Paljon rahaa
harvoille

Hannu Nummiaro teki joulun alla vuonna 2021 ennusteen.

Tilastoihin perus­tuen, tietenkin. Nummiaro työs­kentelee Lähi-Ta­pio­lan yksityistalouden ekonomistina. Työn alla oli perusteellinen talous- ja varallisuuskatsaus.

Mukana oli paljon graafeja. Niissä kuvattiin ikärakennetta, lapsilukua ja varallisuuden kehitystä.

Ennuste oli tämä:

Perinnönjakojen määrä kasvaa seuraavan 23 vuoden aikana noin 20 prosenttia.

Väestöennusteen kuvio oli selvä. Vuosina 2043–2044 suomalaisia kuolee eniten, ikärakenteen vuoksi. Silloin siis syntyy eniten kuolinpesiä.

Mutta ei ole kyse ainoastaan perintöjen määrästä vaan myös koosta.

Eläkeläiset ovat Suomessa nyt varakkaampia kuin koskaan aiemmin.

”Ken on Suomessa rikkahin? Vastaus kuuluu: eläkeläinen.”

Ekonomisti Sanna Kurronen otsikoi tekstinsä kärkevästi. Hän halusi rikkoa myytin ”laajasta eläkeläisköyhälistön joukosta”.

”Keskimääräiset eläkkeet ovat viimeisen 15 vuoden aikana nousseet selvästi palkansaa­jien keskiansioita nopeammin”, Kurronen kirjoitti keväällä 2021 Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan blogiin.

Tilastoissa nousu näyttää huimalta. Eläkeläisten keskimääräinen käytettävissä oleva tulo on noussut vuodesta 1995 vuoteen 2020 peräti 59 prosenttia. Reaalisesti, inflaation vaikutus huomioiden.

Keskiarvoista puhuttaessa täytyy tietenkin muistaa, etteivät ne kerro koko totuutta.

Pienituloisia eläkeläisiä on Suomessa edelleen, vaikka eläkeläisköyhyys on vähentymässä. Nykyisin eläkeläisistä pienituloisia on suunnilleen sama osuus kuin muustakin väestöstä.

Eläkeläisten keskimääräinen tulotaso on noussut ennen kaikkea siksi, että suurituloisia eläkeläisiä on entistä enemmän.

Eläkkeelle on jäänyt ikäpolvi, joka on saanut elää ilman sotia. Useita heistä on onnistanut.

On siirrytty työelämään nuorena, tai saatu opiskella hyvään ammattiin.

Tehty pitkä ura, kerrytetty eläkettä ja sen ohella varallisuutta.

Kasvatettu elintasoa aivan eri tavalla kuin edeltävät sukupolvet.

On luonnollista, että nuorilla on vähemmän varallisuutta kuin vanhoilla. Säästötilin kartuttamiseen tarvitaan vuosia ja vuosikymmeniä.

Pitkään Suomessa palkansaajat olivat varakkaampia kuin eläköityneet vanhempansa.

Nyt jakauma on kääntynyt toisinpäin: eläkeläiset ovat varakkaampia kuin työikäiset.

Samalla kun varallisuus on keskittynyt eläkeläisille, nuorten aikuisten varallisuus on vähentynyt.

Katsotaan tilastoja, tarkemmin sanottuna mediaanilukuja. Otetaan vertailuun kaksi eri ikäryhmää: nuoret aikuiset (25–34-vuo­tiaat) ja eläköityneet seniorit (65–74-vuo­tiaat).

Vuonna 1987 nousukauden aikaisessa Suomessa nuorilla aikuisilla nettovarallisuutta oli hieman yli 25 000 euron arvosta. Eläköityneillä senioreilla puolestaan oli varallisuutta noin 60 000 euron verran.

Kun hypätään vuoteen 2019, ero on moninkertaistunut. Nuorilla aikuisilla on varallisuutta enää runsaat 10 000 euroa. Sen sijaan eläköityneillä senioreilla varallisuutta on noin 175 000 euroa.

Samaan aikaan eläkeläisiä on enemmän kuin aiemmin ja heillä perillisiä vähemmän kuin aiemmin.

Ennen perintöjä jakoi suuri sisarusparvi. Nyt yhä suurempia summia jaetaan yhä harvempien kesken.

Nummiaron laskelmien mukaan perintöjen merkitys vastaanottavalle ikäluokalle on kaksinkertaistunut kolmessakymmenessä vuodessa. Perinnöt ovat kasvaneet suhteessa perijöiden omaan varallisuuteen.

