut osoittavat kuitenkin, että sen sodanjohdon määritelmä sotilaskohteista on hyvin lavea.

Jos Israel iskee Iranin satamiin tai öljyntuotantolaitoksiin ja Iranin öljynvienti katkeaa tai supistuu merkittävästi, Kiina on välittömästi vaikeuksissa.

Siihen Pekingillä ei ole varaa. Kiinan talous on historiallisen hatarassa tilassa: bruttokansantuotteen kasvu jäänee sekä tänä että ensi vuonna alle hallituksen viiden prosentin vähimmäistavoitteen.

Lyhyellä tähtäimellä Xin hallinnolle tärkeintä ei sittenkään ole maailmanvalta, vaan talouden ohjaaminen voimakkaampaan kasvuun sekä kommunistisen puo­lueen saneluvallan ylläpitäminen. Ne kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa.

Kiina voi korvata suuren osan Iranin öljystä lisäämällä tuontia Saudi-Arabiasta, jolla on runsaasti jouten lojuvaa vienti­kapasiteettia. Mutta vain teoriassa.

Iran ja Saudi-Arabia ovat vääntäneet kauan kättä Persianlahden ja laajemmin koko Lähi-idän valta-asemasta, mutta juuri nyt saudeilla ei ole halua ärsyttää Irania kahmimalla sen osuuksia.

Saudi-Arabiaa johtava kruununprinssi Mohammad bin Salman on parin vuoden ajan tehnyt hartiavoimin töitä kohentaakseen välejään Iranin kanssa.

Kruununprinssi yrittää päästä eroon vuonna 2015 aloittamastaan sotaretkest­ä Jemeniin Iranin liittolaisia hutheja vastaan. Hän lupasi tuolloin voittavansa sodan muutamassa viikossa. Tuloksena on kuitenkin ollut pitkä sotilaallinen nöyryytys. Siviilien kärsimys aiheuttaa mainehaittaa ja hut­hien drooni-iskut uhkaavat jatkuvasti öljyntuotantoa.

YK:lta, Yhdysvalloilta, EU:lta, arabimailta ja Venäjältä puuttuu tällä hetkellä keinoj­a estää Iranin ja Israelin vastaiskujen kärjistyminen vielä laajemmaksi alueelliseksi konfliktiksi.

Vain Kiinalla on suorat yhteydet ja todellista vääntövoimaa Iranin hallintoon.

Juuri Kiinan panos välittäjänä oli esimerkiksi ratkaisevan tärkeä neuvotteluiss­a, jotka johtivat Saudi-Arabian ja Iranin diplomaattisuhteiden palauttamiseen alkuvuonna 2023.

Pekingillä tuskin on nytkään mitään halua kytkeä itseään kuluttavaan ja hedelmättömään sodankäyntiin Lähi-idässä, jos se vain voi sen välttää. Se todennäköisesti tekee paraikaa kulisseissa kaikkensa estääkseen Israelin ja Iranin välien kärjistymisen täysimittaiseksi sodaksi.

Kiinalla on pitkäaikaiset ja tiiviit suhteet paitsi Iraniin myös Israeliin. Sen jälkeen, kun Israel tunnusti ensimmäisenä Lähi-idän valtiona Kiinan kansantasavallan jo vuonna 1950, maat ovat tehneet vuosi­kymmenten ajan laajaa turvallisuus- ja teknologiayhteistyötä.

Välittäjänroolia vaikeuttaa silti se, ett­ä Kiina on julkisesti valinnut puolensa. Peking ei ole tuominnut Hamasin veristä hyök­käystä israelilaissiviilejä vastaan 7. loka­kuuta 2023. Se kutsui Iranin huhtikuussa tekemää ensimmäistä ohjus- ja drooni-iskua Israeliin itsepuolustukseksi muistuttaen, että Israel perustelee omia iskujaan samoin.

Kiinan vähimmäistavoite on estää Lähi-idän kriisin kärjistyminen pisteeseen, jossa Iran päättäisi käynnistää ydinaseiden valmistuksen.

Yhdysvaltalaisten tiedustelulähteiden mukaan ajatollah Khamenei ei ole vielä perunut vuonna 2003 tekemäänsä päätöstä jäädyttää Iranin ydinasehankkeet.

Niin voi kuitenkin käydä, jos Israel varoituksista huolimatta vahingoittaa ilmaiskuilla Iranin ydinlaitoksia. Se ei olisi ennenkuulumatonta. Israel on vuoden 2010 jälkeen liitetty ainakin kahteentoista Iranin ydinohjelman sabotointiin: kyberhyökkäyksiin, räjähdyksiin, asiakirjavarkauksiin ja ydintutkijoiden salamurhiin.

Pitkällä tähtäimellä isku Iranin ydinlaitoksiin ei olisi Israelinkaan etu. Saudi-Arabia on ilmoittanut suoraan, että myös se ryhtyy rakentamaan heti omaa ydinasettaan, jos Iran aloittaa ydinasevalmistuksen.

Netanjahun hallituksen toimien syinä ovat kuitenkin ennen kaikkea pääministerin halu pysyä vallassa sekä hänen äärikansallisten apupuolueittensa haaveet suur-­Israelista.

Iranin ydinsopimuksen romuttaminen on jo lisännyt Israelin turvattomuutta. Pakotteet syöksivät Iranin rajuun taantumaan, mikä kaatoi maltillisen hallituksen. Juuri se oli aloittanut yhteistyön lännen kanss­a. Valtaan nousivat äärivanhoilliset, jotka ovat määrätietoisesti kärjistäneet sotilaallista vastakkainasettelua Israelin kanssa.

Iran kykenee nykyään rikastamaan uraaniaan niin, että siinä on ydinaseeseen tarvittavaa uraanin 235-isotooppia noin 60 prosenttia. Ydinpommin rakentamiseen pitoisuuden on oltava 90 prosenttia.

Iran pystyy kuitenkin rikastamaan uraaninsa edelleen ydinasekelpoiseksi ”vähän yli viikossa”, arvioi Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelun CIA:n pääjohtaja Willia­m Burns hiljattain. Teoriassa Iranilla olisi mate­riaalia neljään ydinaseeseen. Niiden rakentaminen kestää toki kauemmin kuin viikon.