Takana loistava tulevaisuus

Vain pieni joukko pääsee tavoit­teeseen. Moni lahjakkaimmistakin jättää leikin kesken. Yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiin­nostuneen poliitikonalun matka nuoriso­järjestöstä eduskuntaan tai ministeriksi on kuin jääkiekkojuniorin tie ikäkausileiriltä NHL:ään.

Suomen Kuvalehti julkaisi toukokuussa 1998 laajan artikkelin sadasta ”tulevaisuuden vaikuttajasta”. Siinä esiteltiin joukko 1960- ja 1970-luvulla syntyneitä, jotka olivat jo antaneet kyvyistään näyttöjä puolueissa, kansalaisjärjestöissä tai niiden liepeillä.

Lista oli koottu haastattelemalla kahtakymmentäkolmea puolueissa ja opiskelijapolitiikassa keskeisissä tehtävissä toiminutta aikalaista. Heitä pyydettiin nimeämään henkilöitä, joilla oli edellytyksiä olla joko politiikan tai valtionhallinnon huipulla Suomen täyttäessä sata vuotta 2017. Sadan nimen listan tekoon osallistuivat muun muassa suurimpien puolueiden puoluesihteerit.

”Vallan perijöiden”, niin kuin heitä lehden kannessa ja jutun otsikossa kutsuttiin, ikähaarukka oli melko leveä. Vanhimmat listalle otetut olivat syntyneet 1960-luvun alussa ja jo hankkineet politiikassa jonkin verran nimeä. Nuorimmat olivat parikymppisiä: 1977 syntyneet Oras Tynkkynen (vihr) ja Lauri Voionmaa (sd).

Sanna Marinin (sd), Annika Saarikon (kesk) ja Li Anderssonin (vas) 80-lukulainen ikäluokka vasta odotti jutun tekemisen aikaan vuoroaan.

1990-luvulla Suomen politiikassa elettiin ikään kuin kahta aikaa päällekkäin. Vuonna 1994 presidentiksi oli valittu politiikan ulkopuolelta tullut Martti Ahtisaari, jonka synnyttämän ”ilmiön” sanottiin johtuneen paljolti kyllästymisestä perinteisiin poliitikkoihin ja näiden luomaan kulttuuriin.

Samaan aikaan puoluejärjestelmä toimi kuitenkin niin kuin se oli toiminut jo vuosikymmenet. Kolme suurta – Sdp, kokoomus ja keskusta – muodosti hallituksen rungon aina kaksi kerrallaan. Puolueiden erot olivat niin pienet, että sen sanottiin tekevän politiikasta suorastaan tylsää.

Mutta pinnan alla kupli.

Jutussa kerrottiin opetusministeriksi muutama vuosi aikaisemmin nousseesta kolmekymppisestä Olli-Pekka Heinosesta (kok), jonka aloitus oli ollut ministeriössä pieni kulttuurišokki.

Ensi töikseen Heinonen oli hyllyttänyt virkaikään ja puoluetoveruuteen perustuneet suosikkijärjestelmät ja ryhtynyt jakamaan vastuuta osaamisen perusteella. Erilaisiin projekteihin oli alettu metsästää parhaita mahdollisia asiantuntijoita kuin liike-elämässä. Heinonen oli myös tehnyt heti kättelyssä selväksi, ettei toisten ideoita voinut enää tyrmätä pelkästään aseman perusteella.

1990-luvun alkupuolella televisiossa esitettiin Hyvät herrat -satiiria, jossa öykkärimäinen kauppaneuvos ja hänen puoluesihteerivävynsä saunottivat politiikan silmäätekeviä. Sarja oli terävä karikatyyri vanhasta maailmasta, jossa erilaiset hyväveliverkostot junailivat päätöksiä sulle–mulle-tyyliin.

Nuoressa poliitikkopolvessa nähtiin kuitenkin merkkejä siitä, että tämä suhmurointikulttuuri oli viimein siirtymässä historiaan.

”Vanhassa maailmassa poliitikoille oli tärkeää kyetä hankkimaan vaikutusvaltaisia ystäviä. Nyt maailma on niin monimutkainen, että ainakin yhtä oleellista on hankkia tehokkaasti tietoa”, eräs SK:n juttuun haastateltu suurten ikäluokkien poliitikko sanoi.

