Eri planeetoilla

Ensimmäinen tapaus nähtiin heti alkumetreillä.

Orpon hallitus oli istunut kahdeksan päivää. Eduskunta äänesti elinkeinoministeri Vilhelm Junnilan (ps) luottamuksesta.

Lähtökohtaisesti hallituspuolueiden kansanedustajat puolustavat hallitusta ja sen ministereitä. Nyt pääministeripuolue kokoomuksen Saara-Sofia Sirén istui täysistuntosalissa muttei äänestänyt lainkaan.

Hänet kirjattiin poissaolevaksi. Kokoomuksen ryhmäjohtaja Matias Marttinen kertoi pitävänsä Sirénille puhuttelun.

Sirén on ollut poissa myös myöhemmin perussuomalaisten ministerien äänestyksistä. Kun seuraavana syksynä mitattiin valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) ja Junnilan korvanneen Wille Rydmanin (ps) asemaa, Sirén poistui eduskunnasta tuntia aiemmin.

Sillä kertaa Marttinen sanoi, että poissaololle oli painava henkilökohtainen syy. Sirén ei kertonut toimittajille, miten olisi äänestänyt, jos olisi ollut paikalla.

Hän ei ollut läsnä silloinkaan, kun Rydmanin luottamus mitattiin uudelleen tämän vuoden kesäkuussa, eikä ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Taviota (ps) kos­keneessa äänestyksessä lokakuussa. Perusteluksi kirjattiin henkilökohtainen syy.

Kansanedustajilla on useita hyväksyttyjä syitä poissaoloille. Henkilökohtainen syy voi viitata esimerkiksi edustajan sairastumiseen. Oma lukunsa ovat kokoukset ja matkat. Lähes jokaisesta äänestyksestä onkin poissa useita kansanedustajia.

Sirénin toistuvat poissaolot on huomattu perussuomalaisissa. Niitä on pidetty merkkinä kokoomuksen sisäisestä kipuilusta nykyisessä hallituspohjassa.

Eikä Sirén ole ainoa. Kun Rydmanin luottamus punnittiin toistamiseen, kokoomuksen naisjärjestön puheenjohtaja Pihla Keto-Huovinen äänesti tyhjää. Ensimmäisestä Rydman-äänestyksestä hän oli poissa.

Myöhemmin Keto-Huovinen on sanonut, että edustajantyössä raskaimpia ovat arvoihin liittyvät kysymykset, joissa hän on eri mieltä oman ryhmänsä kanssa.

Kun Petteri Orpo (kok) muodosti neljän puolueen oikeistohallituksen, sitä liimasi yhteen talouspolitiikka. Puolueet ajoivat määrätietoisesti julkisen talouden tasapainottamista.

Hankalammin yhteensovitettavia olivat näkemyserot arvokysymyksissä, jotka liittyvät esimerkiksi vähemmistöihin, tasa-arvoon ja ihmisoikeuksien tulkintaan.

Rkp on arvokartalla hallituspuolueista vapaamielisin eli liberaalein, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit taas konservatiivisia. Kokoomus asettuu niiden väliin ja on asiassa hajaantunut.

Arvoliberaalit kokoomuslaiset ovat vierastaneet perussuomalaisten politiikkaa, toimintatapaa ja jopa henkilöitä. Monet ministeriäänestykset ovat koskeneet henkilöiden käytöstä, kuten sopimattomiksi katsottuja tekoja ja kirjoituksia.

Myös ympäristöpolitiikassa on samankaltaisia näkemyseroja kuin arvokysymyksissä. Kokoomuksessa on paljon sinivihreiksi kutsuttuja edustajia. Sellaisiksi ovat julistautuneet muun muassa Sirén ja ympäristöministeri Kai Mykkänen.

Liberaalit ovat kokeneet olleensa perussuomalaisten kanssa puolustuskannalla. Julkisuudessa on puhuttu siitä, onko puolue siirtynyt oikealle, jopa ”persuuntunut”.

Konkariedustaja Ben Zys­­kowicz kiistää puheet. Eduskunnassa 45 vuotta istunut Zyskowicz sanoo, että puolueen linja ei ole liikkunut oikealle Orpon puheenjohtajakaudella.

Zyskowicz pohtii, että esimerkiksi Ukrainan sodan myötä turvallisuuteen liittyvät teemat nousevat enemmän esiin. Siitä voi syntyä mielikuva, että politiikan lin­jaukset ja viestintä olisivat oikeistolaisempia.

”Mutta sehän on fakta, että nykyisen hallituksen politiikka perustuu kokoomuksen ja perussuomalaisten ohjelmallisten tavoitteiden välillä tehtyihin kompromisseihin. Totta kai se näkyy hallituksen politiikassa”, Zyskowicz sanoo.

