Pitkän iän salaisuus
Mitä voisimme oppia Costa Rican sinisen vyöhykkeen satavuotiaiden elintavoista?
9
MIN
Talon pihalla on vastassa iloista väkeä. Kuistilla kumisevat tuulikellot, jossain taustalla haukkuu koira ja ohiajavasta autosta mainostetaan megafonilla tuoreita porkkanoita.
Olemme tulleet varapormestari María de los Ángeles Acostan kanssa tervehtimään 92-vuotiasta Leonidas Villegas Cortésia. Hän asuu Quebrada Hondan kaupungin liepeillä sijaitsevassa pienessä kylässä Costa Rican Nicoyan niemimaalla.
Nicoya on yksi maailman viidestä niin sanotusta sinisestä vyöhykkeestä, joiden asukkaat elävät keskimääräistä pitempään. Muut siniset vyöhykkeet sijaitsevat Italian Sardiniassa, Japanin Okinawassa, Kreikan Ikariassa ja Loma Lindan kaupungissa Yhdysvaltojen Kaliforniassa. Nicoya on sinisistä alueista suurin ja sen asukkaat pitkäikäisimpiä.
Sinisen vyöhykkeen käsite on vielä nuori. Vuonna 2000 tutkijat Michel Poulain, Giovanni Mario Pes ja Daniel Buettner ympäröivät maailmankarttaan sinisellä alueita, joissa ihmiset elivät pisimpään.
Costa Ricassa elinajanodote on 80,9 vuotta, Suomessa 81,2 vuotta. Kummassakin maassa naiset elävät keskimäärin noin viisi vuotta miehiä pitempään.
Nicoyan sinisellä vyöhykkeellä on kuitenkin jotain outoa taikaa. Elinajanodote on siellä 85 vuotta, ja erityisen pitkäikäisiä ovat miehet.
Yhden tutkimuksen mukaan nicoyalaisilla oli 29 prosenttia pienempi todennäköisyys kuolla 60-vuotiaina kuin muilla maanmiehillään. Nicoyalaiset miehet elävät satavuotiaiksi seitsemän kertaa todennäköisemmin kuin esimerkiksi japanilaiset miehet. Selvä ero on siinä, että nicoyalaisilla miehillä esiintyy japanilaisia vähemmän korkeaa verenpainetta ja sydän- ja verisuonisairauksia.
Tutkimus osoittaa myös, että pitkän elämän taika katoaa, jos siniseltä vyöhykkeeltä muuttaa pois.
Herra Villegas Cortés on hoikassa kunnossa, liikkuu sutjakasti, keskustelee vilkkaasti, muisti ja huumori pelaavat hyvin. Vain kuulo on hieman heikentynyt.
”Seitsemästä siskostani ja kahdesta veljestäni on vielä elossa 90-vuotias pikkuveli ja 100-vuotias isosisko, joka asuu naapurissa. Muutama kuukausi sitten serkkuni kuoli 106-vuotiaana”, Villegas Cortés sanoo.
Eräs kylän karjapaimen kuoli juuri saappaat jalassa 104-vuotiaana. Lähtijöitä on viime aikoina ollut useita tällä alueella.
Yli satavuotiaita kutsutaan centenarioiksi ja melkein satavuotiaita eli 90–99-vuotiaita nonagenarioiksi. Nicoyan hallinnollisen alueen varapormestari Acosta ei tiedä, paljonko hänen alueellaan elää centenarioita juuri nyt.
”Ihan tuoretta lukua ei ole. Viimeisimmässä laskennassa centenarioita oli yli 20 ja nonagenarioita yli sata. Nicoyan alueella on asukkaita noin 60 000.”
”Elossa olevista vanhin on rouva Trinidad. Hän on 107-vuotias mutta ei pysty enää puhumaan.”
