Assad on sika
Kun 29-vuotias Ammar heräsi sairaalassa, hän toisti yhtä ja samaa lausetta. Häntä oli piesty Sednayan vankilassa Damaskoksen lähellä. Valokuvaaja Niklas Meltio tapasi Ammarin ja kolme muuta entistä vankia Syyriassa.
8
MIN
Alaa luulee, että joku ilmiantoi hänet. Muuta mahdollisuutta ei oikein ole.
Joku väitti, että hän oli suostutellut ystäväänsä lähtemään armeijasta ja että hänellä oli hallussaan Yhdysvaltain dollareita. Ulkomaiset valuutat olivat tiukasti kiellettyjä Bashar al-Assadin Syyriassa.
Silloin oli vuosi 2014. Sisällissotaa oli kestetty kolme vuotta, ja yli 200 000 ihmistä oli tapettu. Loukkaantuneita oli vaikea edes laskea. Alaa oli vammautunut itsekin, kun al-Assadin joukot olivat pommittaneet hänen naapurustoaan Itä-Ghoutassa Damaskoksen ulkopuolella. Kasvojen arvet näki aina, kun katsoi peiliin.
Alaan aviomies oli kuollut. Hän oli kuulunut Vapaan Syyrian armeijaan ja taistellut al-Assadin hallintoa vastaan.
Tytär oli kahdeksan kuukauden ikäinen.
Alaa pidätettiin, ja hänet vietiin Mezzen vankilaan Damaskokseen. Vankila sijaitsi Syyrian ilmavoimien lentotukikohdassa, ja siellä pidettiin poliittisia vankeja. Kidutus oli tavallista.
Alaata hakattiin kepeillä päähän ja jalkapohjiin.
Kahden kuukauden kuluttua hänet kuitenkin vapautettiin. Siinä mielessä hän oli onnekas.
Nyt Alaa on 31-vuotias. Hän kertoo tarinaansa pienessä asunnossaan Itä-Ghoutassa. Esikaupungissa on hiljaista. Sisäpihoilla viljellään kasveja, pyykit kuivuvat naruilla. Siellä täällä juoksee kana. Sipsipussit pölyttyvät telineessä kioskin edessä.
Vuosi 2024 on lopuillaan. Bashar al-Assadin hallinto on viimein kaadettu, ja 59-vuotias itsevaltias lähtenyt maasta. Uutiset kertovat, että hänelle on tarjottu turvapaikkaa Venäjältä.
Vankiloiden ovet avattiin heti sunnuntaina 8. joulukuuta 2024. Silloin kun vallankumous vähän yllättäen tapahtui. Viikkoa aiemmin islamistikapinalliset olivat vallanneet Aleppon, sitten Haman ja lopulta pääkaupungin Damaskoksen.
Sednayan vankila sijaitsi Damaskoksen pohjoispuolella.
55-vuotias Saleh kertoo:
Yhdentoista aikaan aamupäivällä kuului meteliä. Sotilaat huusivat jotain. Heidät tunnisti äänestä, vaikka vangit eivät koskaan olleet nähneet heidän kasvojaan.
Vartijoita ei saanut katsoa kohti, Saleh sanoo. Hän oli istunut Sednayassa melkein viisi vuotta. Samassa sellissä parikymmentä miestä.
Saleh oli luokiteltu ”valtion viholliseksi”, vaikkei hän ollut mielestään koskaan ottanut kantaa politiikkaan.
Saleh jatkaa: Seuraavaksi haisi palava polttoneste. He ajattelivat, että vankilassa on syttynyt tulipalo. Noin tunnin kuluttua alkoi kuulua laukauksia ja he olivat varmoja, että nyt heidät tapetaan.
Sellin pieni oviluukku avattiin ja joku huusi: Olette siunattuja, Assad on kaatunut!
Vangit tunkivat vessaan piiloon, Saleh kertoo, kukaan ei voinut uskoa tällaista viestiä.
Viimein he päättivät kävellä sellistä ulos. Kello oli kolme iltapäivällä.
Saleh uskoi, että heitä huijataan, ja niin ajattelivat muutkin. Mutta mitä sitten? Ehkä kuolema olisi parempi vaihtoehto kuin elämä Sednayassa.