Perinnön saaminen voi siis lisätä elintasoa huomattavasti enemmän kuin aiemmin.

Joskus jo etukäteen, ennen varsinaista perinnönjakoa.

Rahalahjat ovat keskeinen osa perintösuunnittelua.

Onko lahjaveroprosentti pienempi kuin perintövero?

Mikä on elatuslahja? Ja minkälaisia elatuslahjoja voi antaa?

Ilmoitetaanko kaikki lahjat, myös alle 5 000 euroa, verottajalle?

Kun varallisuus kasvaa, perintösuunnittelu alkaa kiinnostaa yhä useampia.

Se näkyy verkkoveroillan kysymyksissä. Huhtikuussa illan aiheena oli perinnönjako ja verosuunnittelu. Osallistujia oli parituhatta.

Veronmaksajain keskusliitto järjestää veroiltoja sekä verkossa että eri puolilla Suomea. Kysymyksiä tulee joka kerta, paljon.

”Suurin tiedon tarve, mitä meidän jäsenistöllä on, koskettaa juuri näitä perintöjä”, sanoo liiton lakiasiainjohtaja Kati Malinen.

Sijoittaminen niin asuntoihin kuin osakkeisiin ja rahastoihinkin on lisääntynyt, Malinen sanoo. Samalla suhtautuminen perintöihin on muuttunut.

”Jos ajattelen omien isovanhempieni ikäistä sukupolvea, silloin oli hyvin tavallista, ettei mitään testamentteja tai avioehtosopimuksia ollut. Kyllä nämä tapahtumiimme osallistuvat 1940–1960-luvuilla syntyneet miettivät näitä asioita paljon enemmän.”

Perintösuunnittelu on lisääntynyt erityisesti 10–15 viime vuoden aikana. Tietoa aiheesta on saatavilla enemmän, ja perintöasioita mietitään yhä varhaisemmassa vaiheessa. Tämä on havaittu niin Osuuspankissa kuin Nordeassakin.

Myös rahalahjojen antaminen on viime vuosina lisääntynyt, Osuuspankista arvioi­daan. Asiakkaat pyytävät yhä useammin neuvoja osakkeiden ja rahastojen lahjoittamiseen.

Pitkäjänteisyys perintösuunnittelussa on lisääntynyt, Malinen sanoo.

Erityisesti hän on huomannut sen, että varallisuutta halutaan yhä useammin siirtää suoraan lapsenlapsille.

Isojen perintöjen verotusta pienennetään usein antamalla elinaikana erillisiä lahjoja, jolloin veroaste jää pienemmäksi kuin yksittäisessä perintöpotissa.

Arkisin ja yleisin perintösuunnittelun väline ovat verottomat lahjat: kolmen vuoden välein voi lahjoittaa omaisuutta alle 5 000 euroa.

Jos tätä enemmän haluaa tukea lähei­siään verottomasti, ei voi turvautua suoriin tilisiirtoihin tai lahjoittaa sijoituksia. Sen sijaan voi maksaa toisen elatusta. Se tarkoittaa asumis- ja ruokakulujen kattamista tai vaikka opiskelun tukemista.

Perintöosuuden ja sitä kautta perintöveron pienentämiseksi voi siis maksaa lastensa tai lastenlastensa vuokraa, sähkölaskuja. Edellytyksenä on, että maksaa laskut suoraan vastaanottajalle.

Tänä vuonna tulleen Verohallinnon ohjeen mukaan myös opintolainan voi maksaa takaisin toisen puolesta verottomasti.

Se kiinnostaa veroillan osallistujia.

Voiko lapsen asunnon yhtiövastikkeen maksaa hänen puolestaan veroseuraamuksitta?

Voiko isovanhemmat maksaa lapsenlapsen opintolainan?

Onko elatusta varten annetuissa erissä ikärajaa? Voiko maksaa 50v lapsen elatusta :D

Mitä tekisit, jos saisit kohtalaisen perinnön?

Suomalaisilla ei ole erityisen lennokkaita vastauksia tähän kysymykseen.

Suurin osa sijoittaisi perintörahojaan.

Tai ostaisi asunnon, auton tai mökin. Erityisesti 25–44-vuotiaita kiinnostavat isommat hankinnat. Nuoret aikuiset ja keski-ikäiset haluaisivat myös lyhentää lainojaan.

