Vasemmalta ja keskeltä

Kaksi demokraattia äänesti Yhdysvaltain edustajainhuoneessa republikaanien rinnalla syyskuun alussa. Lakiesityspakettiin sisältyi kohta, jossa tuomittiin sosialismi.

Mainen osavaltiota edustava Jared Golden ja Washingtonin osavaltion Marie Gluesenkamp Perez kuuluvat puolueen konservatiivisimpaan siipeen. Heidän ratkaisunsa kiihdytti demokraattien sisällä pitkään jatkunutta kiistaa siitä, miten vasemman laidan ehdokkaisiin ja nykyistä vasemmistolaisempaan politiikkaan tulisi suhtautua.

Yhdysvalloissa järjestetään kongressin välivaalit 3. marraskuuta. Demokraatit lähtevät kisaan ennakkosuosikkeina. Syyskuinen edustajainhuoneen äänestys kertoi kuitenkin osaltaan siitä, miten hajanainen puolue on.

Republikaanit, presidentti Donald Trump etunenässä, käyttävät vaalipropagandassaan hajaannusta hyväkseen. He yrittävät leimata demokraatit ääriradikaaliksi, kommunististen kiihkoilijoiden puolueeksi.

Kongressin molemmat kamarit ovat tällä hetkellä republikaanien hallussa. Senaatissa republikaaneilla on 53 paikkaa, demokraateilla 45. Edustajainhuoneessa paikat jakautuvat 219–214.

Puolueiden esivaaleissa demokraatit äänestivät republikaaneja innokkaammin. Erittäin motivoituneista äänestäjistä 59 prosenttia aikoo äänestää demokraatteja ja 35 prosenttia republikaaneja, ilmenee 8. lokakuuta julkaistusta Pew Research Centerin kyselystä.

Demokraatit ovat erityisen vahvoilla nuorten, etnisten vähemmistöjen ja sitoutumattomien äänestäjien parissa.

Trump sai vuoden 2024 presidentinvaaleissa odottamattoman äänivyöryn latino­äänestäjiltä. Arviolta 45 prosenttia heistä äänesti Trumpia. Välivaalien alla heidän tukensa republikaaneille on romahtanut.

Latinot kannattivat alun perin Trumpin tiukkoja maahanmuuttolinjauksia, mutta sanovat nyt, että hallinto on mennyt toimissaan liian pitkälle. Laajat, mielivaltaiset karkotuskampanjat sekä maahanmuutto- ja tullivirasto ICE:n tekemät ratsiat ovat aiheuttaneet etnisissä vähemmistöissä pelkoa ja suuttumusta.

Gallupit eivät kuitenkaan välttämättä kerro koko totuutta.

Demokraattiäänestäjät vastaavat perinteisesti kyselyihin republikaaneja ahkerammin. Vuoden 2016 vaalien jälkeen huomattiin myös, että vastaajien joukossa oli suhteettoman paljon korkeakoulutettuja. Hekin äänestävät useammin demokraatteja.

Lisäksi niin sanottu gerrymandering eli vaalipiirien rajojen muokkaaminen omalle puolueelle suosiolliseksi vaikuttaa vaalien­ lopputulokseen. Erityisesti republikaanit ovat piirtäneet karttoja useissa osavaltioissa uusiksi ja voittaneet tällä taktiikalla osan paikoista jo etukäteen.

”Texas on tästä paras esimerkki”, sanoo Helsingin yliopiston Yhdysvaltain tutkimuksen professori Mikko Saikku. ”Siellä republikaanit ovat lisänneet selvästi niin sanottujen varmojen paikkojen määrää itselleen.”

Saikku arvioi, että gerrymanderingin takia edustajainhuoneen 435:stä paikasta enää noin kymmenen prosenttia on aidosti avoimia.

Demokraatteja äänestävät nuoret ovat olleet jo pitkään turhautuneita puo­lueen eliittiin. Monet näistä nuorista osoittivat mieltään yliopistokampuksilla keväällä 2024. He vaativat Gazan sodan lopettamista. Presidentti Joe Biden ei asettunut nuorten tueksi, vaan syytti heitä kaaoksen luomisesta ja antisemitismistä.

Kun Zohran Mamdani lähti vuonna 2024 mukaan New Yorkin pormestarikisaan, senaatin vähemmistöjohtaja Chuck Schumer ja kongressin vähemmistöjohtaja Hakeem Jeffries kieltäytyivät tukemasta häntä julkisesti. Syynä oli Mamdanin vasemmistolaisuus ja äänekäs tuki palestiinalaisille.

Mamdani voitti silti kisan, pääosin nuorten, maahanmuuttajien ja duunareiden äänillä.

