Valta takaisin kansalaisille - kännykällä ja tietokoneella

Profiilikuva
demokratia
Teksti
Veli-Pekka Moisalo

Suomen valtiollisissa vaaleissa äänestysvilkkaus on 70 prosentin tietämillä. Viime kevään vaaleissa koko maan äänestysvilkkaus oli ennätykselliset 70,4 prosenttia. Suurin ansio kuuluu perussuomalaisten suosion nousulle.

Jos lähes kolmannes kansasta on poissa äänestysuurnilta, sillä on melkoinen hallitsemisen mandaattia alentava vaikutus. Surullista tässä kehityksessä on, että yhä suurempi osa on kiinnostunut politiikasta, mutta he ovat kyllästyneet tapaan, jolla politiikkaa tehdään ja tuloksiin, joihin se johtaa. Samat poliittiset päättäjät tekevät yhtä tyhmiä päätöksiä edelleen.

Kunnallisvaaleissa äänestysvilkkaudet ovat vaihdelleet 55 ja 62 prosentin välillä koko maassa. Pohjoismaista ainoastaan Norjassa on juututtu näin alhaisiin lukemiin. Erot kuntien välillä ovat tietysti melkoiset, johtuen esimerkiksi kunnan koosta ja mahdollisista keskusteluista kuntaliitoksista.

Perustuslain vuoden 2000 uudistuksen jälkeen keskustelua on käyty tasavallan presidentin ja pääministerin roolista ulkosuhteiden ja erityisesti EU-asioiden hoidossa. Se ei ole kansalaisten kannalta kovin merkittävä asia. Kansalaisia läheisempi asia on hallituksen ehdottama lisäys kansalaisaloiteoikeudeksi. Se tulisi voimaan vuonna 2012.

Suomessa on ollut pitkään laki valtakunnallisesta kansanäänestyksestä. Tätä mahdollisuutta on käytetty kaksi kertaa. Molemmat äänestykset ovat olleet neuvoa antavia, vaikka sitovakin mahdollisuus olisi ollut käytettävissä. Kansanäänestykset järjestettiin vuonna 1931 alkoholin kieltolain kumoamisesta ja vuonna 1994 Euroopan unioniin liittymisestä. Laajakantoisia hankkeita ovat viimeaikoina olleet kaksi ydinvoimalan rakennuslupaa, EU:n rahaliittoon liittyminen ja suuren laman aikana 1990-luvulla tehdyt valtiontaloudelliset ja yksityistaloudelliset ratkaisut.

Vuoden 2011 jälkeen hallitusta yritettiin saada kokoon kahteen kertaan ja laajalla neuvottelijakunnalla. Siihen pyrittiin periaatteessa samalla vanhalla tavalla, jota on käytetty rakenteeltaan muuttumattomana jo useampi vuosikymmen. Kukaan ei kyseenalaistanut neuvotteluissa perusrakennetta. Olisiko enemmistöhallitus välttämättömyys? Pitääkö pyrkiä neljän vuoden hallitusjaksoihin? Voisiko hallituksen ministereinä olla myös henkilöitä politiikan ulkopuolelta?

Ympäristöliikkeen laidoilla alkoi 1980-luvulla syntyä vapaan kansalaistoiminnan, kansalaistottelemattomuuden ja suoran demokratian liikkeitä. Oman ideologiansa vuoksi ne toimivat muualla kuin politiikassa, perinteisen vallan areenalla. Niiden viestinä on saattaa päätöksentekoa taas lähemmäs kansalaisia.

Nämä liikkeet näkevät, että kaikki edustuksellinen politiikanteko on karannut niin kauas kansalaisista, että kansalla ei enää ole juuri vaikutusmahdollisuuksia. Päätöksiä tehdään entistä enemmän kansalaisten ohitse ja ylitse.

Olisiko taas aika palata antiikin Kreikan hallintomalliin, jossa vapaat miehet ja naiset käyttäisivät valtaa säännöllisesti kokoontuvassa kansankokouksessa, ekklesiassa? Nyt se kokoontuminen vain tapahtuisi digitaalisesti.

Nykyaikana tietotekniikka tietokoneen ja matkapuhelimen kautta muodostaa sellaisen apparaatin, jota ei ole koskaan ennen ollut politiikassa käytettävissä. Sillä pystytään hyvin nopeasti ja luotettavasti toteuttamaan laajoja tai suppeita vaaleja ja äänestyksiä lähes kaikista asioista.
Sen kautta voidaan jakaa tietoa asioiden taustoista ja viestiä paljon nopeammin ja kattavammin kuin nykyään television ja radion avulla.

Tätä teknistä mahdollisuutta voisi hyvin pienellä vaivalla ryhtyä käyttämään joissain kysymyksissä siihen, että siirrytään edustuksellisesta demokratiasta suoraan demokratiaan. Alueellisesti ja tietyn tarkkarajaisen ryhmän kohdalta yhteystiedot ovat jo nyt helposti saatavilla tai tarkistettaessa äänestystapahtuman yhteydessä.

Poliitikot ovat tietysti ravistaneet tämän ajatuksen tietoisesti pois mielestään, koska vallan summan ollessa vakio he menettäisivät omaa valtaansa kansan eduksi. Se vähentäisi erilaisten toimikuntien ja verkostojen määrää, joissa poliittiset puolueet ovat jakaneet toisilleen paikkoja ja palkkiotuloa. Myös ulkopuolinen korruptio jäisi nykyistä vähemmälle.

Poliittinen edustuksellinen järjestelmä on osoittanut tehottomuutensa ja kyvyttömyytensä järkeviin päätöksiin. Asioista vaietaan niin pitkään, että lopulta ollaan Kreikan, Portugalin, Islannin tai Irlannin talouskriisien kaltaisten tapahtumien edessä. Tosiasioita on joskus vaikea tunnustaa vaalien jälkeenkään. Voimassa oleva hallitusohjelma rakentuu pilvilinnojen varaan (vapaa lainaus Raimo Sailakselta).

Politiikan tulee uudistua rakenteellisesti ja sisällöllisesti, jotta päästään laajempaan kansalaisyhteiskuntaan. Se toteutuu, kun kansalaiset osallistuvat aktiivisesti muuhunkin kuin ompeluseuroihin ja työväenopiston puutyöpiireihin. Osallistumisella pitää olla vaikuttavuutta arjen politiikkaan.

Politiikka on liian tärkeä asia jätettäväksi poliitikkojen hoitoon!