Joka viides matkustaisi enemmän. Alle kymmenesosa lahjoittaisi rahaa hyväntekeväisyyteen.

Pienituloisista kolmannes käyttäisi perintöään hyvinvointiin tai elintason kohottamiseen.

Kolme prosenttia vastaajista valitsi vaihtoehdon: ”Käyttäisin rahat makeaan elämään.”

Tiedot ovat peräisin Lähi-Tapiolan kyselytutkimuksesta syyskuulta 2021.

Kohtalaisen perinnön suuruutta ei kysymyksenasettelussa tarkennettu.

Suomalaisten tyypilliset perinnöt ovat tähän mennessä olleet varsin kohtalaisia.

Useimmiten ne ovat sen verran pieniä, ettei veroakaan tarvitse maksaa. Vuonna 2020 lähes 60 prosenttia suomalaisista perinnönsaajista sai alle 20 000 euron arvoisen perinnön, joka jää verorajan alle. Leski ja alaikäiset perilliset ovat oikeutettuja suurempiin verottomiin osuuksiin.

Tavallisesti perinnöt ovat asuntoja, mökkejä ja talletuksia.

Yhä yleisempää on periä lisäksi erilaisia sijoituksia ja osakkeita.

Perintöjä saadaan yhä vanhempina, koska ihmiset elävät pidempään. Useimmiten perinnöt lankeavat 55–64-vuotiaille.

”Joka perintönä, testamentilla tai lahjana saa omaisuutta, on velvollinen suorittamaan siitä valtiolle veroa sen mukaan, kuin tässä laissa säädetään.”

Perintö- ja lahjaverolaki on vanhempi kuin suuret ikäluokat. Vuonna 1940 voimaan tullutta lakia on tosin muutettu monesti vuosikymmenten varrella.

Perintöveron tarkoitus on vähentää varallisuuden keskittymistä. Lahjavero luotiin sen rinnalle, ennen kaikkea estämään perintöveron kiertoa.

Tällä vuosituhannella perintöverotusta on kevennetty eri tavoin. Vuonna 2008 verottoman perinnön alaraja nostettiin 3 400 eurosta 20 000 euroon.

Juha Sipilän (kesk) hallitus kevensi sekä perintö- että lahjaveroa vuonna 2017. Verottomien lahjojen rajaa nostettiin 3 999 eurosta 4 999 euroon. Lisäksi sekä suurimpien perintöjen että suurimpien lahjojen veroprosenttia laskettiin.

Vuoden vaihteessa Petteri Orpon (kok) hallitus puolestaan pidensi perintöveron maksuaikaa kahdesta vuodesta kymmeneen.

Vaikka verotusta on kevennetty, perintö- ja lahjaveron kertymä on pitkällä aikavälillä kasvanut. Vuonna 2022 tuotto valtion kassaan oli yli 900 miljoonaa euroa.

Perintövero on Suomen vihatuin vero, kertoi Evan arvo- ja asennetutkimus heinäkuussa. Vastustajien yleisin argumentti on, että kyse on kaksinkertaisesta verotuksesta: säästöön saaduista rahoista on jo maksettu veroa. Lähes puolet suomalaisista haluaisi luopua perintöverosta ja siirtyä sen sijaan luovutusvoittoveroon. Orpon hallitus­ohjelmaan on kirjattu muutoksen selvittäminen.

Suomalaiset perintöveron vastustajat saivat kerättyä yli 50 000 nimeä kansalaisaloitteeseen perintö- ja lahjaverosta luopumisesta. Aloite eteni eduskuntaan syksyllä 2018, Sipilän hallituksen loppusuoralla. Poikkeuksellisesti aloitteesta ei kuitenkaan tehty mietintöä, ja aloite jäi käsittelemättä.

Suomen johtavista ekonomisteista noin kaksi kolmesta pitää perintöveroa yhtenä vähiten huonona verona talouskasvun näkökulmasta.

Sdp:tä lähellä olevan Kalevi Sorsa -sää­tiön­ raportin mukaan perintöverosta luopuminen hyödyttäisi ennen kaikkea kaikkein varakkaimpia.

Sen näkee myös, kun tarkastelee valtion verotuloja: yli puolet perintöverokertymästä tulee noin kolmelta prosentilta perinnönsaajista.

Suomalaisten varallisuudesta noin puolet koostuu omasta kodista. Omistusasumista on pitkään pidetty turvallisena sijoituskohteena.

