Tulva oli syntynyt joen yläjuoksulla
Vesimassat ovat tappaneet viime vuosina satoja ihmisiä Euroopassa. Edes rikkaat maat eivät ole suojassa ilmastonmuutoksen tuhoisilta vaikutuksilta.
Kun tutkijat tarkastelivat sääennustetta, he onnittelivat itseään.
Oli heinäkuun toinen viikonloppu vuonna 2021. Lontoon eteläpuolella, Readingin kaupungissa, Eurooppalaisen tulvatietojärjestelmän tutkijat olivat tehneet selkeän ja varhaisen ennusteen.
He uskoivat, että se olisi suureksi avuksi. Yksi tutkijoista kertoi siitä myöhemmin Science-lehdelle.
Ennuste kertoi, että Saksaan ja Belgiaan tulisi poikkeuksellisen rankkoja sateita neljän päivän kuluttua.
Juuri tätä tarkoitusta varten tulvatietojärjestelmä oli perustettu.
Kun tulvariski näyttää ennusteissa merkittävältä, siitä lähetetään tieto alueen viranomaisille. Heidän tehtävänsä on varautua tulvaan sekä tarvittaessa välittää varoituksia kansalaisille paikallisten järjestelmien kautta.
Readingista lähti jo viikonloppuna Saksaan varoitus. Myös maan oma ilmatieteenlaitos teki hyvissä ajoin poikkeuksellisten rankkasateiden ennusteen.
Mutta Rheinland-Pfalzin alueellinen ympäristövirasto Saksan länsiosissa oli hidas. Se antoi varoituksen tavanomaista vakavammasta tilanteesta vasta myöhään iltapäivällä.
Silloin tulva oli jo syntynyt Ahr-joen yläjuoksulla.
Ahr on pitkän Reinin sivujoki. Se juoksee parikymmentä kilometriä Bonnin kaupungin eteläpuolella.
Viiniköynnökset peittävät rinteitä, jotka ympäröivät punaviineistään tunnetun jokilaakson kyliä.
Ahr-jokilaaksossa tulvat ovat tavallisia. Laakson maaperä koostuu saviliuskeesta ja harmaakivestä eikä ime juurikaan vettä. Kun sadevesi valuu rinteiltä laaksoihin, se nostaa joen pintaa herkästi.
Viranomaisten ennusteissa heinäkuussa 2021 oli arvioitu, että Altenahrin mitta-padolla vesi nousisi yli seitsemän metriä viitetason yläpuolelle.
Kun sateet tulivat, se nousikin vielä enemmän. Niin korkealle, ettei mittareista ollut mitään hyötyä. Osa niistä tuhoutui tulvassa, osa taas oli liian pieniä mittamaan niin suurta vesimäärää.
Myöhemmin erilaisten indikaattoreiden avulla saatiin selville, että veden korkeus oli kivunnut yli kymmeneen metriin.
Vesimassat tuhosivat kaikki joen ylittävät 18 siltaa. Ne huuhtoivat joen varrella kulkevat junaraiteet pois.
Autot kasaantuivat toistensa päälle. Katuja sortui, taloja romahti.
Putkistot ja niiden kontrolliasemat tuhoutuivat. Jäljelle jääneisiin taloihin ei saatu juomavettä, sähköä tai kaasua.
Vesi valtasi hautausmaatkin. Viimeksi haudattujen ruumiiden jäänteet alkoivat nousta märästä maasta ensimmäisenä, sitten vanhemmat vainajat.
Tulva myös tuotti uusia ruumiita.
Ihmisiä jäi veden alle kulkuneuvoissa, kaduilla ja kodeissaan.
Sinzigin kylässä kehitysvammaisten hoitokodissa vain yksi hoitaja oli yövuorossa. Kaksitoista pohjakerroksessa nukkunutta asukasta hukkui.
Tulva, johon olisi voitu varautua, tappoi heinäkuussa 2021 Ahr-jokilaaksossa 134 asukasta. Saksassa yhteenlaskettu uhrimäärä oli 190, Belgiassa 38.
Yli 50 vuoteen Euroopassa yksittäinen tulvatapahtuma ei ollut aiheuttanut niin suurta määrää kuolonuhreja.
