Ilkka Savolainen: Ilmastopolitiikkaa Cancúnin jälkeen - Suomi on poikkeuksellinen maa EU-maiden joukossa
Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluissa odotukset kasvoivat valtaviksi, mutta tuloksena oli pettymys. Joitakin tärkeitä asioita kuitenkin Kööpenhaminassa saavutettiin.
Ensiksikin Kööpenhaminan sitoumuksessa otetaan pitkän ajan tavoitteeksi maapallon keskilämpötilan nousun pysäyttäminen kahteen asteeseen. Sitoumuksessa jopa mainitaan, että vuonna 2015 tehtävässä tarkastelussa harkitaan, onko syytä ottaa tavoitteeksi 2 asteen sijasta vieläkin pienempi lämpötilan nousu, 1,5 astetta.
Toiseksi kehittyneiden maiden (Ilmastosopimuksen ns. Annex-1-maat) lisäksi myös kehitysmaat (ns. Non-Annex-1-maat) lupaavat sitoumuksessa ensimmäisen kerran ilmastoneuvottelujen historiassa tehdä selkeitä päästönvähennystoimia.
Kööpenhaminassa saatiin myös kehitysmaiden rahoitusapua liikkeelle. Sitoumukseen liittyvät päästönvähennyslupaukset eivät kuitenkaan ole vielä lainkaan riittäviä, jotta niillä maailman päästöt rajoittuisivat kahta astetta vastaavalle päästönvähennyspolulle.
Maailman talouden taantuma iski rajusti kehittyneisiin maihin. Sen sijaan monet Non-Annex-1-maat kuten Kiina kärsivät lamasta vain hiukan. Taantuma vauhdittaa maailman talouden painopisteen siirtymistä länsimaista voimakkaasti kehittyviin Non-Annex-1-maihin. Kehitysmaat pitävät kuitenkin kiinni näkemyksestä, jossa historiallinen vastuu ilmastonmuutoksen hillintätoimista on ensisijaisesti Annex-1-mailla, joiden tulee aloittaa päästönvähennystoimet.
Tärkeimmistä toimijoista USA näyttää olevan sisäpoliittisen tilanteensa vanki. Demokraattien ja republikaanien valtataistelu lamauttaa ilmastopolitiikan, suuria päästöjenrajoitusaloitteita ei liene odotettavissa lähiaikoina. Kiina panostaa voimakkaasti uusiutuvaan energiaan, kuten tuuli- ja aurinkoenergiaan sekä näihin laitteita valmistavaan teollisuuteen.
Kiinan fossiilisen hiilen käyttöön perustuvasta energiantuotannosta seuraa suuret piilevät kustannukset yhteiskunnalle muun muassa kaivosonnettomuuksien ja ilman saasteiden aiheuttamien terveysvaikutusten kautta. Mutta isossa maassa parannukset käynnistyvät hitaasti.
EU:lla on päällepäin kunnianhimoisimmat tavoitteet kasvihuonekaasujen päästöjen rajoittamisessa. EU:ssa ei väestö kuitenkaan juuri kasva kuten taas tapahtuu USA:ssa ja kehitysmaissa. EU:lla ei ole väestön lisääntymisestä johtuvia päästönkasvupaineita, kun taas USA:n väestö kasvaa referenssivuodesta 1990 kolmanneksen vuoteen 2010 mennessä.
EU:lla kokonaisuutena on myös suhteellisen vähän fossiilisten polttoaineiden tuotantoa, joka kärsisi päästöjen rajoittamisesta.
EU on myös melko energiatehokas verrattuna USA:han jo nyt, joten se ei ole erityisen herkkä päästönrajoitustoimien energian hintaa nostavalle vaikutukselle. Lopulta EU:n päästönrajoitustavoitteet eivät ehkä olekaan niin hankalia kuin usein ymmärretään.
EU:n ei kannata kilpailla massatuotannolla, raaka-aineiden tai työvoiman halpuudella, suurella kuukausittaisten työtuntien määrällä tai korkealla eläkkeellesiirtymisiällä, totesi komissaari Connie Hedegaard käydessään Suomessa syksyllä. Tällaisen kilpailun EU on tuomittu häviämään.
EU:n kannattaa kilpailla teknologialla ja osaamisella. Tiukat päästöjen rajoitukset luovat kysyntää uudelle teknologialle ja uusille toimintatavoille. Ne ovat tässä mielessä EU:lle eduksi.
Suomi on poikkeuksellinen maa EU-maiden joukossa. Suomi on melko energiaintensiivinen, ja Suomella on oma ”fossiilinen” polttoaine, turve. Suomi ajaa EU:ssa eräissä suhteissa samanlaisia tavoitteita kuin Itä-Euroopan EU-maat, mutta Suomi jää monille näistäkin WWF:n tekemässä ilmastopolitiikan vertailussa.
On oletettavissa, että suurten toimijoiden, USA:n ja Kiinan, taholta ei tule uusia avauksia YK:n ilmastokokouksessa Cancúnissa. Muissa pienemmissä asiakysymyksissä on kuitenkin mahdollista edetä ja valmistaa tietä uudelle ilmastosopimuskaudelle.
Samalla maiden on joka tapauksessa valmistauduttava uudenlaiseen kilpailutilanteeseen, jossa EU ja sen mukana Suomi voivat aiempaa vähemmän luottaa suuriin tuotannon tonnimääriin, mutta ovat aiempaa enemmän teknologian sekä osaamisen varassa.
Ilkka Savolainen
Kirjoittaja on VTT:n tutkimusprofessori.
Muualla netissä
Cancúnin ilmastokokous