Yliopiston vastuunpakoilu jatkuu

Hanna Wass kirjoitti (SK 11/2024) siitä, miten ­yliopistolaiset Tieteiden yössä puhuivat vastuusta Gazan kansanmurhan edessä. Yhtenä ­puhujista selvennän muutamaa asiaa.

Wassin mukaan yliopisto ei voi ottaa kantaa koska se asettuisi ”poliittisten konfliktien osapuoleksi”, eikä siis kohtelisi jäseniään yhdenvertaisesti. Väite on virheellinen.

Yksi, yliopisto on tehnyt niin tuomitsemalla Venäjän hyökkäyssodan. Kaksi, kansanmurhan vastustaminen ei ole syrjintää. Kolme, Wassin mukaan ”tietyssä pisteessä yliopiston on noustava avoimeen vastarintaan systemaattisen sorron ja väkivallan edessä”. Jos kansanmurha ei ole tarpeeksi vakava tapaus, niin mikä on?

Wassin mukaan yliopistolaisilla on ”koskemattomat poliittiset oikeudet”, joiden käyttöön rohkaistaan. Yliopisto on vastannut mielenosoituksiin panemalla poliisit koirien kanssa häätämään opiskelijat ja toistuvasti torjunut pyynnöt dialogista.

Wass maalailee ongelmaksi sen, että ”Palestiinaa kohtaan osoitettu solidaarisuus typistyy symboliseksi kamppailuksi yliopiston sisällä ja yhteys Gazan siviiliuhrien kärsimykseen hämärtyy”.

Tieteiden yössä kerrottiin Israelin yliopistojen osallisuudesta kansanmurhaan. Ne antavat opiskelijoille stipendejä ja opintopisteitä siitä, että he palvelevat armeijassa joka suorittaa kansanmurhaa. Israelilaiset yliopistot ovat tiukasti sidoksissa armeijaan ja aseyrityksiin: aseita kehitetään osana opintoja, joidenkin yliopistojen kampuksella on sotilastukikohtia, ja niin edelleen.

Wass oli tilaisuudessa paikalla, joten hän tietää nämä asiat. Yhteyttä Gazan todellisuuteen hämärtää se, että Wass sivuuttaa nämä tavat, joilla israelilaiset yliopistot osallistuvat Gazan tuhoamiseen – ei se, että opiskelijat ja tutkijat vaativat loppua yhteistyölle niiden kanssa.

Tilaisuudessa kerrottiin myös siitä, että palestiinalaisten kansalaisyhteisö on jo lähes 20 vuotta pyytänyt boikotoimaan apartheidiin osallisia israelilaisia instituutioita. Wass kuitenkin sivuuttaa palestiinalaisten tilannearvion ja toimijuuden kokonaan esittäen heidät vain äänettöminä uhreina. Tämä kolonialistinen katoamistemppu edesauttaa palestiinalaisten vaatimusten esittämistä muka irrallisina palestiinalaisten todellisuudesta, laittamalla ne vain suomalaisten opiskelijoiden turhautumisen piikkiin.

Jos Helsingin yliopisto olisi kiinnostunut faktapohjaisesta päätöksenteosta ja arvopohjaisista teoista, sen johdon – ja yliopiston puolesta puhuvan Wassin – pitäisi ottaa lähtökohdaksi tosiasiat ja tulla mukaan keskusteluun siitä, miten yliopisto voi toteuttaa arvojaan. Vastaaminen poliiseilla ja faktojen sivuuttamisella kuuluu aivan toisenlaiseen vallankäytön kulttuuriin.

Mallia voi ottaa niistä viidestä norjalaisesta yliopistosta, jotka ovat katkaisseet yhteydet israelilaisiin yliopistoihin. Kaakkois-Norjan yliopisto selitti päätöstään näin: ”Haluamme antaa selvän viestin siitä, että Israelin sodankäynti Gazassa ei ole hyväksyttävää, ja nakertaa sitä demokraattista perustaa, jolle kaikkien yliopistojen pitää rakentaa.”

Syksy Räsänen

Kirjoittaja on ICAHD Finlandin puheenjohtaja, opiskelijoita tukeneen Sumud – Suomen Palestiina-verkoston varapuheenjohtaja sekä vanhempi tutkija Helsingin yliopistolla.