Vanhan lehtimiehen statuspäivitys: Vihaan vihapuhetta
Jos minulta olisi viikko sitten kysytty, mikä on statukseni, olisin vastannut, että eläkeläiseksi ihan ok. Terveys on kohtuullinen – mitä nyt vaivaisenluu välillä vihoittelee – toimeentulo on riittävä ja ajankuluksi löytyy kaikenlaista aktiviteettia.
Nyttemmin olen ymmärtänyt, että statuspäivitys tarkoittaa aivan muuta.
Sitä, että kaikki haluavat tietää, mitä minulle kuuluu. Kun tietokonetaitoni ovat peräisin suunnilleen Gutenbergin ajoilta, en ole harjaantunut käyttämään Facebookia tai Twitteriä ja mitä näitä nyt on.
Niinpä päivitän tärkeimmät kuulumiset ihan tähän paperille.
Herättyäni hain postilaatikosta Hesarin. Levitin sen keittiön pöydälle ja ryhdyin valmistamaan aamiaista. Leipäviipaleet panin paahtimeen kuten tavallista, mutta kananmuna tuotti hieman päänvaivaa: keitetty vai paistettu? Päädyin paistettuun, mutta rikotulla vai kokonaisella keltuaisella? Onneksi asia ratkesi itsestään. Keltuainen läiskähti rikki pannuun pudotessaan.
Teetä hörppiessä lueskelin lehteä, josta ilokseni kävi ilmi, että maailma on ennallaan. Taantuma lähestyy, junalippuja saa jos saa, työmarkkinapomot riitelevät, Suomi häiriköi EU:ssa, hallitus puolustaa ja oppositio vastustaa ERVV:tä, Kiina kyttää internetin käyttäjiä ja YK kiistelee Palestiinasta.
Aterioituani muistin, että pitäisi lähteä hankkimaan höylä. Makuuhuoneen ovi hannasi yläreunasta niin, että ei mennyt kunnolla kiinni. K-raudasta löytyi muutama malli, mutta olivat vähän tyyriitä. Ajelin Vantaan IKH:lle. Sieltä löytyi oikein kätevä kavahöylä. Kädensijat valurautaa, säätöruuvit messinkiä, hinta 7,95. Kiinalaista laatua.
Kotona ilmeni, että koska ovi oli huullettu, kavahöylää ei voinutkaan käyttää. Voi hitsin hitsi! Oli pakko kaivaa kalupakista taltta ja vasara, joilla homma kyllä hoitui. Ovi menee nyt mukavasti kiinni.
Sitten ruokakauppaan.
Otin tuoreita silakkafileitä. Niistä saa helpolla hyvää. Päälle suolaa ja pippuria, nokare Koskenlaskijaa ja vähän tilliä, fileet vastakkain ja pannulle niin kyllä maistuu. Eikä maksa paljon. Kahvileiväksi valitsin pussiin pari suklaatwist-viineriä, mutta voi pahus, kassalla ilmeni, että ne oli hinnoiteltu painon mukaan mutta olin unohtanut punnita.
Pakko juosta punnitsemaan kaupan toiseen päähän ja takaisin, minkä ajan muut asiakkaat joutuivat jonottamaan. Kylläpä nolotti!
Päiväkahvin jälkeen oli aika avata televisio. Ei tullut juuri muuta kuin eilisillan uusintoja, joten päädyin ostoskanavalle. Se kannatti.
Esiteltiin käänteentekevää keksintöä, kynää, jolla saa paikatuksi auton maaliin ilmaantuneet naarmut. Yhdellä ainoalla kynän pyyhkäisyllä!
Mainokseen oli kuvattu supermarketin parkkipaikalla ihan tavallisia amerikkalaisia, joille – huom! – ei ollut maksettu mitään. He kokeilivat kynää autonsa naarmuihin. Ja naarmut hävisivät kuin itsestään! Amazing!
Ja vain 39,95. Taidanpa tilata.
Päivällinen saatiin suoritetuksi juuri sopivasti ennen Kauniita ja rohkeita. Juoni ja näyttelijät noudattelevat vanhoja latuja, mikä on mukavaa. Brooke mokailee edelleenkin, mutta Ridge antaa aina anteeksi.
Stephanie koki jälleen ihmeparantumisen, mikä on ihan oikein, koska muutenhan sarja ei voisi jatkua. Mutta se vähän ärsyttää, että Thomasta näyttelevä kaveri vaihtui aivan ilman ennakkovaroitusta!
Ai niin. Mielipiteistä sen verran, että vihaan vihapuhetta. Nimittäin sitä, että ei voi avata yhtään lehteä tai tv-ohjelmaa ilman että siellä puhutaan vihapuheesta.
Lopuksi vielä, että myös Baskimaalle ja Ahvenanmaalle oma valtio ja YK-jäsenyys!
Kirjoitus julkaistiin alunperin SK:ssa 39/2011.