Johannes Hirvaskoski: Monikulttuurisuus edellyttää perusoikeusuudistusta
Korkein oikeus otti hiljan kantaa naispappeuden vastustajien oikeuksiin. Päätös linjaa uskonnonvapauden ja muiden perusoikeuksien suhdetta. Päätöksestä löytyy lause, jonka mukaan syrjinnän ehkäiseminen on hyväksyttävä peruste rajoittaa uskonnollisten yhdyskuntien itsehallinnollista toimivaltaa ja oikeutta määrätä uskonnonharjoittamisen muodoista.
Kaksi vuotta aikaisemmassa ratkaisussaan korkein oikeus katsoi poikien ympärileikkauksen olevan sallittua, viitaten uskonnonvapauteen ja sen nauttimaan suojaan. Korkein oikeus arvioi, estääkö lapsen oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen ryhtymästä toimenpiteeseen, jolla ei ole lääketieteellistä perustetta, vai onko se sallittava perhe-elämän suojan ja uskonnonvapauden vuoksi. Oikeus totesi että uskonnollisin perustein suoritettua ympärileikkausta voidaan pitää puolustettavana, ottaen huomioon sen myönteiset vaikutukset lapsen identiteetin kehityksessä ja omaan yhteisöön kiinnittymisessä.
Näissä kahdessa päätöksessä ei ole muodollista ristiriitaa uskonnonvapauden suhteuttamisessa muihin perusoikeuksiin. Korkein oikeus katsoi kummassakin tapauksessa, että uskonnonvapaus ei oikeuta perusoikeuden loukkaamista, mutta tulkitsi ympärileikkauksen olevan poikalapsen kannalta myönteinen asia, jolloin perusoikeutta ei ole loukattu. Voidakseen tehdä näin korkein oikeus hyväksyi islaminuskon ja islamilaisen perinteen sisäisen näkökulman.
Syrjintää koskevassa ratkaisussa kristillisellä uskonnollisella perustelulla puolestaan ei ollut merkitystä. Asia herättää kysymyksiä, kun huomioidaan myös asioiden painoarvo. Oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen lienee vielä perustavanlaatuisempi kuin oikeus välttyä syrjinnältä. Miten esimerkiksi tulee jatkossa suhtautua lapsen ruumiillisen kurittamisen kieltoon? Voidaanko sitäkin loukata, jos menettely on lievää ja jos se katsotaan uskonnollisessa yhteisössä lapsen edun mukaiseksi?
Uskonnonvapaus suojaa uskonnollisia normeja, jotka on tarkoitettu hyvin universaaleiksi. Lisäksi niillä vaikutetaan muihin perusoikeuksiin. Siksi on syytä keskustella uskonnonvapauden suhteesta muihin perusoikeuksiin. Edessämme on valinta yhtäältä uskontojen sisäiset näkökulmat hylkäävän ajattelun sekä toisaalta uskontojen autonomiavaateita ymmärtävän ajattelun välillä.
Ympärileikkausta koskeneen, uskonnonvapautta pitkälle suojanneen ratkaisun jälkeen olisi rikosvastuun kynnystä voitu myös naispappeuden vastustajien kohdalla pitää korkeana. Tälläkään ratkaisulla ei olisi mitenkään kyseenalaistettu naisten yhtäläistä oikeutta virkoihin sinänsä.
Toisaalta uskontojen vaikutusta ei voida lokeroida uskonnollisten yhdyskuntien sisäisiksi asioiksi, sillä niiden vaikutus säteilee monilla tavoilla arkielämään. Siksi on oltava poikkeuksellista että uskonnon sisäinen näkökulma hyväksytään rikosvastuun poistavaksi tekijäksi. Vaikka Korkeimman oikeuden omaksuma linja näyttää johdonmukaiselta, se on asiallisesti ristiriitainen.
Puhe monikulttuurisesta Suomesta on jatkunut jo kauan. Jos tämä puhe on vakavaksi tarkoitettua, on aika määrittää yhteiskuntamme perusvaatimukset kaikille kulttuureille.
Jos maasta halutaan monikulttuurinen ja jos edessämme on maahanmuuttoa työnantajaliittojen esittämissä mitoissa, meillä pitäisi olla menossa perustuslakikomitean työ, ottamassa kantaa tasavallan perusarvoihin tavalla, joka ei mahdollista Suomessa tulevaisuudessa yleistyvien uskontojen muita suopeampaa kohtelua lain edessä.
Johannes Hirvaskoski
Kirjoittaja on varatuomari.