Ihan kohta tämä muuttuu

Lahden Aleksanterinkatu on harmaa ja paljas. Lapsekkaat jouluvalot on jo asennettu, pian ne syttyvät. Työvoimapalveluiden kuusikerroksinen rakennus työntyy jalkakäytävälle. 

Aula on vastikään uusittu. Työllisyyspalvelut siirtyivät vuoden alussa valtiolta kunnille, ja te-toimistosta tuli työllisyysalueen työllisyyspalveluiden toimipiste. Tarkoitus oli tuoda palvelut lähemmäs, tehdä niistä saavutettavampia ja monipuolisempia.

Remontoitu tila on julkisen lempeä, sellainen kuin nykyään on tapana. Murrettuja värejä, pehmeää valoa. Osa palveluista on viereisessä kauppakeskuksessa, jonka yläkerta on muutettu värikkäillä sohvilla ja emoji-koristeilla palvelutoriksi. Siellä on yhteiskäyttöisiä ompelukoneita. 

Vartija toimii hovimestarimaisena vastaanottovirkailijana, tiedustelee ystävällisesti asiaa ja ohjaa oikeaan paikkaan. Toppatakkeihin sonnustautuneet ihmiset puristavat vuoronumerolappuja käsissään.

Taustalla soi vaimeasti radion paikalliskanava. Uutisissa kerrotaan tuoreista työttömyysluvuista. Ne ovat Lahdessa edelliskuuta huonommat. Niin ne ovat melkein kaikkialla muuallakin. 

Carita Bäckmanilla on vuosien työkokemus työllisyyspalveluista. Silloin, kun Ukrainan sota alkoi ja Suomen työllisyystilanne alkoi heikentyä, Bäckman työskenteli Lahden kotoutumispalveluissa.

Vielä kymmenisen vuotta sitten työt oli järjestetty niin, että yhdellä virkailijalla saattoi olla 400, joskus 500 asiakasta. Piti asettaa etusijalle heidät, joiden kanssa oli helppoa asioida puhelimessa. Bäckmanille olivat sattuneet määräytymään ne, joiden sukunimet alkoivat A, B ja C -kirjaimilla. Heissä oli paljon ulkomaalaisia. Vaihtaminen kotouttamispuolelle tuntui luontevalta.

Yhtäkkiä ukrainalaisia oli Lahdessakin valtavasti. He eivät tulleet heti, vaan vuoden mittaan.

Oikeastaan siitä saakka, alkuvuodesta 2023, kaikki on ollut myllerryksessä. Työpaikalla, Lahdessa, Suomessa.

Ensin töissä alkoi kuntakokeilu. Sillä ennakoitiin työllisyyspalveluiden siirtymistä kunnille. Sitten tapahtui varsinainen siirtyminen ja perustettiin uudet työllisyys­alueet.

Se ei ollut ihan yksinkertaista. Tuli kokonaan uudet järjestelmät, tuli yleistyöaika. Alkoivat yt-neuvottelut, piti hakea omaa työpaikkaa uudelleen. Perustettiin väliaikainen organisaatio, joka vakiinnutettiin vasta kesällä. 

Samaan aikaan hallitus teki suuria lainsäädäntöuudistuksia. Niillä yritettiin kannustaa kokopäivätyöhön. Työmarkkinatukea leikattiin, suojaosa poistettiin. Enää ei saanut tienata muutamaa satasta kuussa ilman, että se pienensi päivärahaa. Ansio­sidonnaista porrastettiin ja sen korotusosasta luovuttiin.

Ulkomaalaislakia muutettiin. Kotoutumisaika vähennettiin kolmesta vuodesta kahteen. Sosiaalipuolelta leikattiin.

Perässä oli vaikea pysyä.

Vuoden alussa tulee lisää muutoksia. Työmarkkinatuki ja peruspäiväraha ollaan yhdistämässä yhdeksi yleistueksi. Se vaatii noin 30 lain muuttamista.

Nyt päällä ovat taas uudet yt-neuvottelut. Lahden elinvoiman, kaupunkiympäristön ja konsernihallinnon palvelualueiden vähennystarve on kymmenisen prosenttia henkilöstöstä, noin sata ihmistä. 

Bäckman on toistellut itselleen sellaista sanaa kuin resilienssi. Se tarkoittaa joustavuutta ja uudelleenorientoitumista. 

”Kyllä minä jaksan uskoa ja toivoa, että ajat tästä paranevat. Enhän minä muuten tässä pystyisi olemaan.”