Heitä olivat vastassa HTS:n miehet, jotka päästivät heidät menemään.
Ääri-islamistinen HTS, Hayat Tahrir al-Sham, oli hallinnut osia Idlibin maakunnasta Luoteis-Syyriassa, ja nyt se oli kukistanut al-Assadin. Sama perhe, ensin isä Hafez ja sitten poika Bashar, oli hallinnut Syyriaa 1970-luvulta saakka. Demokratiasta ei ollut tietoa.
Kolmetoista viime vuotta oli käyty sisällissotaa.
Syyrian johtoon nousi nyt HTS:n johtaja, 42-vuotias pitkäpartainen taistelija Ahmed al-Sharaa. Hän oli perustanut järjestön vuonna 2017 ja katkonut samalla siteitään al-Qaidaan.
Nyttemmin al-Sharaa on puhunut vaaleista, uudesta perustuslaista ja toimivasta julkishallinnosta. Kansalaisten oikeudesta osoittaa mieltä. Yhtenäisestä Syyriasta, jota ei jaeta.
Silti on vielä epävarmaa, miten maan käy.
YK on luokitellut HTS:n terroristijärjestöksi.
Kolmekymppinen Muhammad on luvannut näyttää paikkoja Sednayassa. Palata vankilaan, josta pääsi pois vasta muutama viikko sitten, joulukuun kahdeksas.
Vankila-alueella voi nyt liikkua vapaasti. Sinne on Damaskoksesta kolmenkymmenen kilometrin matka.
Pihalla Muhammad ahdistuu. Näyttää siltä, että hän joutuu paniikkiin. Siitä huolimatta hän haluaa kävellä sisään vankilaan.
Kyllä, ehdottomasti.
Sednaya oli vankiloista pahamaineisin. Ihmisteurastamo, kuten ihmisoikeusjärjestö Amnesty kirjoitti raportissaan. Kukaan ei tarkalleen tiedä, kuinka monta vankia lopulta teloitettiin ja kidutettiin kuoliaaksi. Yli 30 000 kuolleesta puhuttiin jo vuonna 2018.
Sinä samana vuonna Muhammad liittyi armeijaan. Hän vaihtoi puolta. Hän oli taistellut Vapaan Syyrian armeijassa, mutta kun hallituksen joukot valtasivat Itä-Ghoutan ja tarjosivat tällaista mahdollisuutta, Muhammad tarttui siihen.
Neljä kuukautta myöhemmin hänet haettiin kotoa ja pidätettiin.
Kidutus alkoi heti. Sotilaat pieksivät letkuilla. He sanoivat, että Muhammadin kuului kärsiä, koska tämä oli vastustanut presidenttiä. Joku huusi, että selkään hakataan al-Assadin kasvot. Toinen otti partaterän ja painoi X-kirjaimen Muhammadin niskaan. Sitten upotti ihoon sakset. Muhammad oli yltä päältä veressä.
Lääkäri, joka myöhemmin ompeli haavoja, sanoi että vanki kuolee vammoihinsa.
Hän tuli tänne kuolemaan, sotilaat vastasivat.
Muhammadin oikea käsi ei enää nouse kunnolla. Paitaa ei saa päälle ilman apua.
Muhammad oli Sednayassa viisi vuotta. Talvet olivat kylmiä, sillä sellien ikkunoita pidettiin auki. Kesällä ne suljettiin.
Ruoka-annoksiin syljettiin ja heitettiin tupakantumppeja. Joskus vankien piti muussata ruoka jaloillaan ja syödä se sitten. Juomavesi otettiin yleensä vessasta. Jonkin kerran sotilaat toivat puhdasta vettä, mutta heittivät sen sellin lattialle ja käskivät nuolla.
Muhammadille annettiin järjestäjän tehtävä. Hän siivosi sellin ja otti ruoka-annokset vastaan. Muut vangit odottivat vessassa, etteivät olisi nähneet sotilaiden kasvoja.
Pimeä eristysselli oli pahin paikka. Yksi vankitoveri joutui sinne eikä enää palannut. Hänellä oli vaikea ripuli, ja hän oli liannut sellin. Sotilaat panivat siivoamaan. Koska välineitä ei ollut, vanki joutui syömään jätöksensä. Muutaman päivän kuluttua hän kuoli.