Mielipidetiedusteluiden mukaan demokraattiäänestäjien tuki Israelille on laskenut historiallisen alas. Lähes kolme neljäsosaa vastustaa Yhdysvaltojen sotilaallista apua Israelille. Vielä muutama vuosi sitten luku oli alle 50 prosenttia.

Yli 50-vuotiaiden demokraattiäänestä­jien joukossa on silti Israelin tukijoita, mikä tekee kysymyksestä puolueelle hankalan. Iäkkäämmät äänestäjät lähtevät nuoria varmemmin vaaliuurnille.

Demokraattien esivaaleissa vasemmiston ehdokkaat ovat menestyneet erityisen hyvin samoilla alueilla, joilla Kamala Harris sai vähintään kaksi kolmasosaa presidentinvaalien äänistä vuonna 2024.

Tässä piilee myös vasemmiston ongelma.

Niin kauan, kun se voittaa vain suurkaupunkien nuorten ja korkeasti koulutettujen äänillä, se ei ole varteenotettava peluri valtakunnallisella tasolla. Vasemmisto tarvitsee voittoja mukavuusalueensa ulkopuolella: vaa’ankieliosavaltioissa ja republikaanien kannatusalueilla.

Toivoa vasemmistolle tuo yksi välivaalien näkyvimmistä ja kiistellyimmistä ehdokkaista: 41-vuotias lääkäri Abdul El-Sayed.

El-Sayed voitti elokuussa järjestetyn Michiganin esivaalin prosenttiyksikön erolla vastustajaansa Haley Stevensiin. Puoluejohto asettui Stevensin taakse, ja Israelin puolesta lobbaavat tahot tukivat häntä yli 57 miljoonalla eurolla.

El-Sayed on egyptiläisten maahanmuuttajien lapsi. Hän olisi Yhdysvaltain historian­ ensimmäinen muslimisenaattori.

Hän on puhunut vaalikampanjansa aikana avoimesti islaminuskostaan, vaikka ­republikaanit yrittävät juuri sen varjolla kyseenalaistaa hänen amerikkalaisuutensa.

Trump on nimitellyt El-Sayedia ”jihadisti­sekopääksi” ja kutsuu häntä jatkuvasti nimellä ”Mohammed”. Kun presidentille huomautettiin, että ehdokkaan nimi on Abdul, Trump vastasi kampanjarallissaan Tennesseessä: ”Minulle hän on Mohammed. Olen presidentti. Voin kutsua häntä miksi helvetti soikoon haluan”.

El-Sayed puhuu Gazan kansanmurhasta ja kutsuu Israelia roistovaltioksi. Kampanjassaan hän on keskittynyt terveydenhuoltoon, miljardöörien verotukseen ja ICE:n lakkauttamiseen. Populistinen iskulause ”rahat pois politiikasta, rahat taskuusi” vetoaa äänestäjiin, jotka ovat menettäneet luottamuksensa amerikkalaiseen demokratiaan.

Vaikka El-Sayedin voitto oli täpärä, se oli vasemmiston kannalta historiallinen.

Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun vasemmistoehdokas voitti tiukan osavaltionlaajuisen esivaalin ja onnistui houkuttelemaan äänestäjiä kaupunkien ulko­puolelta. Saavutus on poikkeuksellinen nimenomaan Michiganin kaltaisessa vaa’ankieliosavaltiossa, jossa äänestäjät arvioivat ehdokkaita sen mukaan, kenen he uskovat voivan voittaa republikaanit.

Välivaalien jälkeen kaikki huomio kääntyy vuoden 2028 presidentinvaaleihin. Demokraattiäänestäjät haluavat marraskuussa todisteita siitä, että vasemmistolaiset ehdokkaat kykenevät voittamaan vaikeita vaalipiirejä.

Texasissa kampanjoiva 37-vuotias James Talarico on välivaalien toinen nouseva demokraattitähti. Hän on puoluejohdolle El-Sayedia helpompi tapaus, vaikka se ei tukenut häntäkään esivaalissa.

Demokraatit ovat jo pitkään tuskailleet, löytyisikö puolueen uusi suunta vasemmalta laidalta vai keskustasta. Talarico tarjoaa vähän molempia.

Talarico on aktiivinen presbyteerisen kirkon jäsen ja pappisopiskelija. Hän aloittaa usein vaalitilaisuutensa kertomalla isoisästä, joka opetti hänelle Raamatun tärkeimmän sanoman, rakkauden kaksoiskäskyn: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Kristilliskonservatiivisessa Texasissa tämä vetoaa äänestäjiin.

Talarico kannattaa myös aborttioikeut­ta, edullisempaa terveydenhuoltoa, pienempiä elinkustannuksia ja korruption kitkemistä. Texasin aborttilainsäädäntö on yksi Yhdysvaltojen tiukimmista. Sosiaali­etuuksien kasvattamista karsastetaan, koska ­etujen ajatellaan vain laiskistavan ihmisiä.