Oli vanha ummehtunut aika yya-sopimuksineen, jolloin poliitikon tärkein taito oli osata lausua oikeat vuorosanat oikeassa paikassa. Ja sitten oli uusi innostava aika EU-jäsenyyksineen ja nuorelle kielitaitoiselle sukupolvella avautuneet mahdollisuudet.

”60- ja 70-luvuilla syntyneille verkottuminen ei tarkoita itsensä marinoimista kabinettien junttakokouksissa vaan surffailua Internetissä, eikä kansainvälisyys poliittisten vastustajien nokittamista Kremlin kortilla vaan suoriutumista neljällä tai viidellä kielellä kanssakäymisestä ulkomaalaisten kanssa”, jutussa vertailtiin.

Tulevaisuuden poliitikkoja kuvailtiin myös aikaisempaa virkamiesmäisemmiksi. Harvassa oli enää ainesta kansanvillitsijäksi, mutta sellaisilla taidoilla ei uskottu olevan enää entisenlaista käyttöäkään.

Timo Soini (ps/sin) saattoi myhäillä hiljaa mielessään, kun hän luki lehteä.

Kaikki ennustukset eivät menneet kohdalleen, mutta yksi osui nappiin. Puoluetoiminnan arveltiin jutussa olevan uudelle polvelle vain yksi vaihe uralla, ei enää koko elämän mittainen projekti.

Sadasta esitellystä nuoresta yli puolet ei ole lopulta päätynyt missään vaiheessa eduskuntaan. Vain 39 on ollut kansanedustajana ja kaksikymmentä ministerinä. Neljäsosa on ollut muilla politiikan näköalapaikoilla joko puoluesihteerinä, europarlamentissa tai ministerien avustajana.

Suuri osa politiikan huipulle nousseistakin on ehtinyt jo siirtyä muualle. Kevään vaaleissa eduskuntaan valittiin enää yksitoista SK:n ”tulevaisuuden vaikuttajaa”. Marinin hallituksessa heitä oli kaksi: Antti Kaikkonen (kesk) ja Timo Harakka (sd). Petteri Orpon (kok) ministeristössä heitä ei enää ole.

Toisaalta se kertoo myös siitä, että kaikki nousevat kyvyt eivät aikoinaan osuneet SK:n näkökenttään. Ikänsä puolesta Orpo olisi 1998 voinut olla yksi jutussa esitellyistä vallan perijöistä. Myös häntä muutaman vuoden vanhempi Anna-Maja Henriksson (r) olisi mahtunut toimituksen asettamaan ikähaarukkaan.

Muitakin puutteita listalle jäi. Myöhemmistä pääministereistä sieltä löytyy ainoastaan Mari Kiviniemi (kesk).

Yrittäjä Juha Sipilän (kesk), ay-lakimies Antti Rinteen (sd) ja tutkija Alexander Stubbin (kok) nimiä ei vielä 1990-luvun lopussa yhdistetty politiikkaan. Sen sijaan eduskuntaan 1999 nousseen Jyrki Kataisen (kok) puuttuminen sadan nimen joukosta tuntuu nyt erikoiselta.

Toinen, jonka urakehitystä ei 1990-luvun lopussa osattu ennakoida, oli Jutta Urpilainen (sd). Sen sijaan Urpilaisen puolison, kokoomuksessa toimineen Juha Mustosen nimi löytyy SK:n listalta. Hänestä tuli myöhemmin ulkoministeriön virkamies.

Perussuomalaisten nousua yhdeksi suurista puolueista ei myöskään aavistettu. Puheenjohtajaksi juuri edellisenä vuonna valittu Soini pääsi sentään sadan valitun joukkoon. ”Teki valtio-opin gradunsa populismista ja yrittää parhaansa mukaan soveltaa sen tuloksia käytäntöön”, valintaa perusteltiin.

Soini on yksi kuudesta listan nimestä, joista tuli myöhemmin paitsi kansanedustajia ja ministereitä myös puoluejohtajia. Muut ovat Paavo Arhinmäki (vas), Tuija Brax (vihr), Mari Kiviniemi, Suvi-Anne Siimes (vas) ja Stefan Wallin (r).

Seitsemäs kolmen suoraan yltänyt on Olli­ Rehn (kesk). Hän on ollut sekä ministeri, kansanedustaja että europarlamentaarikko. Soinilla on viimeksi mainittukin meriitti neljäntenä cv:ssään.

Nuoren polven ei 25 vuotta sitten ennustettu uudistavan vain politiikan tekotapoja. Myös sen asialistan arvioitiin muuttuvan.