Kaksi vuotta myöhemmin heinäkuun 15. päivä julistettiin EU:n viralliseksi muistopäiväksi globaalin ilmastokriisin uhreille.
Termodynamiikan yhtälö on yksinkertaistettuna tällainen: Mitä lämpimämpää ilma on, sitä enemmän se voi pitää sisällään kosteutta. Kun ilma lämpenee yhden celsiusasteen, siihen mahtuu 7 prosenttia enemmän kosteutta.
Se on keskeinen mekanismi, jolla ilmastonmuutos voimistaa sademääriä.
Kun sataa, sataa entistä rankemmin.
Jos harvinaisen rankka saderintama osuu sopivaan paikkaan, syntyy äkkitulva.
Se on erilaisista tulvatyypeistä kaikkein vaarallisin. On vähiten aikaa pelastautua.
Kaupunkialueet ovat erityisen alttiita nopeasti syntyville tulville, sillä rakennettu ympäristö jättää vedelle vain vähän kulkureittejä.
Sateen määriä mitataan mitta-astioilla, joihin sateen annetaan kertyä. Sademäärät ilmaistaan yleensä millimetrein. Yhden millimetrin sademäärä tarkoittaa, että neliömetrin alueelle on satanut yksi litra vettä.
Jos sadetta saadaan 100 millimetriä eli 10 senttiä vuorokaudessa, viemäriverkot täyttyvät. Kellarit ja pohjakerrokset tulvivat ja ajokaistoille kertyy vaarallinen määrä vettä.
Kun sademäärä nousee 140 millimetriin, tulvavesi alkaa saartaa rakennuksia. Hissikuiluihin kertyy vettä, siltoja jää veden alle, tierakenteet saattavat romahtaa. Jos autot joutuvat syvään veteen, niiden moottorit sammuvat. Jätevesien tulviminen voi levittää taudinaiheuttajia.
Saksan tuhotulvien pahimmissa paikoissa satoi kahden päivän aikana 150 millimetriä. Sademäärän tuhoisuuteen vaikutti myös alueen maasto.
Rinteiden ympäröimässä jokilaaksossa sadevesi valuu laaksoon. Tasaisemmassa maastossa sama vesimäärä pääsisi levittäytymään laajemmalle, jolloin se ei nousisi yhtä korkeaksi.
Lisäksi tuhoisuuteen vaikuttaa asutus. Ahr-jokilaaksossa oli vesimassaltaan hyvin samankaltainen tulva myös vuonna 1804. Silloin uhriluku jäi kuitenkin tiettävästi puolta pienemmäksi. Laaksossa oli tuolloin vähemmän rakennettua ympäristöä, jolloin vedelle oli tilaa levittäytyä laajemmalle ja imeytyä maastoon.
Kun ilmasto muuttuu, rankkasateista tulee entistä voimakkaampia ja yleisempiä. Niiden ennustetaan lisääntyvän Euroopan alueista ennen kaikkea Keski-Euroopassa sekä Liettuassa, Latviassa, Norjassa ja Islannissa.
Perinteisesti äkkitulvia on tapahtunut eniten Etelä-Euroopassa, Välimeren alueella.
Tosin ei Välimerelläkään ole totuttu sellaiseen, mitä tapahtui lokakuussa 2024.
Sade alkoi lokakuun 29. päivänä Espanjan Valencian yllä pitkän kuivan kauden jälkeen.
Se oli harvinaisen rankka. Eri puolilla Valencian maakuntaa vettä tuli keskimäärin yli 320 millimetriä.
Pienessä Chivan kylässä maakunnan keskiosissa sademäärä oli 461 millimetriä, siis lähes puoli metriä. Koko vuoden sademäärä kahdeksassa tunnissa.
Kuiva maa ei juurikaan ime vettä, betoni ei sitäkään vähää. Valencian kaupungeissa tilanne ei näyttänyt hyvältä.
Espanjan ilmatieteen laitos oli antanut punaisen varoituksensa jo aamuseitsemältä.