Kokoomuslaisia yhdistävät työ, yrittäjyys, verotus ja muut talouden teemat. Zyskowicz luonnehtii niitä ”politiikan ruisleiväksi”. Uudet kulttuuriset ja sosiaaliset kysymykset ovat puolueelle vaikeampia.

Esimerkkinä hän mainitsee viime vaalikauden lopulla hyväksytyn translain, jolloin puolue oli oppositiossa. Kokoomuksen puoluekokous oli linjannut lain muuttamisen puolesta. Puolueen kansanedustajista 10 äänesti silti lakia vastaan.

”Meille on ollut haastavaa löytää yhteisiä linjauksia näissä sanoisiko identiteettipolitiikan kysymyksissä.”

Myöskään Sirénin mielestä kokoomus ei ole periaatetasolla siirtynyt oikealle. Tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät asiat­ ja ympäristöpolitiikka ovat kuitenkin jääneet vähemmälle huomioille.

”Jos lukee voimassa olevia ohjelmia, linja on entisellään. Mutta tässä poliittisessa tilanteessa painottuvat talous, turvallisuus ja puolustus”, hän sanoo.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee yksimielisesti hallitusohjelmaa. Osa edustajista ei kuitenkaan siedä perussuomalaisten ministereiden rasistisiksi tulkittuja kannanottoja.

”Hallitusohjelmaa on toteutettu sovitusti. Ongelmat tulevat muualta. Perussuomalaisten ministereihin liittyneet äänestykset ovat olleet hallitukselle vaikeita.”

Kokoomuksen eduskuntaryhmässä arvoja koskevat asenteet jakaantuvat melko tasan. Enemmistö kokoomuksen ministerisalkuista on kuitenkin maltillisilla tai liberaaleilla.

Heihin lukeutuvat myös Orpo ja moni hänen luotettunsa, kuten ympäristöministeri Kai Mykkänen, ulkoministeri Elina Valtonen ja sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen, samoin eduskuntaryhmää johtava Matias Marttinen.

Eräs perussuomalaisten vaikuttaja ar­vioi, että Orpo on ministerinimityksillä sitonut liberaalien käsiä. Hänen mukaansa Valtonen, Mykkänen ja Grahn-Laasonen ovat suhtautuneet vähintään varauksellisesti perussuomalaisten kanssa työskentelyyn. Ministereinä heidät on kytketty riviedustajia tiukemmin hallituksen linjaan.

Kokoomuksen konservatiivien näkyvin edustaja on puolustusministeri Antti Häkkänen. Hän ja Valtonen ovat olleet pitkään Orpon seuraajapelin ytimessä. Häkkänen jatkoi kesällä viidennelle kaudelle varapuheenjohtajana, vaikka puolueen kirjoittamaton sääntö on rajannut kaudet kolmeen.

Enemmän tai vähemmän konservatiiviksi luetaan myös monet maakuntaedustajat, jotka ovat paikallisesti tärkeitä ääniharavia. Heitä ovat esimerkiksi työministeri Arto Satonen, eduskunnan varapuhemies Paula Risikko sekä valiokuntia johtavat Heikki Autto, Jukka Kopra ja Heikki Vestman.

Vestman johtaa myös kokoomuksen suurinta piirijärjestöä Uuttamaata, josta puo­lueella on yksitoista kansanedustajaa.

Uudenmaan piiri oli mukana operaa­tiossa, jossa Häkkästä ajettiin viime syksynä kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi Alexander Stubbin sijaan. Lopulta Orpo taivutteli puoluehallituksen Stubbin taakse. Stubbin nousu presidentiksi vahvisti Orpon asemaa puolueensa johdossa.

Ryhmän oikeassa reunassa ääntä pitävät kärkkäät somesoturit Atte Kaleva ja Tere Sammallahti.

Puolueissa on perinteisesti erilaisia kup­pikuntia. Kokoomuslaiset muistuttavat mie­lellään, että heillä tilanne tulee esille jo puo­lueen nimessä.

Kun kokoomus perustettiin 1918, se kokosi yhteen aiempien puolueiden suomenkieliset monarkistit. Liitto pakotti yhteensovittamaan erimielisyyksiä muissa asioissa.

Finanssiala ry:n vaikuttamisesta vastaavan johtajan Tuomo Yli-Huttulan mukaan kokoomuksen sisäiset ryhmittymät ovat taistelleet vallasta koko puolueen olemassaolon ajan.

