Vaalimainostulot ja media: Voisiko rahanvapautta rajoittaa?
Medialla on ollut vaalirahakohussa metka kaksoisrooli. Se on rähissyt valtaa haastavana vahtihurttana (tekemällä paljastuksia vaalirahan alkuperästä), mutta samalla jolkotellut rahavallan laumatoverina (vaalimainosraha, suuri osa vaalirahasta, kyllä kelpaa).
Niin kiitettävää kuin on medialta ollutkin paljastaa rahan ja vallan kytköksiä, erästä todellista yhteiskunnallista ryhdinkohotusta ei ole median piirissä juuri pohdittu. Se olisi maksetun vaalimainonnan evääminen kokonaan ja vaalimainostilan ottaminen journalistiseen käyttöön. Ehdokkaiden tasapuolinen esittely jos mikä olisi median ominta tonttia, ja sen luulisi käyvän kaupaksikin.
Sananvapauden rajoittamista? Paremminkin rahanvapauden. Jos kaupallisen median talous ei kestäisi vaalimainostuloista luopumista, voi vain kysyä, mikä onkaan kaupallisen median oma riippuvuussuhde ehdokkaiden rahoittajatahoihin. Ja mitä käytännössä merkitsee yrityksen yhteiskuntavastuu, jos yritys sattuu olemaan mediayritys.
Viime vuoden lopulla yhteiskuntatieteiden tohtori Pertti Julkunen ehdotti Aikalainen-lehdessä (16/2009), että poliittinen mainonta pitäisi kieltää.
Hänestä jo mainostoimistovetoisen vaalimainonnan olemassaolo suodattaa ehdokasainesta: poliitikon uralle lähtevät ihmiset, jotka hyväksyvät, että heitä myydään kuin tavaraa.
Mutta ennen kaikkea: ”Jos maksettu poliittinen mainonta kiellettäisiin, – – poliitikot joutuisivat hankkimaan itselleen kannatusta mielipiteitään perustelemalla.”
”Journalismin valta ja vastuu kasvaisivat”, Julkunen kirjoitti. ”Journalistit lähtisivät etsimään argumentointikykyisiä poliitikkoja ja alkaisivat arvioida heidän argumenttejaan.”
Vaaleihin on aikaa enää alle vuosi. Vaikkei vaalimainonnan vallankumousta sitä ennen tapahtuisikaan, medialla on vielä aikaa säätää netin vaalikoneitaan. Toivottavasti yksikään vaalikone ei enää tarjoa ehdokkaille vain epä-älyllistä kyllä-ei-vastaamista, vaan myös kunnolliset perustelumahdollisuudet.
Kansanvallan kunniamerkin saakoon ensi vuonna se media, joka kytkee vaalikoneeseensa hyvän liikkuvan kuvan. Niin hyvän, että kalliin tv-mainonnan merkitys pienenee. Tarvittaisiin kuvaustiimit, liikkuvat studiot ja jokaisella arviolta 2 000 ehdokkaalla tasapuolinen minuutti aikaa kameran edessä – Yleisradio, tohtiiko toivoa?