Villegas Cortésin satavuotias sisko Lucía Villegas Cortés meni naimisiin 27-vuotiaana mutta jäi leskeksi jo 48-vuotiaana. Jälkikasvua ei siunaantunut yhtä adoptiotytärtä lukuun ottamatta.
Sisarukset ja heidän jälkeläisensä ovat kuitenkin huolehtineet, ettei Lucíankaan ole tarvinnut potea yksinäisyyttä. Hän on asunut veljensä tavoin samassa kylässä koko ikänsä.
Adoptiotytär Zaida vastailee huonokuuloisen äitinsä puolesta. Pitkän elämän reseptinä Zaida pitää entisaikojen ruokavaliota.
Äidille maistuvat liha, kala ja vihannekset. Hedelmätkin menevät mehun muodossa.
Villegas Cortés työskenteli aiemmin maanviljelijänä. Hän sai päivittäin liikuntaa puuhatessaan hevosten kanssa, mutta nykyisin hän koettaa välttää kävelyä, jotta ei laihtuisi liikaa.
Maasto on vuoristoista, joten ilman erityisempää treenaustakin kunto pysyy hyvänä. Täällä ihmisten täytyy kävellä paljon, koska joinain päivinä bussit eivät kulje lainkaan.
Villegas Cortésia harmittaa nuorten puolesta. He eivät tunne rakkautta yhteisöään kohtaan samalla tavoin kuin vanhempansa. Niistä, jotka eivät opiskele, tulee kodittomia.
Villegas Cortés on saanut vastata usein kysymykseen pitkän elämän salaisuudesta.
”Jotkut sanovat, että pitkä elämä on laadukkaan juomaveden ansiota. Ruoka oli ennen hyvin yksinkertaista: riisiä, papuja, tortilloita ja juustoa silloin tällöin. Täällä ei ollut lainkaan vihanneksia, ellei banaaneja lasketa.”
Keski-Amerikassa yleinen kulmikas pikkubanaani plátano cuadrado maistuu nicoyalaisille paremmin kuin muut banaanilajikkeet.
Villegas Cortésin puoliso Delsa Matarrita Rosales, 78, tarjoilee takapihalla picadillo quebradahondeñoa ja gallo pintoa, jauhelihasta, riisistä, pavuista ja mausteista tehtyjä costaricalaisia perinneruokia.
Rouva kertoo, että tänään he ovat nauttineet aamiaiseksi lasin mehua, tortilloita, hapankermaa, juustoa ja gallo pintoa. Lounaaksi syödään salaattia, ja puoliltapäivin nautitaan maailmankuulua costaricalaista kahvia.
”Tuttavat ja sukulaiset tulevat kahville juttelemaan. Nämä kokoontumiset ovat erittäin tärkeä seikka, jos mietitään pitkää elämää”, Villegas Cortés sanoo.
Tupakka ja alkoholi eivät hänelle maistu.
”Nuorempana join olutta, mutta neljäänkymmeneen vuoteen en ole maistanutkaan”, hän väittää.
Olohuoneen kirjahyllyssä näkyy olevan pullo Lontoon giniä, punaviiniä ja alkoholitonta roseeviiniä. Eniten on vajausta roseeviinissä. Ginipullo on puolillaan – ehkä sitä tarjoillaan vieraille.
Nicoyan Curimen kylässä asuu 102-vuotias José Oscar Zúñiga León. Hän on entinen karjapaimen, joka tarvitsee nyt tukea kävelyssä ja kuulee heikosti.
Zúñiga León kertoo syövänsä kaikkea. Hänen ruokavalionsa koostuu pääasiassa pavuista ja riisistä. Suosikkiruoka on hyvin rasvainen sianliha.
”Olen ollut elämässäni hyvin iloinen. Ratsastin aina kaupunkiin ja menin tanssimaan kaikkiin juhliin. En enää käytä alkoholia, enkä polta sikareita. Enää ei ole paheita eikä naisiakaan. Vaimoni kuoli kolmetoista vuotta sitten.”