Maassa oli otettu edellisenä vuonna käyttöön tekstiviestijärjestelmä, jolla kansalaisia voidaan tarvittaessa nopeasti varoittaa. Valencian alueen hätätilanteiden hallinnasta vastaava virkamies ei kuitenkaan tiennyt, että sellainen järjestelmä on olemassa. Siksi kehotus pelastautumiseen lähetettiin kansalaisille vasta illalla kello kahdeksan jälkeen.
Siihen mennessä vesi oli jo vallannut kyliä ja kaupunkeja. Se oli vienyt mukanaan autoja, siltoja ja rakennuksia.
Lapsiakin, kuten 3- ja 5-vuotiaat veljekset Torrentin kaupungissa. Heidän ruumiinsa löytyivät parin viikon kuluttua, kahdeksan kilometrin päästä katoamispaikalta.
Myöhemmin selviytyneet kertoivat haastatteluissa, millaisella hetkellä saivat hälytyksen. Yhdelle tuli tekstiviesti, kun hänen isoisänsä oli jo hukkunut.
Toinen oli loukussa autossaan, kun hälytyssireenit alkoivat soida. Vettä oli jo kaulaan saakka.
Vuosikymmenten ajan tulvien tappavuus on pienentynyt Euroopassa, vaikka tulvat ovatkin lisääntyneet. Keskimäärin niihin on osattu varautua paremmin.
Viime vuodesta tuli vuoden 2021 tavoin synkkä poikkeus tulvakuolleisuustilastoissa.
Espanjassa kuolonuhreja tuli yli 220.
Näin Valencian tulvat syntyivät
29. lokakuuta 2024 Valenciassa olosuhteet olivat otolliset rankkasateille. Alueella syntyi paikallaan pysyviä voimakkaita ukkosia, jotka aiheuttivat yli 12 tunnin rankkasateet. Ilmiön aiheutti niin sanottu kylmä pisara eli ylemmässä ilmakehässä esiintyvä matalapaine, jossa on ympäristöön verrattuna viileämpää ilmaa.
Kylmä pisara muodostuu kun polaarisesta suihkuvirtauksesta irtoaa oma erillinen matalapaineen alueensa.
Suihkuvirtaus on erittäin nopean tuulen vyöhyke korkealla ilmakehässä.
Voimakkain on polaarinen suihkuvirtaus. Siinä on erittäin kylmää ilmaa. Se puhaltaa lännestä itään, mutta saattaa mutkitella.
Joskus suihkuvirtauksen mutka venyy etelään. Tämä voi synnyttää erillisen matalapaineen alueen (M).
Kun alue irtautuu kokonaan alkuperäisestä suihkuvirtauksesta, se alkaa kiertää itsensä ympäri ja pysyy aloillaan. Kylmä pisara on syntynyt.
Lokakuun lopulla 2024 Välimeri oli poikkeuksellisen lämmin. Sen pintalämpötila vaihteli 22,8 ˚C ja 19,3 ˚C asteen välillä.
Välimeri lämmitti yläpuolella olevaa ilmaa. Kun kylmä pisara ajautui tämän huomattavasti lämpimämmän ja kosteamman ilman ylle, ilmakehässä syntyy pystysuuntaisia virtauksia.
Lämmin ja kostea ilma nousi ylöspäin ja muodosti ukkospilviä.
Ukkospilvet olivat Valenciassa vähintään kymmenen kilometrin korkuisia. Ne olivat osa laajaa pilvialuetta, jossa oli eri kehitysvaiheissa olevia ukkospilviä: matalia kehittyviä ukkosia, kypsiä korkeita ukkospilviä ja heikentyviä yläpilvilauttoja.
Kypsä ukkospilvi voi sisältää
miljoonia tonneja vettä sekä
jääkiteitä, jotka satavat alas
rankkasateena tai rakeina.
Monille tutussa sademittarissa asteikko yltää 40 millimetriin. Yhden millimetrin sademäärä tarkoittaa, että yhden neliömetrin pinta-alalle on kertynyt yksi litra vettä.
Chivan kunnassa sademäärä oli 461 mm, mikä tasaisessa maastossa tarkoittaisi noin puolta metriä vettä. Valenciassa vesi valui kuitenkin rinteiltä alas ja nousi monin paikoin paljon korkeammalle.