Pitkän uran toimittajana tehnyt Yli-Huttula on kirjoittanut kaksi kokoomusta käsittelevää kirjaa. Hän on ollut myös kokoomuksen palveluksessa ja avustanut ympäristöministeri Sirpa Pietikäistä (kok).

”Liberaalit ja sosiaalireformistit ovat nyt alakynnessä. Puolueessa tilaa ovat saaneet oikeistokonservatiivit, ja se näkyy kovempana oikeistopolitiikkana”, hän sanoo.

”Puolueohjelmissa on aina korostettu, että kokoomuksessa on useita ryhmiä. Vuonna 2018 hyväksytystä periaateohjelmasta maininnat eri suuntauksia edustaneista sosiaalireformisteista, konservatiiveista ja liberaaleista oli poistettu.”

Ohjelman tuunauksesta huolimatta linjaerot eivät ole poistuneet. Esimerkiksi tasa-arvo-, vähemmistö-, ja maahanmuuttokysymykset erottavat liberaaleja ja konservatiiveja.

Toisin kuin Zyskowicz ja Sirén, Yli-Huttula arvioi, että kokoomus on liukunut Orpon puheenjohtajakaudella oikealle. Käännös tehtiin talvella 2020–2021, kun kokoomus haki reittiä ulos oppositiosta.

Samaisena talvena puolue teetti äänestäjäselvityksen. Tulosten perusteella kokoomus kilpaili selvästi useammin perussuomalaisten kuin vihreiden kanssa. Selvityksestä uutisoineen Helsingin Sanomien mukaan puolue päätti panostaa viestinnässään konservatiivisten äänestäjien kosiskeluun.

Ratkaisua on helpottanut, että samaan aikaan vihreät on siirtynyt vasemmalle. Kokoomuksen ei ole tarvinnut pelätä liberaali­porvarien loikkaamista.

”Silloin tehtiin taktinen arvio, että pitää mennä lähemmäksi perussuomalaisia. Ilman linjantarkistuksia kokoomus ei olisi välttämättä noussut ykköspuolueeksi”, Yli-Huttula sanoo.

Puolueen arvoliberaalien ja -konservatiivien välinen jännite purkautui julkisuuteen talvella 2021, pian puolueen tekemän selvityksen perässä

Liberaaleihin lukeutuva Kirsi Piha pyrki puolueen pormestariehdokkaaksi Helsingissä. Puolueeseen vielä silloin kuulunut Rydman haastoi hänet Atte Kalevan tuella. Turhautunut Piha vetäytyi ehdokkuudesta.

Sittemmin Piha on arvostellut yhteistyötä perussuomalaisten kanssa ja eronnut puolueesta. Myös toinen pitkän linjan kokoomuslainen Sirpa Pietikäinen on kritisoinut puolueen ilmapiiriä. Molemmat ovat itsekin tunnettuja räväköistä puheenvuoroista.

Yli-Huttulan mielestä kurssin kääntäminen oikealle vaikutti kokoomuksen sisäiseen ilmapiiriin. Keskustelu puolueen suunnasta hiipui. Yli-Huttulan mukaan Piha ja Pietikäinen on puolueessa leimattu.

”Kokoomus, joka korostaa yksilönvapautta ja moniarvoisuutta, on silti johtajauskoinen. Puheenjohtajaa ei arvostella. Reaktio tulee välittömästi, jos erehtyy olemaan eri mieltä. Tällaista keskustelua pitäisi sietää, mutta kokoomus ei sitä kestä.”

Pihan ja Pietikäisen ulostulot ovat saaneet paljon julkisuutta, mutta suurta eroliikettä ne eivät ole aiheuttaneet. Kokoomuksen sisäistä itseluottamusta ruokkii se, että puolueen kannatus on pysynyt koholla puolentoista vuoden pääministerivastuun ajan. Eri suuntauksia yhdistävässä kokoomuksessa onkin totuttu siihen, että joku joutuu puristamaan nyrkkiä taskussa.

Kun Jyrki Katainen nousi kokoomuksen johtoon vuonna 2004, kokoomus kalasteli muiden tavoin ääniä keskeltä. Puolueen oikea laita kipuili tuolloin, mutta ennen perussuomalaisten nousua sillä ei ollut vaihtoehtoista kotia. Nyt kokoomuksen linjaan joutuu mukautumaan sen liberaali laita.

Hallitusneuvotteluissa puolueet yrittivät sopia mahdolliset kiistakysymykset ennalta.

Orpon johdolla yksityiskohtaista ohjelmaa työstettiin seitsemän viikkoa. Kun toimet ja niiden aikataulu päätettiin valmiiksi, puolueet ovat myöhemmin voineet keskittyä toteutukseen.