Muhammad kulkee pitkin käytäviä eikä pysty rauhoittumaan. Hän kaivaa sellien vaateröykkiöitä ja toimistohuoneiden paperikasoja. Niiden joukossa näkyy al-Assadin muotokuvia.
Vankilassa on paljon muitakin kulkijoita. Kun he kuulevat, että Muhammad on entinen vanki, he kerääntyvät tämän ympärille. Näyttävät kuvia omaisistaan ja kyselevät. Tunnistatko tätä miestä? Näitkö koskaan tätä?
On arvioitu, että al-Assadin hallinto pidätti sodan aikana yli 136 000 ihmistä. Suuri osa heistä on kadonnut.
Ammar asuu Lounais-Syyriassa, Daraan maakunnassa. Hänen naapurinsa on taksikuski, mikä on onni, sillä Ammarin täytyy päästä Damaskokseen magneettikuvaukseen. Vaimo Khader tulee mukaan. Ajomatka kestää tunnin verran.
Ammar on 29-vuotias ja puoliksi halvaantunut. Oikea käsi ja jalka eivät toimi lainkaan.
Neljä kuukautta sitten Ammar sattui kääntämään katseensa sotilaaseen. Hän oli vankina Sednayassa, ja sotilas ajoi hänen tukkaansa.
Pidin kyllä käsiä silmieni suojana, mutta sitten kuitenkin vilkaisin, Ammar sanoo.
Sotilas alkoi hakata häntä muovikepillä, ja niskaan nousi iso kyhmy. Kuukautta myöhemmin kädestä ja jalasta meni tunto. Ammar on ymmärtänyt, että kyhmy painaa pahasti hermoja ja selkärankaa. Tarvittaisiin leikkaus.
Ammar oli teini-ikäinen, kun sisällissota syttyi. Sanotaan, että se syttyi Daraan kaupungissa. Viisi koulupoikaa, samanikäisiä kuin hän, spreijasi iskulauseita koulun seinään. Pojat olivat katsoneet televisiota ja saaneet vaikutteita arabikeväästä.
”On sinun vuorosi, tohtori”, he kirjoittivat.
Bashar al-Assad on koulutukseltaan silmälääkäri.
Pojat pidätettiin ja heitä kidutettiin. Sana levisi ja koska tyytymättömyys oli jo kytenyt – Damaskoksessa oli nähty pienempiä protesteja – mielenosoitukset laajenivat. Al-Assadin hallinto vastasi väkivallalla. Protestit jatkuivat silti.
Ammar kannatti Vapaan Syyrian armeijaa. Parikymppisenä hän halusi liittyä joukkoihin ja yritti Idlibiin mutta jäi tarkastuspisteellä kiinni.
Sednayan vankilassa häntä pidettiin neljä vuotta.
Joulun alla Ammar pääsi viimein magneettikuvaukseen al Abbassieen -sairaalaan. Hänen kämmenselkäänsä asennettiin kanyyli ja hänet nukutettiin. Herättyään hän oli houreinen ja hoki yhtä lausetta: Assad on sika.
Hoitaja kysyi, missä hän on. Osasiko Ammar sanoa?
Idlibissä, hän vastasi.
Myöhemmin Ammar kertoo, että kuvitteli aina olevansa Idlibissä, kun vankilassa oli vaikeaa. Sillä tavalla hän kesti. Idlib oli kapinallisten hallussa ja vapaa.
Hän toivoo, että kaikki sotaa paenneet syyrialaiset palaisivat nyt takaisin. Maa pitää rakentaa uudestaan.
Henkilöt esiintyvät jutussa pelkillä etunimillään turvallisuussyistä. Tiedot vankilakokemuksista perustuvat heidän kertomaansa. Juttua varten on haastateltu myös väitöskirjatutkija Tiina Hyyppää Helsingin yliopistosta.
SK Syyriassa
Niklas Meltio on 45-vuotias helsinkiläinen kuvajournalisti. Hän on kuvannut ja seurannut Syyriaa vuodesta 2012. Meltio on työskennellyt paljon myös muilla kriisialueilla. Hänen kuvareportaasejaan on julkaistu muun muassa The New York Timesissa ja The Sunday Times Magazinessa.