Vesi satoi vuoristossa ja virtasi jokeen. Hellejakson jäljiltä maa oli kuivaa eikä ehtinyt imeä sadevettä.
Äkkitulva syntyi, kun vesi nousi yli joen äyräiden. Tuhoa lisäsi se, että asutusta oli rakennettu luontaiselle tulvatasangolle.
Ilmastonmuutos kaksinkertaisti tuhotulvan todennäköisyyden Espanjassa. Samasta syystä sademäärien intensiteetti kasvoi 12 prosenttia.
Näin kertoo tulvan jälkeen tehty pika-analyysi.
Analyysissa tosin huomautetaan, että tuoreiden tutkimusten mukaan ilmastonmuutos on globaalisti nostanut päiväkohtaisia sademääriä noin viidenneksellä. Siksi tutkijat toteavat, että heidän arvionsa voi olla alakanttiin.
Analyysin tehnyt World Weather Attribution (WWA) perustettiin vuonna 2014. Se on palvelu, joka tarkastelee yksittäisten säätapahtumien yhteyttä ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen.
Idea on tämä: Joukko tutkijoita käyttää perinteisiä tieteen menetelmiä pikanopeudella. Tarkoitus on päästä tarkastelemaan tuoreita tapahtumia silloin, kun ne ovat vielä tapetilla.
Perinteinen vertaisarvioitu tutkimus vie usein vuosia. Nopeat analyysit ovat mahdollisia isolla tutkijajoukolla, joka nojaa erilaisiin mallinnuksiin ja aiempiin analyyseihin vastaavista tapahtumista.
WWA:n pika-analyysi vuonna 2021 kertoi, että ilmastonmuutos lisäsi yhden päivän sadekertymää Saksassa 3–19 prosentilla.
Myös todennäköisyys vastaavien tapahtumien esiintymiselle oli kasvanut ilmastonmuutoksen vuoksi. Kovin tarkkaa lukua ei tosin nopealla analyysilla saatu: jotakin 1,2–9 kertaisen välillä.
On arvioitu, että vuonna 2100 äärimmäisen suurille sademäärille alttiit ympäristöt Euroopassa ovat seitsemän kertaa todennäköisempiä kuin tänä päivänä.
Keski-Euroopassa sataa tulevaisuudessa useammin ja rankemmin. Välimerellä sateita ei tule yhtä usein, mutta kuivuuden ja rankkasateiden vaihtelu tekee tulvista tuhoisia.
Sademäärien lisäksi ilmastonmuutos nostaa merenpintaa. Se puolestaan kasvattaa riskiä rannikkotulviin.
Ilmastoennusteiden mukaan rannikkotulvista tulevat Euroopassa kärsimään eniten Ranska, Britannia, Tanska, Alankomaat, Italia ja Saksa.
Kun WWA:n perustajaa haastatellaan eurooppalaisista tulvista, hänen sanomansa on aina sama: Nämä tulvat osoittavat, etteivät kehittyneet maat ole turvassa ilmastonmuutoksen vakavilta vaikutuksilta.
Joissakin tapauksissa ilmastonmuutos voi jopa vähentää tulvia.
Niin tapahtunee eteläisessä Suomessa kevättulville. Koska lunta ei enää tule entiseen tapaan, ei lumen sulaminen saa aikaan suuria vesimassoja.
Sen sijaan talvitulvat lisääntynevät Suomessa. Erityisesti näin käy joissa, joihin ei talven lämmettyä enää entiseen tapaan muodostu jääkantta. Lauhat talvet saavat veden jäätymään ja sulamaan vuorotellen, jolloin joen pohjaan ja reunoille voi kerääntyä jääkiteitä. Niistä muodostuva hyydepato voi nostattaa tulvan.
Lisäksi meillekin voi tulla rankkasateita. Sateiden vaikutuksia on kuitenkin vaikeampi ennustaa. Niiden aiheuttamat tulvat riippuvat paljolti siitä, mille täsmälliselle alueelle ne osuvat.
Pitkällä aikavälillä Suomessa lisääntyvät kuitenkin ennen kaikkea rannikkotulvat.
Vuosisadan loppuun mennessä tulvariski kasvaa niiden vuoksi kaksin- tai kolminkertaiseksi. Vaarassa ovat pääkaupunkiseudun, Turun ja Porin rannikkoalueet.