Hankalinta on selittää asiakkaille. Olla kaikkien lakimuutosten, jatkuvasti pahenevan työllisyystilanteen ja töihin halua­vien välissä. Kertoa, miksi töitä ei ole.

Niitä ei ole ulkomaalaisille eikä niitä ole suomalaisille, Bäckman sanoo asiakkaille. Niitä ei ole nuorille, vanhoille, korkeasti koulutetuille, oikein kenellekään.

”Sanon asiakkaille ihan suoraan, että en ole eläessäni nähnyt näin toivotonta tilannetta.”

Hän on 64-vuotias. 

”En edes 90-luvun laman aikaan.”

No se taitaa olla vähän liioittelua, hän korjaa. Mutta siltä se tuntuu. Epätoivoiselta.

Hallitus on lupaillut kerta toisensa perään, että kyllä tämä tästä. On nähty pilkahduksia, virettä, käännettä ihan kulman takana.

Syksyn mittaan puheet alkoivat kuulostaa hassuilta.

Elokuussa Suomen työttömyysasteen trendi nousi kymmeneen prosenttiin. Luku oli korkeampi kuin kertaakaan sitten vuoden 2009, jolloin nykymuotoista trendilukua alettiin laskea.

Eduskunnassa oppositio syytti hallitusta epäonnistumisesta. Hallitus oli perinyt hyvän työllisyysasteen ja luvannut merkittäviä työllisyysvaikutuksia, jopa 100 000 uutta työllistä, mutta nyt kaikki mittarit näyttivät täysin päinvastaiseen suuntaan. Pitkäaikaistyöttömiä oli jo enemmän kuin kertaakaan 2000-luvulla. Nuorisotyöttömyys oli lisääntynyt, korkeakoulutetuille ei ollut töitä.

”Arvoisa pääministeri, nyt täytyy kyllä kummastella, missä todellisuudessa hallitus oikein elää”, entinen työministeri Tuula Haatainen (sd) penäsi kyselytunnilla.

Julkisessa keskustelussa alkoi vääntö siitä, mistä tilastot edes kertoivat. Oliko kriisi vai eikö ollut kriisi? Lukuja kutsuttiin ristiriitaisiksi ja osatotuuksiksi. Sanottiin, ettei tilanne ole niin paha kuin miltä se saattaa näyttää.

Keskustelu vaikutti närkästyttävän jopa Tilastokeskuksen.

Työvoimatutkimusten parissa työskentelevä Pertti Taskinen vetosi blogikirjoituksessaan, että tulkitsijat lukisivat tiedotteet loppuun ennen johtopäätösten esittämistä.

”On mietitty ääneen, että pitäisikö seurata työllisyys- vai työttömyyslukuja, ja tässä on nähty ristiriitaa tulkitsijoiden välillä”, Taskinen sanoo puhelimessa. 

Luvuissa ei ole mitään ristiriitaista. Luvut ovat lukuja, ja niiden määritelmät täytyy ymmärtää. 

Ihmiset kuuluvat joko työllisiin, työttömiin tai työvoiman ulkopuolisiin. Vain kaksi ensimmäistä huomioidaan, kun lasketaan työttömyysastetta.

Työttömyys kasvaa, jos työttömiä tulee lisää työllisistä tai työvoiman ulkopuolelta. Työllisyys kasvaa, kun työmarkkinoille tulee esimerkiksi maahanmuuton seurauksena uusia ihmisiä, jotka saavat töitä. 

Tilastokeskus kertoo kuukausittain työttömyysasteen ja työllisyysasteen, ja niiden pohjalla olevat luvut. Kokonaiskuvan saamiseksi on tarkasteltava molempia.

Loppuvuotta kohti ei näyttänyt yhtään paremmalta. Suomi oli EU-maiden työttömyystilastojen kärjessä. Vain Espanjassa työttömyys oli himpun verran korkeammalla: Espanjassa 10,5, Suomessa 10,3.

Pääministeri Petteri Orpon (kok) mukaan sijoitus johtuu Ukrainan sodasta. Mikään muu EU-maa ei ole kärsinyt siitä niin paljon kuin Suomi, Orpo on selittänyt. 

Kun Tilastokeskus marraskuun lopulla kertoi, että työttömyys oli jälleen sen kuin kasvanut, työministeri Matias Marttinen (kok) jatkoi edelleen 100 000 uudesta työllisestä puhumista. 

Nykyisellään työllisiä on 48 000 vähemmän kuin vuosi sitten.

Yleensä työtä on saatavilla edes hoiva-alalta, usein myös metalli- ja puualalta. Nyt kaikkialla ei ole niitäkään töitä tarjolla.

