Viisikko pulassa
Kriisit yllättivät hallituksen, joka oli valmistautunut vain hyviin aikoihin. Poikkeusolot nostivat Marinin hallituksen suurten joukkoon.
Sanna Marin tuli pääministeriksi puoliksi sattumalta, kun Antti Rinne (sd) oli kompastunut Postin omistajaohjauksesta syntyneeseen sotkuun.
Aluksi Marinia pidettiin vasemmistodemarina, joka asettuisi Sdp:n historiassa jonnekin Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan jatkumoon. Sivulauseessa mainittiin, että Marinissa oli myös pragmaattisempi puoli.
Mutta tuskin kukaan osasi ennustaa, minkälaisen ulkopoliittisen täyskäännöksen Sdp tekisi hänen johdollaan.
”Marinin hallitus jää Suomen historiassa suurten hallitusten joukkoon”, sanoo Unto Hämäläinen. Hän seurasi suomalaista politiikkaa toimittajana yli kolmekymmentä vuotta, kahdentoista hallituksen aikana.
Mutta paikka historiassa ei tule Marinille saavutusten takia, vaan ajankohdan, Hämäläinen lisää.
Ensin tuli korona. Edellisen kerran maailmanlaajuinen pandemia, espanjantauti, ravisteli yhtä rajusti yhteiskuntaa sata vuotta aikaisemmin. Ja sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Sota tuli lähemmäs Suomea kuin kertaakaan sitten vuoden 1945.
Vielä tammikuussa 2022 Marin piti hyvin epätodennäköisenä, että Suomi hakisi Natoon hänen kaudellaan. Neljä kuukautta myöhemmin hakemus toimitettiin Brysseliin.
Mielipidemittauksissa hallitus on saanut suomalaisilta parempia arvosanoja kuin edeltäjänsä.
Puoluebarometri on suurimpien puolueiden teettämä tutkimus, jonka Kantar TNS toteuttaa kahdesti vuodessa. Kaikissa Marinin kaudella tehdyissä kyselyissä enemmistö on pitänyt hallituksen toimintaa vähintään melko onnistuneena.
Marin itse on ollut pääministeriksi poikkeuksellisen suosittu. Tietoykkönen teki Uutissuomalaiselle vuosina 2020–2022 useita kyselyjä puoluejohtajien onnistumisesta. Marin on ollut niissä joka kerta selvästi kärjessä.
Kriisiaikana suomalaiset ovat ryhmittyneet myös pääministerin ympärille, eivät vain presidentin.
Mutta Unto Hämäläinen löytää hallituksen toiminnasta myös heikkouksia.
”Hallitus oli huonosti valmistautunut mullistuksiin. Se oli valmistautunut hyviin aikoihin. Sen näki jo, kun toukokuussa 2019 kirjoitettiin hallitusohjelmaa.”
Rinteen johdolla kirjoitettu ohjelma oli Hämäläisen mielestä eräänlainen esseekokoelma, joka sisälsi valtavasti kalliita uudistuksia. Kun asiat eivät menneet niin kuin hallitusta muodostettaessa ajateltiin, ohjelmaa ei kyetty muuttamaan.
Politiikan yksi perusviisaus kuuluu, että sitä pitäisi tehdä aina ajassa.
”Olisi kannattanut arvioida, onko aivan pakko tehdä tiettyjä uudistuksia nyt”, Hämäläinen sanoo.
Kunnallisalan kehittämissäätiö (Kaks) on selvittänyt hallituksen onnistumista politiikan eri osa-alueilla. Edellisessä kyselyssä viime kesänä parhaat pisteet tulivat ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Lähes kaksi kolmasosaa arvioi hallituksen onnistuneen siinä erittäin tai melko hyvin.
Toiseksi tyytyväisimpiä oltiin koronatoimiin. Niissäkin enemmistö antoi vähintään melko hyvän arvosanan.
Unto Hämäläinen ei ole yllättynyt.
”Olen puoli vuotta miettinyt, olisiko Nato-projektia voinut hoitaa miltään osin paremmin. En ole keksinyt.”
Koronassa hallitus toimi viisaasti, kun se ei lähtenyt jäljittelemään Ruotsia.