”Ympäristökysymyksistä tulee entistä tärkeämpiä, kun valtaan nousee joukko, joka on lapsesta saakka totutettu ajattelemaan, että luonnon kestokyvyllä on rajansa”, SK ennakoi. ”Yli rajojen tapahtuva vuorovaikutus arkipäiväistyy, ja keskustelu hyvinvointivaltion tulonsiirroista saa uusia sävyjä viimeistään, kun suuret ikäluokat tulevat eläkeikään.”

Keskustan nuorisojärjestöä johtanut Antti Kaikkonen, 24, uskoi jutussa nuorten kantavan vanhempiaan enemmän huolta politiikan moraalista.

”Minun sukupolveni tuomitsee aika yksituumaisesti kaikki kytkyt, joilla ajetaan selvästi henkilökohtaista etua niin, että liikutaan lain tai oikeuskäsityksen rajamailla.”

Juuri samana vuonna kuin juttu ilmestyi, 1998, keskustaa lähellä ollut Nuorisosäätiö alkoi jakaa sääntöjensä vastaisesti vaalitukea keskustapoliitikoille. Perinne jatkui 2003, kun Kaikkosesta tuli säätiön puheenjohtaja. Kymmenen vuotta myöhemmin hän sai luottamusaseman väärinkäytöstä viiden kuukauden ehdollisen rangaistuksen.

Kaikkosen kohdalla toteutuikin paremmin toisen juttua varten haastatellun, demarinuori Osku Pajamäen ennustus.

”Nuoren polven on pakko osata olla itseironinen, vaikka se välillä harmittaakin.”

Sadan nimen listalle päässeiden myöhemmät vaiheet kuvaavat hyvin, mihin virta on viime aikoina vienyt politiikasta.

Neljännesvuosisadan takaisista tulevaisuuden toivoista joka neljäs vaikuttaa nyt konsulttibisneksessä ja muuten yrityksissä. Yksistään Milttonissa heitä on tätä nykyä kolme: Sauli Hievanen (vas), Jussi Kekkonen (kok) ja Max Mickelsson (kok). Lisäksi Stefan Wallin työskenteli samassa toimistossa ennen kuin perusti oman liikkeenjohdon konsultointiyrityksen.

Valtionyhtiöistä Veikkaus on säilyttänyt tiiveimmät yhteydet politiikkaan. Vuoden 1998 listalta löytyvät sekä yhtiön nykyinen toimitusjohtaja että varatoimitusjohtaja.

Etujärjestötkin ovat värvänneet 2000-luvulla runsaasti entisiä poliitikkoja. Kokoomuslaisista Jyri Häkämies, Ilkka Oksala ja Tatu Rauhamäki työskentelevät Etelärannan työnantajapalatsissa ja Pekka Piispanen vastapuolella Akavassa. Edunvalvonnan ammattilaisia ovat myös esimerkiksi Kaupan liiton Mari Kiviniemi, SAK:n Katja Syvärinen ja työeläkevakuuttajien etujärjestön Telan Suvi-Anne Siimes.

Vajaa viidesosa SK:n listalla olleista työskentelee nykyisin julkisessa hallinnossa. Siellä pisimmälle ovat päässeet Suomen Pankista virkavapaalle presidentinvaalien takia jäänyt pääjohtaja Olli Rehn ja valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Susanna Huovinen (sd). Entinen ulkomaankauppaministeri Jari Vilén (kok) siirtyi politiikasta ulkoministeriöön ja on juuri aloittamassa suurlähettiläänä Kanadassa.

Kuntien johtopaikoille ovat edenneet muun muassa Helsingin apulaispormestari Paavo Arhinmäki, Oulun hallintojohtaja Ari Heikkinen (vihr) ja Oulaisten kaupunginjohtaja Riikka Moilanen (kesk). Timo Reina (kesk) palasi äskettäin valtiosihteerikomennukselta Kuntaliiton varatoimitusjohtajaksi.

Kulttuuri ja opetusalakin ovat vetäneet 1990-luvun nuoria kellokkaita puoleensa. Kulttuurin ja median piirissä heitä toimii kymmenkunta ja erilaisissa oppilaitoksissa tai vapaina tutkijoina hieman vähemmän. Muutama on löytänyt myös aivan oman polun: joukosta löytyy muun muassa kuntosaliyrittäjä ja viinien maahantuoja.