Etelä-Karjala oli ainoa maakunta Suomessa, jonka työttömyysluku oli lokakuussa pienempi kuin vuotta aiemmin. Ero oli pieni: vuosi sitten työttömyysprosentti oli 12,8, nyt se oli 12,7.

”Koko muun vuoden on kyllä menty yli edellisen vuoden luke­mien”, sanoo Etelä-Karjalan työllisyysjohtaja Sanna Natunen.

”Ja ensi vuoden tilanne on todella haastava.”

Etelä-Karjalan hyvinvointialue päätti vastikään yt-neuvottelut, joissa irtisanottiin yli 300 vakituista työntekijää. 140 määräaikaisen työsuhde päätettiin ja 80 tehtävää jätetään täyttämättä.

Samoihin aikoihin Lappeenrannan Kaukaan paperikone ajettiin alas. 220 ihmistä irtisanottiin. Se vaikuttaa suoraan alihankintaketjuihin, jotka vaikuttavat työllisyystilanteeseen.

Natunen on huolissaan erityisesti pitkäaikastyöttömistä. Heidän määränsä on kasvanut hurjat 25 prosenttia. Vuosi sitten heitä oli 1 845, nyt melkein 2 300.

Lainsäädännön muutokset, erityisesti ansiosidonnaisen ehtojen muutos ja porrastus, on saattanut kannustaa joitain alueella hakemaan töitä, mutta avoimia työpaikkoja on puolet vähemmän kuin edellisvuonna. Kokonaan uusia työpaikkoja on melkein 60 prosenttia vähemmän. 

”Onhan se vähän haastavaa, kun moni kuitenkin haluaa töihin, mutta työtä ei vaan yksikertaisesti löydy”, Natunen sanoo.

Työpaikkoja pitää kaivamalla kaivaa. Työllisyyspalveluiden asian­tuntijat tekevät yrityskäyntejä, joilla yritetään kartoittaa niin sanottuja piilotyöpaikkoja.

Yritykset saattavat tarvita työntekijöitä tai pystyä tarjoamaan kokeilutyöpaikkoja tai palkkatukipaikkoja, mutta eivät halua laittaa niitä julkiseen hakuun, koska hakemuksia tulee niin paljon. Pienillä tai keskisuurilla yrityksillä ei välttämättä ole resursseja käsitellä sellaisia määriä.

Tavallisten hakemusten päälle tulevat työnhakuvelvoitehakemukset: työttömän tai osa-aikatyötä tekevän on haettava kuukausittain neljää työpaikkaa, jotta olisi oikeutettu työttömyyskorvaukseen.

Rumasti sanottuna: paikkoja ei kannata laittaa julkiseen hakuun, koska hakemukset ovat niin huonoja. Paikkoja haetaan, koska niitä on pakko hakea.

Natusen mukaan yrityskäynneillä löytyy ihan aitoja työpaikkoja. 

”Jos ei ihan päivittäin, niin viikoittain.”

Sama on huomattu muillakin työllisyysalueilla. Meri-Lapin työllisyysjohtaja Samuel Juntunen kutsuu piilotyöpaikkojen metsästämistä onkimiseksi.

”Kyllä niitä paikkoja on, meidän täytyy vain penkoa ne esille. Ei ole kauhean kauaa siitä, kun esimerkiksi metalliteollisuudessa mainittiin suurimpana kasvun esteenä osaavan työvoiman saatavuus”, Juntunen sanoo.

Jos työllisyyspalveluissa kuullaan avoimesta piilotyöpaikasta, se saatetaan täyttää esimerkiksi niin, että sitä tarjotaan sopivaksi katsotulle työnhakijalle.

”Totta kai kannustamme siihen, että työnantajat laittaisivat paikkoja avoimeksi, mutta pienillä yrityksillä ei välttämättä ole aikaa rekrytointiprosessiin ylipäätään.”

Löytäminen hankaloituu koko ajan. Alueen suuret työllistäjät Stora Enso ja Outokumpu ovat ilmoittaneet irtisanomisista. Samoin kuin Etelä-Karjalassa, myös Lapin hyvinvointialueella käytiin yt-neuvottelut. Yli 250 ihmistä irtisanottiin.

”Mehän tiedämme, että pidemmällä aikavälillä sotealalla on suuri työvoimatarve ihan ikärakenteesta johtuen”, Juntunen sanoo.

”Vähän huolettaa, mitä näille irtisanotuille tapahtuu tässä välissä, kun meillä on tuossa naapurissa Ruotsi ja Norja, joissa on kyllä tällaisia työpaikkoja auki.”