”Seitsemänkymppisten määrääminen kotiin ja Uudenmaan eristäminen olivat kovia toimia, mutta ne perusteltiin rationaalisesti ja uskottavan tuntuisesti. Luulen, että aika paljon ihmishenkiä pelastettiin.”
Poliittisen historian tutkija Jenni Karimäki muistuttaa, että Suomessa edellytykset torjua koronaa olivat myös paremmat kuin monissa muissa maissa.
Hän viittaa terveysmaantieteen tutkijoilta kuulemaansa arvioon, että Suomen onnistuminen koronatoimissa johtui ennen kaikkea harvasta asutuksesta ja syrjäisestä sijainnista.
Seuraavaksi parhaat arvosanat hallitus sai Kaksin kyselyssä työllisyyden hoidosta ja koulutuspolitiikasta. Myös ympäristön- ja luonnonsuojelusta annetut arviot jäivät lievästi positiivisen puolelle. Keskustalaiset, jotka yleisesti ottaen ovat muiden hallituspuolueiden kannattajia tyytymättömämpiä, pitävät hallituksen ympäristöpolitiikkaa jopa onnistuneempana kuin vasemmistoliittolaiset ja vihreät.
Keskustasta syntynyt kuva punavihreän blokin apupuolueena ei siis ole koko totuus.
On vaikea nimetä politiikkalohkoa, jossa hallitus olisi epäonnistunut erityisen pahasti, Karimäki sanoo. Ongelmat ovat olleet toimintakulttuurissa.
”Puolueet ovat usein käyneet hallituksen sisäisiä neuvotteluja julkisuuden kautta. Tämä ei koske vain hallituskauden loppua. Aikaisemmin oli jo esimerkiksi ylipitkäksi venynyt kehysriihi.”
Karimäen mukaan olisi alun perin pitänyt ennakoida paremmin, että politiikan eri laitoja edustavat puolueet – varsinkaan keskusta ja vihreät – eivät ole kaikesta samaa mieltä.
Toimintakulttuurin ongelmat koskevat politiikkaa laajemminkin. Yksi syy on sosiaalisen median merkityksen kasvu.
”Ristiriitojen käsittelystä julkisuudessa on tullut hyväksyttävämpää. Se näkyy myös pääministerin työssä. Hän joutuu ottamaan hyvin nopeasti ja kylmiltään kantaa silloin, kun toiset hakevat näkökannoilleen tukea julkisuuden kautta.”
Marin osaa itsekin pelin ja on suunnitelmallisesti käyttänyt sosiaalista mediaa myös pääministeri-instituution ravisteluun – ja samalla julkisen kuvansa muovaamiseen.
”Osittain bilekohut ovat syntyneet hänen tahtomattaan”, Karimäki arvioi. ”Mutta niissä hän on pahoitellut lähinnä asioiden päätymistä julkisuuteen, ei niinkään omaa käyttäytymistään.”
Hallituksen alkukauden suuria aikaansaannoksia oli oppivelvollisuusuudistus, joka tuli voimaan syksyllä 2021. Samalla toisen asteen koulutuksesta tehtiin kaikille maksutonta.
”Oppivelvollisuusiän nosto 18 vuoteen saattaa hyvinkin olla nykyisen hallituksen merkittävin poliittinen päätös”, kirjoitti julkistalouden professori Roope Uusitalo heinäkuussa Suomen Kuvalehdessä.
Nato-hakemuksen olisi jättänyt mikä tahansa muukin hallitus, talouden elvytystarpeesta vallitsi korona-aikana laaja yksimielisyys ja jonkinlainen sote-uudistuskin olisi syntynyt, Uusitalo arvioi.
”Sen sijaan oppivelvollisuusiän nostoa vastustettiin ankarasti eikä se välttämättä olisi toteutunut, jos vallassa olisi ollut toisenlainen hallituskokoonpano.”
Uudistus ei tee toisen asteen tutkintoa pakolliseksi. Uusitalo uskoo kuitenkin, että oppivelvollisuusiän nosto kasvattaa tutkinnon suorittamisen todennäköisyyttä ja edistää siten nuoren työllistymismahdollisuuksia.
Koulutusalan yrittäjä, entinen opetusalan ammattijärjestön OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukka on kriittisempi.