Vaaleissa nähdään, millaisen raamatuntulkinnan taakse texasilaiset asettuvat.

Demokraattien voitto Texasissa olisi poliittinen maanjäristys. Puolue ei ole voittanut yhtäkään osavaltionlaajuista vaalia Texasissa vuoden 1994 jälkeen.

Gallupeissa Talarico ja republikaaniehdokas Ken Paxton ovat käytännössä tasoissa.

Talaricoa auttaa se, että 63-vuotias Paxton, osavaltion oikeusministeri, on yksi republikaanien ryvettyneimmistä poliitikoista.

Paxtonin skandaalit kattavat lähes kymmenen vuoden ajanjakson. Ne liittyvät talousrikoksiin, virka-aseman väärinkäyttöön ja yksityiselämän sotkuihin.

Vuonna 2023 Paxton pantiin hetkeksi viralta, kun puoluetoverit Texasin edustajainhuoneessa äänestivät virkarikossyytteen puolesta. Syytteet koskivat lahjusten ottamista. Texasin senaatti vapautti hänet.

Media uutisoi vuonna 2024, että Paxton oli järjestänyt työpaikan naiselle, jonka kanssa hänellä oli avioliiton ulkopuolinen suhde. Paxtonin vaimo haki avioeroa ”raamatullisin perustein”. Prosessi on yhä vireillä.

Republikaanit yrittävät pelastaa Paxtonin kampanjan rahalla.

Ulkopuoliset vaalirahoitusjärjestöt pumppasivat syyskuun loppupuolella kisaan rahaa yli kuusi miljoonaa euroa päivässä. Kokonaispanostukset Paxtonin kampanjan tukemiseksi ovat nousseet jo noin 156 miljoonaan euroon.

Vuoden 2026 välivaaleista on ylipäätään tulossa historian kalleimmat. Vaalimainontaa seuraavan AdImpactin ennusteiden mukaan rahaa palaa ennätykselliset 11,6 miljardia dollaria. Tämä ylittää jopa vuoden 2024 presidentinvaalien kokonaiskulut.

Republikaanit satsaavat välivaaleihin arviolta 700 miljoonasta eurosta jopa miljardiin euroon. Demokraatit puolestaan käyttävät rahaa arviolta 580 miljoonasta noin 600 miljoonaan euroon. Republikaanien vaalikassa on siis noin 1,7 kertaa suurempi kuin demokraattien.

Republikaanipuolue on kuitenkin joutunut muuttamaan strategiaansa ja siirtämään rahoitustaan perinteisesti varmoina pidettyihin vaalipiireihin ja osavaltioihin kuten Texasin esimerkki osoittaa.

Kun kampanjarahat kuluvat omien ydinalueiden pelastamiseen, republikaaneilla ei ole enää entiseen tapaan varaa rahoittaa haastajia vaa’ankieliasemassa olevissa vaalipiireissä. Puoluejohto näyttää laskeneen, että on parempi minimoida tappiot ja pitää kiinni ydinkannatuksesta kuin ottaa riskejä.

Demokraatit ovat olleet vaaleissa aina taloudellisesti altavastaajia. Nyt he voivat ohjata pienempää vaalikassaansa varmoilta vaikuttavista vaalipiireistä paikkoihin, joissa kisa on tiukka.

Demokraatteja ja Trumpia yhdistää vaaleissa yksi asia: molemmat haluavat nostaa huomion keskipisteeksi presidentin.

Dallasin puoluekokouksessa syyskuussa Trump kannusti republikaaneja: ”Teeskennelkää, että äänestätte minua.”

Samassa tilaisuudessa hän lupasi jokaiselle amerikkalaiselle 5 000 dollaria, jos republikaanit voittavat vaalit.

Yhä useampi republikaani näyttää kuitenkin tajunneen, että presidentistä on tulossa puolueelle rasite.

Trumpin suosioluvut ovat ennätysalhaalla. Kannatus on nyt jopa alempana kuin kongressitalon valtauksen jälkeisinä viikkoina tammikuussa 2021. Enää 31 prosenttia amerikkalaisista seisoo presidentin takana.

Osa republikaaneista on siivonnut verkkosivujaan tavalla, joka tuo mieleen uppoavan laivan jättävät rotat. Reutersin tekemän selvityksen mukaan kaksitoista republikaaniehdokasta on poistanut kaiken Trumpiin viittaavan kuten nimen, kuvan ja tiedot vaalituesta.

Samat ehdokkaat voittivat esivaalit Trumpin avulla. Nyt he yrittävät suojella asemiaan maltillisten äänestäjien silmissä.