Hänellä on kaksitoista lasta, joista kaksi on kuollut. Lapsenlapsia on kuusitoista ja lapsenlapsenlapsia kolme. Jälkeläiset pitää hyvää huolta omasta centenariostaan.
Zúñiga León, kuten moni muu nicoyalainen, on harras katolilainen. Seinällä kotia siunaa Jeesuksen kuva. Sen vieressä kehystetyssä valokuvassa juuri sata vuotta täyttänyt Zúñiga León seisoo kävelykeppinsä kanssa kirkossa kaksi pappia vierellään.
Varapormestari María de los Ángeles Acostan mukaan usko Jumalaan on yksi nicoyalaisten pitkän elämän perussyistä. Usko tuo elämälle tarkoituksen, ja siihen liittyy asia, joka voi tutkimusten mukaan olla yksi pitkän eliniän tekijöistä: yhteisön ja perheen tuoma tiivis sosiaalisuus ja solidaarisuus.
Vanhoja ei jätetä yhteiskunnan hoiviin, eikä se Costa Ricassa ole mahdollistakaan samalla tavoin kuin Suomessa. Erään laajan metatutkimuksen mukaan sosiaalisesti eristyneet ihmiset ovat muita alttiimpia sydänsairauksille, infektiotaudeille ja masennukselle.
”Latinalaisessa kulttuurissa perhe on erittäin tärkeä, mutta Nicoyassa perheet myös asuvat lähellä toisiaan. Lisäksi järjestämme iäkkäille ryhmätapaamisia, joissa pelataan, treenataan ja keskustellaan. On myös tanssi- ja teatteriryhmiä”, de los Ángeles Acosta kertoo.
Hän korostaa sukupolvien välisten kohtaamisten merkitystä.
Kirkkoa lukuun ottamatta Zúñiga León ei käy enää tapahtumissa. Hän kertoo viettävänsä päivänsä lähinnä nukkumalla.
”En kadu mitään. Kun kutsu tulee, lähden rauhassa”, Zúñiga León sanoo ja yskii pahankuuloisesti.
Voisi kuvitella, että Costa Rican yli 30 asteen jatkuva helle ja köyhät olot eivät olisi otollisimmat pitkälle elämälle. Samoin usein ajatellaan, että pienellä rajatulla alueella geeniperimä voi olla syynä monille sairauksille.
Jyväskylän yliopiston akatemiatutkija Sira Karvinen kuitenkin arvelee, että juuri nämä tekijät saattavat Nicoyassa edesauttaa pitkää elämää.
”Yleensä ne alueet ovat vähän eristyksissä ja niissä on yhteisöllisiä piirteitä. Sosiaalisuus tuo varmasti oman lisänsä siihen, että siellä eletään pitkään ja voidaan hyvin.”
Karvisen mukaan sinisiä vyöhykkeitä yhdistävät ilmastoon ja lämpötilaan liittyvät asiat. Näillä alueilla ei juurikaan syödä prosessoituja ruokia, liikutaan paljon, autoillaan vähän ja eletään maaseudun elämää, jossa ruoka hankitaan läheltä.
Karvisen mukaan sosiaalisuuden merkitys korostuu erityisesti Kalifornian Loma Lindassa, joka ei ole irti muusta maailmasta samaan tapaan kuin toiset siniset alueet.
Perintötekijät muodostavat yleensä noin neljänneksen elinikään vaikuttavista asioista, loppu on ympäristön ja sattuman aikaansaamaa.
”Suomessa ajatellaan, että jos lähisukulaiset lisääntyvät keskenään, monesti jotkin sairaudet lähtevät keskittymään siihen sukulinjaan. Joskus voi käydä kuitenkin niin, että siellä onkin sille ympäristölle suosiollinen geeni, joka alkaa rikastua ja edesauttaa pitkäikäisyyttä.”
