Vanhemmuudesta Suomen voimavara - nyt tarvitaan rohkeita päättäjiä
Jokaiselle meistä kuusi ensimmäistä elinvuottamme ovat olleet ratkaisevan tärkeitä. Silloin on syntynyt luottamus itseen ja muihin, rohkeus ja kyky välittää muista. Siksi turvallisen ympäristön sekä riittävän huolenpidon ja rakkauden tulisi olla jokaisen meistä perusoikeus.
Henkinen hyvinvointi on itsessään arvokasta ja lisäksi tärkeä kansallinen menestystekijä. Vanhemmuus on ollut avainasemassa meidän kaikkien henkisen hyvinvointimme rakentumisessa.
Nykyajan tietoa ja osaamista korostava yhteiskuntamme on vaativa niin vanhemmille kuin lapsillekin. Koska perinteinen monen sukupolven turvaverkko ei ole enää mahdollinen arjen perhe-elämän helpottaja, vaaditaan meiltä kykyä tukea vanhemmuutta ja lapsena kasvamista kaikin tavoin. Tämä vaatimus ei ole helppo toteuttaa. On yhdessä tiedostettava syntynyt haaste – ja yhteiskuntana sekä yksilöinä myös yhdessä etsittävä keinoja muuttuneessa tilanteessa.
Suomessa on aina ymmärretty aineellisen perusturvan ja kouluttamisen tärkeys. Nyt kun taloudellinen yltäkylläisyys ja hyvä koulutustaso on monelle jo itsestäänselvyys, tulisi yhä enemmän keskittyä henkisen hyvinvoinnin rakentamiseen, kuten vanhemmuuteen ja sen tärkeyden ymmärtämiseen.
Hyvällä vanhemmuudella voi sekä antaa paljon että ehkäistä ongelmia. Huolehtimalla ja takaamalla turvallisen, rakastavan ympäristön mahdollisimman monelle suomalaiselle, takaamme myös paremman kyvyn vastata aikuisena nykymaailman haasteisiin. Tulevaisuuden Suomi tarvitsee henkisesti hyvinvoivia, onnellisia kansalaisia.
Hyvä vanhemmuus ei kuitenkaan ole itsestään selvä asia. Jokaisella kodilla on erilaiset lähtökohdat, ja yksityisenä ja yhteisenä pidetyn välinen raja on häilyvä. Reunaehtoja onnelliselle perhe-elämälle sanelevat työelämä ja taloudellinen tilanne. Keskustelua vanhemmuuden merkityksestä on vaikea avata loukkaamatta tai kuulostamatta moralisoivalta. Vanhemmuuden merkityksen laaja ymmärtäminen yhteiskunnan hyvinvoinnin peruskivenä pitäisi saada muiden tärkeiden asioiden rinnalle esimerkiksi suomalaisten yritysten arvoajatteluun.
Vanhemmuudesta voimavarana ja ensimmäisten kuuden vuoden merkityksestä ihmisen loppuelämän laadulle ja sitä kautta koko yhteiskunnalle tulisi käydä avointa keskustelua. Tässä keskustelussa Suomi voisi olla länsimainen tiennäyttäjä.
Rakentavimman tuloksen aikaansaamiseksi keskustelunavaus täytyy tulla laajalta rintamalta, johon kuuluisivat poliitikot, asiantuntijat, talouden ja työelämänkin edustajat. Tällaisen rintaman synnyttämisessä tarvitaan rohkeita päättäjiä, jotka nojaavat näkemyksissään tulevaisuuteen eikä vain tähän päivään.
Meille jokaiselle on kuitenkin ilmiselvää, että vanhemmuus on arvo, jonka vuoksi kannattaa kamppailla. Keskustelunavauksia ja näkemyksiä tarvitaan nyt yllättäviltä ja uusilta vastuullisilta tahoilta.
Teksti
Juha Hämäläinen, Professori, Itä-Suomen Yliopisto
Ilona Kangas, IFPR:n toimitusjohtaja, Espoo
Heikki Koiso-Kanttila, Lastensuojelun Keskusliiton projektijohtaja
Seppo Sauro, Lastensuojeluliiton Keskusliiton toiminnanjohtaja (alk. 1.8.)
Mauri Upanne, Lastensuojeluliiton Keskusliiton toiminnanjohtaja (31.7. asti)
Toni Virkkunen, Toimitusjohtaja, Espoo