Misukka harmittelee erityisesti sitä, että maksuttomuuden myötä oppimateriaalit kustannetaan myös perheisiin, joilla olisi ollut varaa ostaa ne itse.
”Uudistukseen käytettävissä olevat rahat menivät ohi heistä, jotka olisivat tarvinneet oikeasti enemmän tukea.”
Oppivelvollisuusikää olisi pitänyt nostaa vasta sen jälkeen, kun oppimisen tuki olisi ensin laitettu peruskouluissa kuntoon, Misukka sanoo. Monet opettajat ovat esittäneet vastaavanlaista kritiikkiä. Toisen asteen opettajien työtaakka kasvaa, koska opiskelijoilla on yhä heikommat valmiudet opiskeluun puutteellisen perusopetuksen takia.
Hyvääkin Misukka uudistuksessa näkee. Keskeyttäminen on ollut ammatillisissa oppilaitoksissa ongelma: nuoret ovat lopettaneet opintonsa ja kadonneet jonnekin.
”Nyt uudistuksen ansiosta on selkeää, että kunnilla on vastuu ja yhä useampi nuori pysyy jossain toimenpiteissä eikä syrjäydy täysin.”
Miten hallitus on onnistunut koulutuspolitiikassaan ylipäätään?
”Sen jälkeen, kun oppivelvollisuusuudistus saatiin tehtyä, hallitus löi aika lailla hanskat tiskiin. Muissa koulutusasioissa ei ole riittänyt kunnianhimoa”, Misukka sanoo.
Oppivelvollisuusiän nosto saa ekonomisteilta kiitosta laajasti. Talouspolitiikan arviointineuvoston mukaan sen hyödyt ylittävät ennen pitkää kustannukset. Samansuuntaisia arvioita ovat tehneet tutkimuslaitokset palkansaajien Laboresta elinkeinoelämän Etlaan.
Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju pitää hallituksen talouspoliittista perintöä kaksijakoisena.
”Kriisipolitiikka on ollut onnistunutta, mutta pitkän ajan velkapolitiikka on laiminlyöty. Menoja on lisätty paljon myös koronasta riippumatta.”
Raha oli pitkään halpaa. Vaikka valtion velka kasvoi, korkomenot supistuivat. Yhä useampi poliitikko tuudittautui ajatukseen, että korot ovat ikuisesti nollassa.
Hintaa maksetaan nyt, kun keskuspankit ovat nostaneet ohjauskorkoja. Valtiovarainministeriön virkamiehet arvioivat, että julkista taloutta pitää tasapainottaa kahdella seuraavalla vaalikaudella yhteensä yhdeksällä miljardilla eurolla.
Hallituksen työllisyyspolitiikkaa Kangasharju kuvailee oikeansuuntaiseksi mutta riittämättömäksi. Hyvää on esimerkiksi se, että niin sanottu eläkeputki eli vanhimpien ikäluokkien mahdollisuus työttömyysturvan lisäpäiviin poistuu. Mutta muutoin saavutettujen etujen heikentäminen on ollut vaikeaa.
”Hallitus on tehnyt vain omille äänestäjille eikä koko Suomelle sopivaa politiikkaa. Se on kategorisesti kieltäytynyt kannustinloukkujen purkamisesta, kuten ansiosidonnaisen työttömyysturvan lyhentämisestä, joka parantaa tutkimusten mukaan kiistattomasti työllisyyttä.”
Rinteen hallituksen tavoittelema 75 prosentin työllisyysaste on joka tapauksessa saavutettu, vaikka sitä epäiltiin.
STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainá ihmettelee arvostelua, että hallitus ei olisi tehnyt rakenteellisia uudistuksia. Hänen mukaansa se on tehnyt niitä jopa edeltäjiään enemmän.
Yksi esimerkki on pohjoismainen työvoimapalvelumalli. Siinä työttömät velvoitetaan hakemaan kuukaudessa neljää työpaikkaa, mutta samalla heitä myös tuetaan työnhaussa.
”Sen vaikutukset työllisyyteen ovat suuremmat kuin realistisilla työttömyysturvan leikkauksilla saadaan aikaan.”