2000-luvun aikana asuntovarallisuus on eriytynyt dramaattisesti. Kasvukeskuksissa asuntojen hinnat ovat nousseet, syrjäseuduilla laskeneet rajusti.

Se jakaa perinnönsaajat kahteen leiriin. Toisia odottaa arvonnousun tehnyt kaupunkiasunto, toisia remonttia kaipaava talo kuihtuvassa kylässä.

Eikä eroa ole välttämättä edesmenneiden vanhempien tulotasossa. Voi hyvin olla, että talon ja kaupunkiasunnon hankintahinnat ovat aikanaan olleet samaa luokkaa. Vuosikymmenten kuluessa toisesta on tullut perinnönsaajalle lottovoitto, toisesta taakka.

Asuntojen hintojen nousu on tuonut mukanaan suuren muutoksen. Nuorten suosimissa kasvukeskuksissa omaan asuntoon on yhä vaikeampi päästä kiinni omin voimin.

Siinä missä 1990-luvun puolivälissä asunnon ostaminen Helsingistä vei keskimäärin 2,4 vuoden vuositulot, vuonna 2020 tarvittiin jo 6,1 vuoden vuositulot. Samalla aikavälillä koko Suomessa asunnonostoon tarvittavien vuositulojen määrä on kaksinkertaistunut.

Danske Bankin tuoreen kyselyn mukaan vanhemmat tukevat ensiasunnon ostajista noin 43:a prosenttia. Omistusasuminen periytyy vahvasti.

Kyseessä ei ole vain suomalainen ilmiö. Sama trendi on havaittavissa maailmalla, ja vahvempana.

Financial Times hahmotteli huhtikuussa millenniaalien ja heidän vanhempiensa sukupolven eli ”baby boomereiden” varallisuuseroja Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Ero oli selvä: millenniaaleilla on kolmikymppisenä keskimäärin selvästi vähemmän varallisuutta kuin heidän vanhemmillaan.

Pätkätyösukupolvella ero omien vanhempien nuoruuteen on selvä. Tästä huolimatta Financial Times korostaa, ettei kiinnostavin kuilu kulje sukupolvien välillä.

Selkeä kuilu on ratkeamassa millenniaalien välille.

Myös Yhdysvalloissa ja Isossa-Britan­niassa omistusasuminen periytyy yhä vahvemmin.

Tulo- ja varallisuuserot kehittyivät Suomessa pitkään käsi kädessä. Finanssikriisin jälkeen tilanne on kuitenkin muuttunut.

Tuloerot ovat pysyneet suunnilleen ennallaan, mutta varallisuuserot ovat kasvaneet. Asiasta kirjoitti tilastokeskuksen tutkija Veli­-Matti Törmälehto vuonna 2019. Samalla hän tosin huomautti, että varallisuuserojen mittaamiseen sisältyy paljon epävarmuustekijöitä.

Selvää on joka tapauksessa, että nuorten tulokehitys Suomessa on heikkoa. 2010-luvun mittaan pari-kolmekymppisten tulot ovat tippuneet suhteessa kaikkien suomalaisten mediaanituloihin, eikä muutosta tähän ole näköpiirissä. Se tarkoittaa, että varallisuutta on vaikeampi kerryttää omin voimin.

Tulevatko entistä suuremmat perinnöt kasvattamaan varallisuuseroja?

On monta syytä arvella, että juuri niin käy, Lähi-Tapiolan Nummiaro sanoo.

On asuntomarkkinoiden muutos: asuntojen hintojen eriytyminen kasaa varallisuutta kasvukeskuksiin.

On ikärakenteen muutos: yhä isommat perinnöt tulevat jakautumaan yhä harvemmille.

Lisäksi tiedämme, että isojen perintöjen saajat ovat keskimäärin jo valmiiksi hyvätuloisempia ja varakkaampia.

Jonkin verran kehitys kulkee myös toiseen suuntaan. Osan perinnönjaoista voidaan nähdä vähentävän varallisuuden keskittymistä, koska kuolinpesän varallisuus jaetaan useampiin talouksiin. Näin käy, jos perillisiä on paljon tai perintöä on jaettu testamentilla moneen osaan.

Hyvin todennäköisesti absoluuttiset varallisuuserot kuitenkin kasvavat, Nummiaro sanoo.

Entistä pienempi joukko suomalaisista omistaa entistä suuremman osan kokonaisvarallisuudesta.

Se on edellisten sukupolvien perintö.