Trumpin epäsuosioon löytyy selitys esimerkiksi amerikkalaisilta bensa-asemilta. Bensiinin hinta on noussut keskimäärin 50 prosenttia Iranin sodan aikana. Autoilua ja jättimaastureitaan rakastaville amerikkalaisille se on anteeksiantamatonta.

Trump lupasi pysäyttää inflaation, leikata elinkustannuksia ja käynnistää uuden talouskasvun. Lupaukset osoittautuivat katteettomiksi.

Yhdysvaltojen piti myös irtautua ”loputtomista sodista”. Erittäin epäsuosittu Iranin sota, jonka motiiveja valtaosa amerikkalaisista ei edes ymmärrä, on jatkunut jo neljä kuukautta.

Tuleeko vaaleista rehelliset ja kunnioittaako Trump lopputulosta, mikäli republikaanit häviävät? Näillä kysymyksillä on spekuloitu siitä lähtien, kun Trump aloitti toisen kautensa presidenttinä vuonna 2024.

Demokraatit pelkäävät, että Trump lähettää ICE-viraston kovaotteisia agentteja vaalipäivänä äänestyspaikoille. Äänestyspaikoista voisi silloin tulla ICE:n pidätysansoja maahanmuuttajataustaisille äänestäjille. Tai agenttien pelkkä läsnäolo pelottaisi tietyt äänestäjäryhmät pois.

Pelkoa aiheuttaa myös se, että nykyhallinto yrittäisi puuttua ääntenlaskentaan: Trump voisi määrätä liittovaltion viranomaisia takavarikoimaan vaaliuurnia ja äänestyskoneita perusteettomilla vaalivilppiväitteillä.

Trump on hyökännyt näissäkin vaaleissa postiäänestämistä vastaan. Hän väittää sen johtavan laajoihin väärinkäytöksiin. Demokraatit äänestävät republikaaneja useammin postitse.

Professori Saikku sanoo, että postiäänestykseen kohdistuva kritiikki ei ole täysin perusteetonta.

”Eihän siitä pääse yli eikä ympäri, miten heikko heidän systeeminsä vaalisalaisuuden kannalta on, jos sitä vertaa vaikkapa suomalaiseen äänestyskäytäntöön.”

Postiäänestyskäytännöt vaihtelevat osavaltioittain. Pääosin äänestys tapahtuu kuitenkin niin, että äänestäjä täyttää kotiin tilaamansa vaalilipun ja sen jälkeen joko postittaa sen tai käy pudottamassa viralliseen palautuslaatikkoon.

Kukaan ei varsinaisesti tarkista, kuka lipun todellisuudessa täyttää. Henkilöllisyyttä ei myöskään joudu todistamaan, vaan vaaliviranomaiset vertaavat palautuskuoren allekirjoitusta äänestäjärekisterissä olevaan allekirjoitukseen, joka saattaa olla vuosikymmenien takaa.

Postiäänestykseen liittyvä vaalivilppi on silti useiden eri tutkimusten mukaan äärimmäisen harvinaista. Saikun mielestä suurempi ongelma onkin henkisellä puolella.

”Kun systeemi on luonnostaan noin manipulaatiolle altis, siitä on hyvin helppoa kehittää erilaisia salaliittoteorioita.”

Jos republikaanit sallivat rehelliset – tai ainakin riittävän rehelliset – vaalit ja demokraatit voittavat, Trumpin viimeisistä vuosista vallassa tulee hankalat.

Kongressin molempien kamarien menettäminen merkitsisi sitä, että määräysvalta kotimaan asioissa valuisi presidentin käsistä. Trump ei saisi läpi uusia budjetteja, veronkevennyksiä tai omia lakialoitteitaan, ja hänen ministeri- ja tuomarinimityksensä voitaisiin estää senaatissa.

Ulkopolitiikassa ei välttämättä tapahtuisi suuria muutoksia.

Vaikka kongressin molemmat kamarit äänestäisivät esimerkiksi lisätuesta Ukrainalle, Trump voisi käyttää veto-oikeuttaan ja hylätä tukipaketin. Veto-oikeuden murtaminen vaatisi kahden kolmasosan määräenemmistön molemmissa kamareissa. Niin suurta voittoa demokraatit eivät tule saamaan.

Maga-liike on muuttunut pelkästä Trumpin henkilökultista laajaksi, itsenäiseksi ideologiaksi. Se tarkoittaa, että trumpismi tulee elämään pidempään kuin Trump itse. Ilman värikästä keulahahmoa liikkeen yhtenäisyys kuitenkin rakoilee ja puolueella on valtava työ pitää pelkästään Trumpille uskolliset äänestäjät jatkossa mukana.