Merkittävänä rakenteellisena uudistuksena Lainá pitää myös sitoumusta nostaa tutkimus- ja kehittämisrahoitus neljään prosenttiin bkt:sta vuoteen 2030 mennessä.
”Sillä tulee olemaan pitkällä aikavälillä sekä kasvua, kilpailukykyä että työllisyyttä ja tietenkin myös julkista taloutta vahvistava vaikutus.”
Hallituksen veropolitiikka on sen sijaan ollut Lainálle pettymys. Veropohja rapautuu edelleen, mikä vaikeuttaa osaltaan julkisen talouden tasapainottamista.
Lainán mielestä hallituksen olisi pitänyt kyetä esimerkiksi poistamaan listaamattomien yhtiöiden osinkoverohelpotukset tai ainakin pienentämään niitä. Se ei käynyt keskustalle eikä Rkp:lle.
Energiayhtiöille on sentään tulossa windfall-vero, jolla on määrä leikata niiden ylisuuria voittoja – ja samalla rahoittaa sähkölaskujensa kanssa kipuileville kansalaisille kiireellä valmisteltuja tukia.
”Kunnianhimoton.”
Tällä sanalla kuvaa hallituksen sote-uudistusta terveydenhuollon professori Kristiina Patja Helsingin yliopistosta.
Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluista on vastannut tammikuusta 2023 lähtien kaksikymmentäyksi hyvinvointialuetta. Lisäksi Helsingin kaupunki vastaa palveluista omalla alueellaan.
Jo nyt tiedetään, että rahat eivät tule riittämään. Viimeistään syksyllä on edessä leikkauksia. Kuntaliiton sote-muutosjohtaja Tarja Myllärinen on sanonut, että esimerkiksi palkkaharmonisointiin arvioitu 124–434 miljoonaa euroa on rajusti alakanttiin. Summa voi kohota lähelle miljardia euroa.
Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa hyvin erilaisista lähtökohdista. Patjan mielestä on selvää, etteivät kaikki alueet selviä velvoitteistaan.
”Niitä on aivan liikaa, siinä tehtiin poliittinen lehmänkauppa. Veikkaan, että määrä puolittuu, kun osa ajautuu taloudellisesti mahdottomaan tilanteeseen.”
Sote-uudistuksen suurin ongelma on Patjan mielestä kuitenkin se, että muutos näyttää nyt enemmän hallinnolliselta palikoiden siirtelyltä kuin siltä, että sosiaali- ja terveyspalveluihin varatut resurssit järjesteltäisiin kansanterveyden näkökulmasta uudella tavalla. Todellinen uudistus tähtäisi sairauksien ennaltaehkäisyyn.
”Jos Antti Rinteen mielestä sydämen katetrisaatio on ennaltaehkäisyä, niin voin kertoa, että se ei ole ennaltaehkäisyä vaan toimenpide ja sairauden hoitoa.”
Keskustelu pyörii aivan liikaa tietojärjestelmien ja palkkaharmonisoinnin kaltaisten asioiden ympärillä, Patja sanoo.
”Mitään tavoitteita ei ole asetettu sosioekonomisten terveyserojen kaventamiseen, vaikka ne ovat kammottavia.”
Patja ei halua kuitenkaan haukkua erityisesti nykyhallitusta. Aiemmat soteyritelmät eivät olleet hänen mielestään sen parempia. Suomalaiseen poliittiseen keskusteluperinteeseen kuuluu, että laaditaan yleviä suunnitelmia kuten ”kansanterveyden paran- taminen”.
”Poliitikot pelkäävät määritellä konkreettisia tavoitteita, koska niihin on vaikea päästä ja he tietävät, että jos niitä ei saavuteta, tulee hirveä huuto.”
Hyvää sote-uudistuksessa on Patjan mielestä se, että rahat ovat nyt kullakin alueella yhdessä kukkarossa.
”Kun on yksi budjetti, nähdään, että jos päihdehuollon avopalveluihin ei satsata, sama raha kuluu pistoinfektioiden hoitoon teholla. Toivottavasti tämä johtaa ennaltaehkäisevän hoidon priorisointiin tulevaisuudessa.”
