Kari Nars: Paluu markkaan maksaisi Suomelle maltaita

Profiilikuva
Euro
Teksti
Kari Nars

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on haikaillut paluuta markkaan. Koska toimin Suomen Pankin valuuttapolitiikasta vastaavana johtajana vuosina 1977-1983 voin hieman valaista markan ongelmallista taipaletta – jos totuus kiinnostaa.

Markka oli pieni ja heikko valuutta. Se salli leväperäisen talouspolitiikan ja johti hintojen ja palkkojen kilpajuoksuun. Inflaatio rehotti ja viennin kilpailukyky kärsi – mikä vaati toistuvia devalvaatioita taloudellisen vararikon välttämiseksi. Vuosina 1950-1990 inflaatiomme oli keskimäärin 8 prosenttia vuodessa, yli tuplasti nykyiseen verrattuna.

Inflaatio- ja devalvaatiokierteet synnyttivät jatkuvaa valuuttaspekulaatiota ja rohkaisivat paljon ei-kestäviä investointihankkeita. Tulonjakoa devalvaatiot ja inflaatio väärensivät syömällä palkansaajien ja varsinkin vähätuloisten eläkeläisten ostovoimaa. Devalvaatioiden päämääränähän oli juuri tulonsiirto kansalaisilta vientiteollisuudelle reaalikustannusten alentamiseksi ja kilpailukyvyn palauttamiseksi – kunnes kupla taas puhkesi, ja kansa maksoi.

Suomen siirtyessä euroon vuonna 2002 saimme kansainvälisesti arvostetun vienti- ja tuontivaluutan pienen ja ulkomailla vieroksutun markan tilalle. Inflaatio on pysynyt kurissa. Historiallisen matalat korot ovat helpottaneet elinkeinoelämän investointeja ja alentaneet asuntovelallisten korkomenoja rutkasti. Eurojärjestelmä edellyttää myös sellaista talouspoliittista kuria jota Suomesta ei aikaisemmin tahtonut löytyä.

Vaikka meitä rikkaampi Ruotsi on selviytynyt melko hyvin kruunupohjalla, valtiovarainministeri Anders Borg totesi hiljattain, että Ruotsinkin olisi syytä siirtyä euroon. Eurojärjestelmä ei sinänsä ole akuutissa kriisissä, vaan muutama pieni jäsenmaa. Davosin huippukokouksessa Saksan talousministeri painottikin, että kysymys euro-järjestelmän selviytymisestä on eilispäivän heiniä.

Paluu markkaan maksaisi Suomelle maltaita. Se vahingoittaisi Suomen kansainvälistä arvostusta ja sananvaltaa. Vaarana olisi myös liukuminen populistiseen talouspolitiikkaan, devalvaatioineen ja inflaatioineen. Koska seurasin poloisen markkamme tuskallista lähihistoriaa sisältäpäin myös ”mustien autojen öinä”, en kaipaa markkaa takaisin, joskin kansantaloutemme perusta euroaikana on vahvempi kuin tuolloin.

Kari Nars
Kirjoittaja on rahoitusneuvos.