Kahden ”vallan perijän” elämä on päättynyt ennenaikaisesti. Marko Autio (vas) kuoli tapaturmaisesti vuonna 2000 ja toisen kauden kansanedustaja Susanna Haapoja (kesk) kesken juhlapuheen tulleeseen sairaus­kohtaukseen vuonna 2009.

Jälkikäteen näyttää siltä, että 1960- ja 1970- luvulla syntyneiden tähtihetki Suomen politiikassa osui vuosiin 2015–2019. Sipilän hallituksen kaikki avainministerit olivat syntyneet noilla kahdella vuosi­kymmenellä. Koko hallituksessa oli vain yksi vanhempi ministeri, 1959 syntynyt Jari­ Leppä­ (kesk), ja kaksi nuorempaa: 1983 syntyneet Annika Saarikko (kesk) ja Sanni Grahn-Laasonen (kok).

Seuraavissa, Antti Rinteen ja Sanna Mari­­nin johtamissa hallituksissa monil­­la keskeisillä paikoilla olivat jo 1980-luvulla syntyneet, jotka ovat edellistä polvea paremmin kotiutuneet digiajan somemaailmaan.

Sen sijaan presidenttinä ei vielä ole ollut 1950-luvulla tai sen jälkeen syntynyttä. Mäntyniemen avaimet ovat koko 2000-luvun olleet 1940-lukulaisilla.

60- ja 70-lukulaisten jäljiltä Suomi on kiis­tatta aikaisempaa kansainvälisempi, ympäristötietoisempi ja markkinaliberaa­limpi maa. Se on myös entistä jakautuneempi: oikeisto ja vasemmisto ovat loitontuneet toisistaan. Poliittisessa keskustassa on yhä väljempää.

Toisaalta kaikki tämä olisi voinut tapahtua joka tapauksessa, poliitikkopolvesta riippumatta.

Viime keväänä Suomi kiinnittyi en­­tis­tä tiiviimmin kansainvälisiin yhteistyö­raken-teisiin, kun siitä tuli Naton 31. jäsenmaa. Natoon Suomi meni 1940-luvulla syntyneen Sauli Niinistön ja 1980-luvulla syntyneen Sanna Marinin johdolla. 

---

Vallan perijät 1998

K kansanedustaja

M ministeri

EP europarlamentaarikko

PJ puoluejohtaja

Lyhenne suluissa viittaa entiseen työtehtävään.

---

Politiikka

• Eva Biaudet Suomen ruotsa­laisen kansanpuolueen kansan­edustaja 1991–2006 ja 2015–, peruspalveluministeri 1999–2000 ja 2002–2003 K (M)
• Tarja Filatov Sdp:n kansan­edustaja 1995–, eduskunnan varapuhe­mies, työministeri 2000–2007 K (M)
• Tuula Haatainen Sdp:n kansan­edustaja 1996–2007, 2015–, ministeri 4 hallituksessa, entinen varapuhe­mies, presi­­­dent­tiehdokas 2018 K (M)
• Timo Harakka Sdp:n kansan­edustaja 2015–, työministeri ja liikenne- ja vies­tintäministeri 2019–2023 K (M)
• Antti Kaikkonen Keskustan kansan­edustaja 2003–, puo­lustusministeri 2019–2023 K (M)
• Miapetra Kumpula (nyk. Kumpula-Natri) Sdp:n europarla­mentaarikko 2014–, kansan­edustaja 2003–2014, palaa ­kansanedustajaksi 2024 (K) EP
• Petri Neittaanmäki Euro­parlamentarikko Mauri Pekka­risen avustaja, keskustan kan­san­edustaja 1999–2007 (K)
• Sari Sarkomaa Kokoomuksen kansanedustaja 2003–, opetus­ministeri 2007–2008 K(M)
• Oras Tynkkynen Vihreiden kansanedustaja 2004–2015 ja 2023–, välillä Sitrassa vanhempi neuvonantaja K
• Anu Vehviläinen Joensuun kaupunginvaltuutettu, Olli Rehnin presidentti­kampanjan kansalaisverkoston vetäjä, keskustan kansanedustaja 1995–2003, 2007–2023, ­minis­teri 2007–2011 ja 2015–2019, puhemies 2020–2022 (K) (M)
• Pia Viitanen Sosiaalidemo­kraattien kansan­edustaja 1995–, ministeri 2013–2015, Sdp:ssä mm. varapuheen­johtajana K (M)