Karvisen mukaan esimerkiksi Sardinian sinisellä vyöhykkeellä arvellaan tapahtuneen tällaisia geneettisiä muutoksia. Monet asukkaat ovat siellä läheistä sukua toisilleen.
Geenitutkimus on paljastanut, että nicoyalaisten immuunisolujen telomeereissa on noin 81 ylimääräistä emäsparia.
Telomeerit varjelevat geneettistä informaatiota hajoamiselta. Ne ovat kromosomien päitä suojaavia rakenteita.
Kun solu jakautuu, telomeerit lyhenevät. Kun telomeerit ovat kuluneet loppuun, solu kuolee.
Pidempien telomeerien ansiosta jakautumissyklejä voi olla enemmän ennen kuolemaa.
Samassa tutkimuksessa havaittiin, että iäkkäilla nicoyalaisilla immuunijärjestelmä toimii tavallista tehokkaammin ja auttaa heitä selviämään erilaisista taudeista.
Suomalaisten elintavoissa suurimmat elinikää lyhentävät tekijät liittyvät sydän- ja verisuonitautien riskiperimään ja sitä edesauttaviin asioihin.
Väkeä vähentävät ylipaino ja muut metabolisen oireyhtymän merkit, korkea verenpaine ja kakkostyypin diabetes, jota tavataan nykyään lapsillakin.
”Tupakointi on erittäin hyvä keino lyhentää elinikää. Se lisää syöpäriskiä ja kiihdyttää kehon vanhenemista”, Karvinen sanoo.
Hän tutkii parhaillaan sitä, miten liikunta mahdollisesti nuorentaa kudoksia kehossa.
”Olisi ihana sanoa, että liikunta pidentäisi elinikää, mutta meidän tutkimuksissamme se ei ole näyttäytynyt niin. Se on monimutkaisempi himmeli kuin on ehkä ajateltukaan.”
Liikkumattomuus ei ole hyvä, mutta myös himoliikkumisessa on elinikää lyhentäviä riskejä.
Jos noudattaisi säntillisesti kaikkia niitä ohjeita, joita iltapäivälehdet sairauslööpeissään päivittäin toitottavat, voisi kenties elää lähelle sitä maksimia, jonka perimä on meille asettanut.
Ehkä voisimme oppia jotain sinisten vyöhykkeiden asukkaiden elintavoista.
Myös Sira Karvinen viittaa sosiaalisten kontaktien merkitykseen.
”Korkea sosiaaliturva tekee Suomessa ihmisistä riippumattomia sukulaisistaan, jolloin ei välttämättä synny yhteisöllisyyttä sukupolvien välille. Toki on myös kulttuurisia tekijöitä, ja yhteiskuntarakenne on Suomessa hyvin erilainen kuin vaikka Costa Ricassa.”
Leonidas Villegas Cortés on elänyt kymmenellä eri vuosikymmenellä. Hän on nähnyt, miten epäjärjestys ja huumeet ovat tulleet Costa Ricaan, mutta hänen kotikylänsä on säilynyt kutakuinkin entisellään. Jos hänestä tulee centenario, hän ehtii nähdä vielä 2030-luvunkin.
Vuosikymmenistä Villegas nimeää suosikikseen 1960-luvun.
”Kyllä parasta aikaa oli se, kun menin naimisiin 1965. Silloin vielä matkustin puolisoni kanssa. Kävin Yhdysvalloissa Houstonissa ja Panamassa.”
Villegas Cortés kertoo, että keskittyy nyt vain nauttimaan päivistään, sillä 92-vuotiaana hänellä ei ole enää voimia uusiin projekteihin.
”Elämän tavoitteet ovat nykyisin tuolla ylhäällä”, hän sanoo taivaalle vilkaisten.
Viestintä ja kehitys -säätiö on tukenut juttumatkaa taloudellisesti.
Oikaisu 7.3.2024 kello 20.00. Korjattu Lucía Villegas Cortésin nimen kirjoitusasu kuvateksteissä.