Jännitettävää riittää

Presidentinvaalien ennakkoäänestyksen kynnyksellä moni kysyy, kuinka tiukka ensimmäisestä vaalista tulee, pitävätkö kannatusmittaukset kutinsa ja voiko vielä tapahtua isoja muutoksia.

Helsingin Sanomien joulukuun mittaus oli koottu 20.–21.12.2023. Kärjessä olivat kokoomuksen Alexander Stubb (24 %) ja valitsijayhdistyksen vihreätaustainen Pekka Haavisto (22 %). Seuraavina tulivat perussuomalaisten Jussi Halla-aho (13 %) ja keskustan ja valitsijayhdistyksen Olli Rehn (9 %).

Osuudet laskettiin siten, että sadassa prosentissa oli mukana 12 prosenttia kantansa ilmaisemattomia. Ensimmäisen vaalin viimeisiä mittauksia ei ole vielä julkistettu, joten jännitettävää riittää.

Kuinka täpäriä aiemmat ensimmäiset vaalit ovat olleet? Uudelleenvalintavaaleihin vuosina 2006 ja 2018 ei oikein kannata verrata. Nyt asetelma muistuttaa mittausten kahden kärjen osalta eniten vuoden 1994 vaalitulosta.

Silloin Sdp:n Martti Ahtisaari sai ensimmäisessä vaalissa 25,9 prosentin ja Rkp:n Elisabeth Rehn 22,0 prosentin ääniosuuden. Kolmanneksi tuli keskustan Paavo Väyrynen (19,5 %).

Eroa ensimmäiseksi ja toiseksi tulleen välillä sekä toiseksi ja kolmanneksi tulleen välillä oli muutama prosenttiyksikkö.

Muita melko tiukkoja ykköskierroksen kolmen kärjen kamppailuja löytyy vuosien 1994–2018 vaaleista vain ­yksi.

Vuoden 2012 vaaleissa Väyrynen jäi vihreiden Haaviston kakkostilasta vain 1,3 prosenttiyksikköä. Haaviston ääniosuus oli 18,8 prosenttia ja Väyrysen 17,5 prosenttia.

Yleensä erot kolmen kärjen ääniosuuksien välillä ovat olleet yli viisi prosenttiyksikköä, ja usein paljon suurempia. Istuva presidentti ei ollut ehdolla myöskään vuosien 2000 ja 2012 vaaleissa, joissa kärkiehdokkaiden kannatus oli aivan eri lukemissa kuin tulevissa vaaleissa näyttää käyvän.

Vuoden 2000 vaaleissa valitsijat asettuivat jo ensimmäisellä kierroksella varsin laajasti Sdp:n Tarja Halosen tai keskustan Esko Ahon taakse. He saivat yhdessä jo ensimmäisessä vaalissa lähes kolme neljästä äänestä, Halonen 40 prosenttia ja Aho 34,4 prosenttia. Tiukaksi tulosta ei voi sanoa, koska ero venähti selvästi yli viiteen prosenttiyksikköön.

Vuoden 2012 ensimmäisessä vaalissa kokoomuksen Sauli Niinistön 37 prosentin kärkikannatus oli puolestaan kaksinkertainen verrattuna toiseksi tulleen Haaviston kannatukseen.

Miten käy nyt? Säilyykö mittausten nykytilanne vai vieläkö muutoksia tapahtuu? Vaalihistoria osoittaa, että tilanne voi muuttua jopa rajusti.

Tosin hyvin merkittävä muutos ei ole kovinkaan todennäköistä.

Viimeisetkään julkistettavat mittaukset eivät välttämättä tavoita kampanjan finaaliviikon mahdollisia isoja mielipidemuutoksia.

Näinhän kävi vuonna 1994, jolloin Elisabeth Rehnin kova loppukiri näkyi lopulta hurjana erona ennakkoäänten ja varsinaisen vaalipäivän äänten jakaumissa. Rehn oli ennakkoäänissä neljäs 15,6 prosentin kannatuksella, mutta voitti varsinaisen vaalipäivän äänet 26,7 prosentin osuudella. Hän sai äänistään 70 prosenttia vasta varsinaisena vaalipäivänä.

Rehnin nousu johtui siitä, että hänellä oli mittausten parivertailuissa parhaat mahdollisuudet porvaripuo­lueiden ehdokkaista pärjätä Ahtisaarelle toisessa vaalissa. Nyt vuoden 2024 vaaleissa samanlaista parivertai­luetua ei näytä syntyneen yhdellekään haastajalle.

Myös nousu varsinaisen vaalipäivän äänillä on vai­keampaa kuin ennen, koska ennakkoäänten osuus kaikista äänistä on lisääntynyt vaaleissa roimasti.

Tuhannen taalan kysymys on, mistä viime kuukau­sien melko vakaa mittauskannatus kertoo. Siitäkö, että moni jo lyönyt valintansa lukkoon ja äänestää vakaasti puoluetaustaa sekä muita itselleen tärkeitä valintasyitä painottaen?

Vai kieliikö tähänastinen mittauskannatuksen vakaus sittenkin siitä, että useimpien ehdokaskannat ovat vasta ohuita perustuen alustaviin yleisiin valintaperusteisiin, kuten juuri ehdokkaan puoluetaustaan ja poliittis-ideologiseen suuntautumiseen?

Mikäli kyse on jälkimmäisestä, liikkuvuuspotentiaali voi olla todella suurta ja ykköskierroksesta saattaa tulla ennakoitua jännittävämpi. 

Kirjoittaja toimii tutkimuspäällikkönä Kunnallisalan kehittämissäätiössä. Hän on myös valtio-opin dosentti Tampereen yliopistossa.