Etu- ym. järjestöt

• Janina Andersson Manner­heimin Lastensuojelu­liiton Var­sinais-Suomen piirin toiminnanjohtaja (K)
• Pauliina Arola (nyk. Parhiala) Lähetysseuran toiminnanjohtaja
• Kalle Euro Arkkitehtitoimisto­jen liiton toiminnanjohtaja
• Christina Gestrin Folktingetin pääsihteeri (K)
• Jyri Häkämies Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja (K) (M)
• Milla Kalliomaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri
• Mari Kiviniemi Kaupan liiton toimitusjohtaja (K) (M) (PJ)
• Hanna Markkula-Kivisilta­ Pelastakaa Lapset ry:n pääsihteeri (K)
• Vesa Mauriala JHL:n yhteis­kuntavaikuttamisen päällikkö
• Rosa Meriläinen Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö Kultan pääsihteeri (K)
• Ilkka Oksala Elinkeinoelämän keskusliiton työelämäasioista vastaava johtaja
• Reijo Paananen Pohjoismaiden teollisuustyöntekijöiden pääsihteeri
• Anna Kaarina Piepponen Kirkon työmarkkinalaitoksen ­työmarkkinajohtaja
• Pekka Piispanen Akavan ­vaikuttamistoiminnon johtaja
• Tatu Rauhamäki Palvelu­alojen työnantajat Paltan elin­keinopolitiikan johtaja
• Timo Reina Kuntaliiton vara­toimitusjohtaja
• Olli Riikonen Kuntaliiton ­erityisasiantuntija
• Suvi-Anne Siimes Työeläke­vakuuttajat Telan toimitus­-johtaja (K) (M) (PJ)
• Katja Syvärinen SAK:n ­varapuheenjohtaja (K)
• Björn Teir Svenska Litteratursällskapetin toimitusjohtaja

Talouselämä, konsultti- ja viestintätoimistot

• Mikko Alkio Juristi, asian­ajotoimisto Roschierin osakas
• Maria Kaisa Aula Perus­tanut asiantuntija- ja vaikut­tamispalveluja tarjoavan Maria Kaisa Aula Oy:n, Keski-Suomen hyvinvointialueen aluehalli­tuksen puheenjohtaja
• Erkki Helaniemi Talous­konsultointiin erikoistuneen Alexander Groupin osakas ja hallituksen puheenjohtaja
• Sauli Hievanen Miltton-­konsulttitalon osakas
• Mikael Jungner Viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtaja
• Piia-Noora Kauppi Odgers Berndtson -konsulttiyrityksen osakas (ep)
• Jussi Kekkonen Milttonin ­osakas
• Petri Lahesmaa EU-vaikuttaja­viestintään erikoistunut konsultti
• Otto Lehtipuu Greenstep-konsulttiyrityksen senior ­manager
• Marjo Matikainen-Kallström Johto- ja yritysvalmentaja omassa Havu & Per Oy:ssä ja Pertec Consultingissa (K) (ep)
• Max Mickelsson Milttonin vaikuttajaviestinnän palvelujen johtaja
• Veera Mustonen Johtaja ­konsulttiyhtiö Spinversessä
• Petri Mäkinen Töissä liikkeen­johtoa konsultoivassa Imperi Groupissa
• Markus Pietikäinen Varhain liike-elämään, Finnfundin tietohallintojohtaja
• Kirsi Piha Viestintäkonsultti perustamassaan Ellun Kanoissa (K) (ep)
• Perttu Puro Tradekan toimitusjohtaja
• Pasi Rinne Perustamansa Gaia Consultingin neuvonantaja ja susformaatiolähettiläs
• Mika Rossi Momentous-suorahakuyhtiön toimitusjohtaja
• Sakari Smeds Nordean luottojohtaja (K)
• Stefan Wallin Oma liikkeenjohdon konsulttiyritys SEW ­Advisory (K) (M) (pj)
• Jan Vapaavuori Kiinteistö­sijoitusyhtiö NREP:n osa-aikainen neuvonantaja, Suomen Olympiakomitean puheen- johtaja (K) (M)

