Varoitustarra perinneruokiin: Suattaa olla terveellistä tai suattaa olla muutakin
Nuuhkiessaan kansalaisten tuntoja maaseudulla havaitsee byrokratian vastaisuuden ja herroille ivailun elävän syvällä. EU antaa jatkuvasti aihetta vitsailuun ja purnaamiseen.
Taannoin unioni halusi julistaa pannaan soutuveneiden tervaamisen ja käyrät kurkut. Nyt kukkokalojen perkaaminen rantakalliolla ja järven jäällä on kielletty ja savustus on tulossa syyniin.
Suomessa pitäisi soveltaa EU:n tiukkoja ohjeita samanlaisella manjaanalla kuin Välimeren maissa. Espanjalainen ei taivu kansantanssissaan bolerossa Brysselin askelkuvioihin. Lyötäköön EU:n silmätikuksi joutuneiden kotimaisten perinneruokien kylkeen varoitustarra “Suattaa olla terveellistä tai suattaa olla muutakin”.
Direktiivitehtaan tirehtöörit ja pikkubyrokraatit eivät tee itseään kansalaisten silmissä vain huvittaviksi vaan myös kiusantekijöiksi.
Loka-auton kuljettaja kirosi likakaivoon maaseudun jäteasetuksen, joka määrää puhdistamaan kotien ja mökkien jätevedet viemäriverkon ulkopuolella. “Asetus on täysin köyhien ihmisten rahastamista ja huijaamista. Kymmenien tuhansien eurojen pienpuhdistamot eivät edes toimi”, mies tiesi.
Kesäteatterin näyttämöllä jätevesiasetus pantiin EU-byrokraattien syyksi ja kaupungin torilla ministerin viaksi. Olivatpa hyvää tarkoittavan asetuksen juuret Brysselissä tai Helsingissä voisi kai ympäristönsuojeluun keksiä sellaisiakin keinoja, jotka eivät kiusaa liikaa mökin mummoja ja rollaattoripappoja.
Lisää lautamiesjärkeä byrokraateille!
Keskittyisivät EU:ssa suuriin asioihin, kuten maanosan kilpailukykyyn, työllisyyteen ja tehotaloudesta johtuvaan luonnon hyväksikäyttöön.
Kansalaisten silmissä EU saa kantaakseen syntisäkin. Käsitys syntyy ihmisten arkikokemuksista – EU-slangilla sanottuna läheisyysperiaatteesta.
Naapurin emäntä sai hellekesänä näytön vapaasta ammattityövoiman liikkuvuudesta. Kansainväliset taskuvarkaat veivät hänen pankkikorttinsa. Vorot tallensivat kameraansa tunnusluvut, jotka emäntä näppäili kylän bensa-automaattiin. Sitten kortti livahti tietä kysyneiden turistien käsiin ja tili tyhjeni. Rosvot lensivät rahat mukanaan kotiinsa keskieurooppalaiseen EU-maahan ennen kuin Suomen poliisi pääsi heidän jäljilleen.
Taskuvarkaat eivät maksa Suomeen veroja sen enempää kuin harmaan talouden yrityksetkään, joiden työntekijät keikkuvat rakennuksilla ilman kypärää, huomioliivejä tai turvakenkiä. Kohta sama meno leviää duunariammateista akateemisille aloille.
Lieveilmiöt synnyttävät epäluuloa EU:hun. Unioni näyttäytyy monelle eliitin ja byrokraattien hankkeena. Torikahvilassa tarinoivat ukot epäilivät euron tuomaa tilastoitua hintavakauttakin herrojen valheeksi, kun kahvikuppi maksaa nyt yhtä paljon euroissa kuin ennen markoissa.
Me Helsingin seminaareista ja Brysselin simpukkaravintoloista EU-viisautemme ammentaneet saatamme erehtyä luulemaan, että huoltoasemien baareissa istuvien maalaisjunttien ja peräkammarin poikien marina johtuu ainoastaan puutteellisista tiedoista. Subjektiivisia tuntoja ei kuitenkaan kumota helposti edes faktoilla saati oppimestaroinnilla.
Turhautuneisuus on levinnyt myös lähiöihin ja taantuville teollisuuspaikkakunnille, jossa savupiiput kylmenevät. Taajamien tyytymättömyys jättää jälkensä. Se uhkaa koitua kohtalokkaaksi yleispuolueiksi pyrkiville perinteikkäille työväenpuolueille, varsinkin unelmiinsa eksyneelle uusiutuneelle Sdp:lle. Tavalliset ihmiset tarvitsevat työtä, toimeentuloa ja hyvinvointipalveluita. Haaveilu on iskelmärunoilijoiden tehtävä.
Newsweekin kehuista imarrellun maan ruohonjuuritasolla on kansalaisia, jotka tuntevat itsensä “ihan pohjoiskorealaiseksi”, kuten Stora Enson Varkauden tehtaalta irtisanottu paperimies Jorma Tanninen sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa 18. elokuuta.
Poliitikkojen ei kannata sulkea korviaan kylien ja lähiöiden tunnoilta.
Teksti Kari Arola
Kirjoittaja on vapaa kirjoittaja ja Uutispäivä Demarin entinen päätoimittaja.