Riskin suuruus riippuu siitä, kuinka hyvin ilmastonmuutosta onnistutaan hillitsemään.
Vuoteen 2100 mennessä merenpinta Helsingin kohdalla nousee keskitason päästöennusteissa arviolta jotakin 20 sentin ja lähes metrin välillä, korkeiden päästöjen toteutuessa puolesta metristä puoleentoista. Tarkka ennustaminen on vaikeaa, ja vaihteluvälit siksi suuria.
Helsingin ja Espoon rannikkoalueilla tulville altistuvien asukkaiden määrän arvioidaan kuitenkin yli nelinkertaistuvan vuoteen 2100 mennessä.
Kesällä 1899 Tampereella soudettiin.
Kaupungin keskustassa, talosta toiseen. Tehdaskaupunki oli jäänyt veden alle.
Aamulehti kirjoitti tuolloin tapahtumasta näin:
”Paikasta paikkaan kuljetaan nyt weneillä, missä tawallisina aikoina käytettiin käymä- tai ajoteitä, ja itse teosta on ihmisiä täytynyt käydä useista torpista pelastamassa asuntoihinsa hukkumasta.”
Liljeroosin villakehruu- ja värjäystehdas oli pahimmalla paikalla Kehräsaaressa. Pyhäjärven rannalla, Laukontorin kupeessa. Se seisoi tyhjän panttina kolme kuukautta.
Runsasluminen talvi oli venynyt pitkälle kevääseen, kunnes toukokuussa lämmin kesäkeli valtasi maan äkkiseltään. Kun lämpimien päivien jälkeen saatiin vielä poikkeuksellisen runsaita sateita, oli sulamisveden ja sadannan summa selvä.
Sinä keväänä joet tulvivat ympäri Etelä-Suomea. Vuoksi, Kokemäki ja Kymijoki.
Saimaan, Päijänteen ja Tampereen Pyhäjärven pinnat nousivat.
Tulvavahingot kasvoivat yli prosenttiin koko maan bruttokansantuotteesta.
Samana vuonna oli astunut voimaan helmikuun manifesti, jolla Suomen autonomista asemaa kavennettiin. Keisarin oli katsottu rikkoneen Suomelle antamansa hallitsijan valan. Se yhdistyi kansan mielessä historialliseen tuhotulvaan. Suurtulvaa alettiin kutsua nimellä Valapatto, valan rikkoja. Tulvasta tuli yksi vaihe kehityskulussa, jossa suomalaisten hallitsijauskollisuus alkoi murentua.
Kuluneena syksynä varoitusten puute johti Espanjassa raivokkaisiin protesteihin.
Kun kuningaspari vieraili tulva-alueilla marraskuussa, heidän päälleen viskottiin mutaa. Pääministeriä kohti heitettiin esineitä. Murhaajat, mielenosoittajat huusivat.
Valencian alueen hätätilanteiden hallinnasta vastaava virkamies erotettiin tehtävästään. Keskustelu syyllisistä käy kuumana.
”No es ’cambio climático’, sino incompetencia criminal”, kuului kolumnin otsikko konservatiivisessa sanomalehdessä. Ei ole kyse ilmastonmuutoksesta, vaan rikollisesta epäpätevyydestä.
Ilmastojournalisti ja sitoutumaton poliitikko Valencian alueelta puolestaan esitti, että on turhaa keskustella siitä, pitäisikö tulvista syyttää ilmastonmuutosta vai huonoa poliittista hallintoa.
Todellisuudessa ne kulkevat käsi kädessä.
Pahimmat seuraukset saadaan, jos poliitikot päättävät sulkea silmänsä ilmastonmuutoksen vaikutuksilta.
Juttua varten on haastateltu tutkija Antti Mäkelää Ilmatieteen laitokselta ja tutkija Harri Myllyniemeä Suomen ympäristökeskuksesta. Lähteenä on käytetty myös Pasi Pykälistön pro gradu -tutkielmaa Valapaton tulva Kymenlaaksossa 1898–1910 – paikallisyhteisö ja luonnonkatastrofi autonomian ajan lopulla.