Kesäkuussa 2019 aloittanut hallitus oli ympäristöaktivistien näkökulmasta lähes unelmakokoonpano. Greenpeace arvioi, että hallitusohjelma sisälsi ”maailman vahvimpiin kuuluvat ilmastotavoitteet”. Huolta herätti vain keskustan mukanaolo.
Toiveisiin nähden hallituskausi on ollut monille pettymys. Heinäkuussa 2022 voimaan tulleeseen ilmastolakiin on kirjattu, että Suomesta tulee hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Nyt suunta näyttää olevan väärä.
Greenpeace ja Suomen luonnonsuojeluliitto ovat valittaneet hallituksen menettelystä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kyseessä on Suomen ensimmäinen ilmasto-oikeudenkäynti. Järjestöjen mielestä hallitus rikkoo säätämäänsä ilmastolakia: hiilineutraaliustavoite uhkaa jäädä toteutumatta, eikä valtioneuvosto ole ryhtynyt riittäviin toimiin tilanteen korjaamiseksi.
Maankäyttösektori on muuttunut Suomessa ilmastonmuutosta hillitsevästä hiilinielusta päästöjen lähteeksi, vahvistivat Tilastokeskuksen joulukuussa julkistamat luvut. Syynä ovat runsaat hakkuut ja puuston kasvun heikentyminen.
”Suomen ilmastopolitiikka on rakennettu sen varaan, että meillä on merkittävä hiilinielu”, sanoo talouden kestävyysratkaisujen projektijohtaja Outi Haanperä Sitrasta.
”Nyt kun maankäyttösektori on muuttunut päästölähteeksi, se tarkoittaa, että koko korttitalo uhkaa romahtaa.”
Haanperä pitää ilmastolain uudistamista kuitenkin merkittävänä tekona. ”Lakiin on nyt kirjattu, että vuoden 2035 jälkeen Suomi tavoittelee hiilinegatiivisuutta eli sitä, että sidomme enemmän hiiltä kuin päästämme sitä ilmakehään.”
Myös Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n johtava ilmastoasiantuntija Janne Peljo kehuu ilmastolakia.
”Kokonaisuudessa tämä hallitus on vienyt Suomen ilmastopolitiikkaa voimakkaasti eteenpäin. Ilmastolaki on kansainvälisesti vertaillenkin vahva”, Peljo sanoo.
Keskusta ja vihreät ovat ottaneet hallituskauden aikana monta kertaa ympäristönsuojeluun liittyvissä asioissa yhteen. Vihreät on myös usein jäänyt yksin tai saanut tukea ainoastaan vasemmistoliitolta.
Syksyllä 2022 hallituspuolueiden välillä syntyi kiista EU:n luonnon ennallistamisasetuksesta. Ennallistamisessa ihmisen muokkaamaa luontoa palautetaan takaisin kohti luonnontilaa.
Talousvaliokunta antoi asetuksesta kriittisen lausunnon, ja keskustan, Rkp:n ja Sdp:n edustajat äänestivät valiokunnassa hallituksen kannan vastaisesti. Vasemmistoliitto ja vihreät seisovat hallituksen esityksen takana.
Dramaattisin irtiotto nähtiin, kun keskusta asettui joulukuussa oppositiopuolueiden kannalle luonnonsuojelulain uudistamista koskevassa valiokuntakäsittelyssä.
Keskusta on ollut huolissaan metsänomistajien omaisuudensuojasta ja siitä, että sääntely rajoittaa metsäteollisuuden puun ostoa. Vihreiden mielestä huolet ovat vahvasti liioiteltuja.
Peljo näkee kiistelyn taustalla sen, että Suomen ilmastopolitiikassa on nyt päästy vaiheeseen, jossa ”helposti poimittavat, matalalla roikkuvat hedelmät alkavat olla poimitut”.
”Olemme nähneet Suomessa viimeisten vuosien aikana todella vahvan kehityskulun päästökauppasektorilla, erityisesti energiateollisuudessa. Suomalaiset yritykset ovat lähteneet päästötalkoisiin hienosti mukaan.”
Seuraavaksi olisi tartuttava liikenteen ja erityisesti maankäyttösektorin ja maatalouden päästöjen vähentämiseen.
”Niiden osalta kehitys tuskin tulee etenemään oma-aloitteisesti riittävän nopeasti. Silloin tarvitaan poliittista johtajuutta.”