Kupruja hallituksessa, ja kokoomuksessa, ovat kuitenkin aiheuttaneet tilanteet, joita ei ole voinut ennakoida. Niitä tuottavat esimerkiksi kansalaisaloitteet ja maailmanpolitiikka.

Stubb on presidenttinä nuhdellut Tavion, kun tämä torppasi osallistumisen Ukraina-yhteistyöhön, joka olisi ottanut huomioon seksuaalivähemmistöt. Lisäksi Stubb on puolustanut Valtosta Israelin miehitystoiminnan tuominneessa YK-äänestyksessä, joka hermostutti kristillisdemokraatteja ja perussuomalaisia.

Eduskunnassa sopua koetteli kansalaisaloite seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen eheytyshoitojen kieltämiseksi. Sen käsittely pysähtyi lakivaliokuntaan, jossa hallituspuolueiden kannat jakaantuivat. Aloitteen kohtalo riippui kokoomuksesta.

Kun tilanne vuodettiin julkisuuteen, sata kokoomuksen arvoliberaalia aktiivia vetosi puolueen kansanedustajiin. He muistuttivat aloitteen olevan puoluekokouksessa tehdyn linjauksen mukainen.

”Kyse on merkittävästä arvoperusteisesta valinnasta, jolla luodaan todeksi vapaampaa, myötätuntoisempaa ja vähemmistön oikeuksia paremmin huomioivaa maailmaa”, julkisessa kannanotossa vedottiin.

Kokoomus kääntyi lopulta kannattamaan aloitetta. Yksi valiokunnan kokoomuslaisista on Pihla Keto-Huovinen. Hän perusteli tukeaan sillä, ettei luota ”perussuomalaisen ministerin” selvittävän asiaa. Oikeusministerinä toimii Leena Meri.

Asia on toistaiseksi jäissä, sillä valiokunnan puheenjohtaja Juho Eerola (ps) pani sen käsittelyn tauolle vuotoihin vedoten. Tauko on kestänyt jo yli kaksi kuukautta. Hallituksen sisäisen vastustuksen vuoksi asia tuskin etenee laiksi senkään jälkeen, kun valiokunta saa työnsä valmiiksi.

Yksittäisistä kipupisteistä huolimatta yhteistyö kokoomuksen ja perussuomalaisten välillä on pääosin sujuvaa, puolueista vakuutetaan.

Ilmapiiriä helpottivat osaltaan eurovaalit. Arvoliberaali Aura Salla pääsi eduskunnasta, kun hänet valittiin mepiksi. Aiemmin hän oli mediatietojen mukaan arponut, äänestääkö Purran ja Rydmanin luottamuksen puolesta. Lopulta hän äänesti kyllä.

Orpo on korostanut hallitusohjelmassa sovittujen uudistusten toimeenpanoa. Hankauksia hän on nimittänyt ”kohinaksi”.

”Olisi helpompaa, jos kaikenlaisia lausahduksia olisi vähemmän, mutta hallituksen toimintakykyä se ei ole toistaiseksi haitannut”, Orpo sanoi politiikan toimittajien tilaisuudessa syyskuussa.

Yli-Huttula uskoo, että Orpo pitää hallituksen koossa.

”Hänellä tulee 2026 kymmenen vuotta täyteen puheenjohtajana. Mitä sitten tapahtuu?”

No mitä?

”Siitä on kokoomuksessa varmaan kova pohdinta, millä kasvoilla puolue menee vuo­den 2027 eduskuntavaaleihin.”

Yli-Huttulan mielestä ohjelmat eivät estä paluuta keskemmälle kauemmaksi perussuomalaisista.

Hän arvioi, että Orpon pääministerikaudella sosiaalireformistien puumerkit ovat vähissä. Hallitus on keskittynyt julkisen talouden remonttiin ja työmarkkinauudistuksiin, joita myös Yli-Huttula pitää tärkeinä. Sosiaalipolitiikasta huolehtiminen on jäänyt sivulauseisiin.

”Puolueet eivät pysty luomaan äänestäjille näkymää tulevaisuudesta. Kokoomuksen pitää asemoitua uudelleen. Mikä on kokoomuksen linja ja profiili eduskuntavaaleissa, jos talous ei lähde kasvuun? Taloudessa voi tehdä uusia painotuksia tekemättä täyskäännöstä.”

Yli-Huttulan mielestä kokoomus menestyisi maltillisena keskustaoikeistolaisena puolueena.

”Puolueen ohjelmissa on edelleen vahvoja ympäristölinjauksia ja vahvoja globaaleja näkemyksiä. Sekin on mahdollista, että kokoomus voittaa eduskuntavaalit Orpon johdolla.”