Myöskään Pohjois-Karjalassa ei ole juurikaan työpaikkoja, mutta jonkin verran piilotyöpaikkoja, jotka eivät näy tilastoissa.

”Väylät löytää paikkoja ja ohjata ihmisiä niihin tietenkin hankaloituvat, kun työnantajat eivät halua tuoda paikkoja tietoon”, sanoo Pohjois-Karjalan työllisyysjohtaja Riikka Vartainen.

”Se johtuu meilläkin osittain tästä edelleen voimassa olevasta pakkohausta. Tulee valtavasti hakemuksia, jotka eivät sitten johda mihinkään oikeaan työllistymiseen.”

Pohjois-Karjalan työllisyystilanne oli hankala jo ennen valtakunnallista syöksymistä. Työttömyysprosentti oli loppuvuodesta 13,8. Seitsemässä alueen kunnassa se oli yli 15 prosenttia.

Työpaikkoja on kuukausittain auki nelisensataa, kun työttömiä on lähes 10 000.

”Onhan tämä vähän tukkoinen tämä tilanne”, Vartiainen sanoo.

Ei hän ihan 90-luvun lamasta puhuisi, mutta.

”Kyllähän tässä niitä elementtejä on. Kun tilanteeseen yhdistyy vielä sosiaaliturvan leikkaukset ja yleinen hyvinvoinnin laskeminen, niin kyllä ne työnhakuvalmiudetkin siinä laskevat”, Vartainen sanoo.

Kun työllisyyspalvelut siirtyivät kunnille, siirtyivät kulut, mutta eivät kaikki varat. Pohjois-Karjalassa toimintaresurssit vähenivät melkein viisi miljoonaa euroa: valtion­osuuksien laskentaperusteet eivät suosineet. Koko vuoden palkkatukimäärärahat esimerkiksi loppuivat jo helmikuun puolivälissä.

Lähipalveluja on silti onnistuttu lisäämään, mutta tulevaisuudessa voidaan joutua karsimaan. Vuoden alussa valtio kiristi kunnilta vaadittavia sakkomaksuja pitkittyneestä työttömyydestä.

Nykyään kunta joutuu rahoittamaan työttömyysetuuksia jo sadan päivän työttömyyden jälkeen, kun ennen raja oli 300 päivää. Useat asiantuntijat ovat pitäneet mallia epäonnistuneena ja vaatineet sen muuttamista.

”Maksut ovat kasvaneet niin paljon, että jos tämä kehitys jatkuu, kunnan on pakko karsia palveluista”, Vartainen sanoo. Hän ei ole käytännön työssä huomannut minkäänlaisia viitteitä siitä, että hallituksen leikkaukset olisivat kannustaneet ihmisiä työnhakuun.

”Ensinnäkin, työpaikkoja ei ole saatavilla, ja toisekseen, perushyvinvointi ja tulevaisuuden usko laskevat heikon toimeentulon myötä”, Vartiainen sanoo.

”Ei mitenkään näy, että ihmiset voimaantuisivat tästä. Pikemminkin päinvastoin.”

Silti kaikilla alueilla yritetään kovasti. Jokainen työllisyysjohtaja vannottaa vuorotellen, ettei ole syytä vaipua synkkyyteen.

”Olemme tässä henkilöstön kanssa puhuneet sitä, että kyllä se on myöskin meidän tehtävä luoda uskoa siihen tulevaisuuteen”, Etelä-Karjalan Natunen sanoo.

”Eiväthän näkymät kauhean myönteiset ole, mutta on meillä valtakunnallisessa vertailussa ihan hyvä tilanne”, Meri-Lapin Juntunen sanoo.

”Ei tässä ihan tuuliajolla olla, vaikka puristuksia onkin”, Pohjois-Karjalan Vartainen sanoo.

”On kuitenkin vielä ihan tulevaisuudenuskoa.”

Oikaisu. Juttua muokattu 29.12. kello 17.18. Aiemmin jutussa sanottiin, että työllisyys kasvaa, kun työmarkkinoille tulee uusia ihmisiä esimerkiksi maahanmuuton seurauksena. Työllisyys kasvaa, kun heitä tulee työmarkkinoille ja he työllistyvät.

Oikaisu 7.1.202. klo 13.17. Korjattu ansiosidonnaisen päivärahan muutoksia koskevaa kohtaa. Ansiosidonnaisen ehtoja on muutettu ja määrää porrastettu, mutta sen kesto ei ole lyhentynyt.