Valtion, kuntien ja yhdistysten yritykset

• Velipekka Nummikoski Veikkauksen varatoimitusjohtaja
• Mika Nykänen Helsingin seu­-dun liikenteen toimitusjohtaja
• Osku Pajamäki Helsingin Työ­väenyhdistyksen ja kongressi­keskus Paasitornin toimitusjohtaja
• Katariina Poskiparta Ylioppilaiden terveyden­hoito­säätiön toimitusjohtaja
• Juha Rintamäki Helsingin seurakuntayhtymän johtaja
• Olli Sarekoski Veikkauksen toimitusjohtaja

Julkinen hallinto

• Paavo Arhinmäki Helsingin apulaispormestari (K) (M) (pj)
• Tuija Brax Oikeusvaltio­keskuksen johtaja (K) (M) (pj)
• Ari Heikkinen Oulun ­hallintojohtaja
• Susanna Huovinen Hallinto­politiikan alivaltiosihteeri valtiovarainministeriössä (K) (M)
• Arto Lindberg Tuusulan ­apulaispormestari
• Jari Luoto Valtioneuvoston kanslian EU-asioiden osaston päällikkö
• Ossi Martikainen Pohjois- Savon maakuntaliiton ­yhteys­- ­päällikkö
• Riikka Moilanen Oulaisten kaupunginjohtaja (K)
• Arto Lindberg Tuusulan ­apulaispormestari
• Juha Mustonen Suomen Brysselin-edustustojen hallinto­päällikkö
• Olli Rehn Virkavapaalla Suo­men Pankin pääjohtajan tehtävästä, pyrkii presidentiksi (K) (M) (ep)
• Päivi Rosqvist Metsähalli­tuksen viestintäpäällikkö
• Minna Sirnö Orimat­tilan ­kirjasto- ja kulttuuri­toimen­johtaja (K)
• Corinna Tammenmaa Oikeus­ministeriön kieliasiainneuvos
• Jari Vilén Suomen Kanadan-suurlähettiläs (K) (M)
• Lauri Voionmaa Suurlä­hetti­läs ja pysyvän edustajan sijainen Suomen YK-edustus­tossa

Kulttuuri ja media

• Sami Aaltonen Toimittaja, ­käsikirjoittaja, ohjaaja
• Marko Ahtisaari Helsingin juhlaviikkojen taiteellinen johtaja
• Aleksi Bardy Helsinki-filmin tuotantojohtaja
• Antero Eerola Toimittaja, lisäksi Vantaan kuntapolitiikassa
• Inka Hein Kiasman markki­noin­ti­­päällikkö
• Kim Huovinlahti Satakunnan Viikko -kaupunkilehden päätoimittaja ja toimitusjohtaja

tiede ja opetus

• Olli-Pekka Heinonen Inter­national Baccalaureate Organi­zationin pääjohtaja (K) (M)
• Mika Hentunen Liiketalou­den lehtori Laurea-ammatti­korkeakoulussa
• Päivi Hertzberg (nyk. Lippo­nen) Historian ja yhteis­kuntaopin opettaja Eiran aikuislukiossa
• Krista Kinnunen Viestin­nän asiantuntija Aalto-yliopistossa
• Jussi Okkonen Tutkija Tampereen yliopistossa
• Antti Pentikäinen Tutkimusprofessori George Mason -yliopistossa Yhdys­valloissa
• Pekka Perttula Tohtoriksi väitellyt historiantutkija
• Säde Tahvanainen Työväen Sivistysliiton osaamisen kehittämisen asiantuntija (K)

MuUt

• Milla Aalto Jätti politiikan pian­ vuoden 1999 eduskunta­vaalien jälkeen
• Jonna Ahokas Jätti poli­tiikan pian vuoden 1999 eduskunta­vaalien jälkeen
• Ulla Anttila Psykoterapeutti, sotatieteiden tohtori (K)
• Satu Mäki Työskenteli viimeksi keskustan ministeriryhmän ­valtiosihteerinä ennen puolueen jäämistä oppositioon
• Anna-Mari Piipari Sosio­nomi, työskentelee Kelassa etuuksien käsittelyssä
• Joni Purmonen Kuntosali­yrittäjä Berliinissä
• Timo Soini Politiikan ­lie­peillä muistelijana ja ­kom­mentaattorina (K) (M) (ep) (pj)
• Petri Viglione Viinialan ­yrittäjä

Kuolleet

• Marko Autio Kuoli tapatur­maisesti vuonna 2000
• Susanna Haapoja Kuoli kesken kansanedustajakauden sairaus­kohtaukseen vuonna 2009 (K)

Asiantuntijat: Tätä nuori poliitikko tarvitsee menestyäkseen