Työelämä muuttuu nuorten mukana - tarvitaan avoimuutta ja mahdollisuuksia
Björn Wahlroos on piristävä poikkeus suomalaisen talouseliitin valtavirrassa. Hän uskaltaa sanoa, mitä ajattelee.
Viikko sitten (SK 11/2010) hän nosti pöydälle ison, yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta oleellisen kysymyksen: Suomen pitää pystyä antamaan nuorilleen uskottava lupaus tulevaisuudesta.
Tuollaista lupausta ei ole juuri nyt olemassa. Kun talven lumet sulavat ja oppilaitokset sulkevat ovensa, niin 15-24-vuotiaiden nuorten työttömyysluvut hyppäävät yli 40 prosenttiin. Nyt heistä on työttömänä lähes joka neljäs nuori.
Tilanne on hälyttävä, erityisesti valmistuville nuorille olisi tärkeää saada nopea ja aito kiinnittyminen työelämään. Työnhaun pitkittymisellä on useita seurausvaikutuksia: nuoren itsetunto laskee, syrjäytymisen riskit kasvavat ja pätkätyömalli johtaa pieneen eläkkeeseen.
Nuorten työllistymisongelma on monen tekijän summa. Osa ratkaisuista, kuten palkkatukeen pohjautuva työllistämisseteli, voi auttaa akuutissa hädässä. Olettamus, että ongelma hoituisi pääsääntöisesti jo käytössä olevilla toimenpiteillä lienee kuitenkin ylioptimistinen.
Tulevaisuutta ja ongelmia on ajateltava radikaalisti. Nuorten käsitys elämästä on toisentyyppinen, kuin me keski-ikäiset kuvittelemme. He kokevat sisäisen harmonian, itsekurin ja velvollisuudentunnon valtaa ja varallisuutta tärkeämmiksi asioiksi.
On mahdollista, ettei nuori halua töitä, vaikka hänellä olisi siihen mahdollisuus. Tai hän ei halua perustaa perinteistä perhettä. Tai hänellä on työhön liittyviä eettisiä arvoja, tai hän ei hyväksy kurjaa johtajuutta.
Nuorten arvopohjainen ajattelu on usein vakavaa. Sitä ei tunnu Wahlrooskaan ymmärtävän. Kehitysavussamme rahaa on heitetty Kankkulan kaivoon, mutta avun lopettaminen olisi surkea viesti globaalista vastuunkannostamme. Nuorten suvaitsevaisuus ei aina ymmärrä rahan vallan ajattelua.
Myös talouden ja työmarkkinoiden on muututtava. Tämä taas tarkoittaa uusajattelun tarvetta koko yrityskenttäämme, jopa sen edunvalvontaan. Miksi nuoret vierastavat edelleen yrittäjyyttä, tai miksi he vierastavat yritysten euromaisia arvoja?
Nuoret haastavat yrityselämän ja – johtajat avoimeen keskusteluun. Heillä on työhön liittyvä paradoksi: siltä odotetaan paljon, mutta samalla työ aiheuttaa pelkoja, ettei voi täyttää kaikkia odotuksia. Tulee riittämättömyyden ja pelon tunne.
Samalla nuoret hyljeksivät vanhoja käsitteitä, kuten tehokkuus, tuottavuus ja voittojen maksimointi. Kun keskustelee vanhojen yritysjohtajien kanssa he toteavat usein, että kvartaalitalous ja voittojen maksimointi on edennyt liian pitkälle. Tai työelämän on ymmärrettävä paremmin yksilöiden ja perheiden tarpeet. Huono omatunto?
Nuorissa itsessäänkin, kuten myös laiskistuneessa perhekasvatuksessa, on vikansa. Moni työnantaja toteaa ykskantaan, ettei nuorilla ole alkeellisiakaan tietämyksiä työhönottohaastattelun haastavuudesta, tai siitä, että aamulla sanotaan huomenta kanssaihmisille.
Koulun ja koulutuksen rooli on vaikean haastava. Toisaalla suomalaiset yliopisto-opiskelijat valmistuvat Euroopan vanhimpana, noin 28-vuotiaana, ja toisaalla nuoret haluaisivat lyhentää keskiasteen koulutusta kaksivuotiseksi.
Nuorten työurien aikaistaminen on mahdollista. Sen todellinen este on kuitenkin korkea. Meidän on osoitettava nuorille töitä, mahdollisuuksia. Tarjouksemme on oltava konkreettinen, aina kesätöistä haastaviin harjoittelupaikkoihin. Nuoret on otettava aidosti mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon.
Mikä sitten sitoo nuoret positiivisesti Suomeen? Mökki, mersu, muija ja muksut, totesi eräs pirkanmaalainen yrittäjä. Neljä ”ämmää”. Jotain on sentään vanhasta jäljellä, eurooppalaisessakin Suomessa.
Teksti Kari Väisänen
Kirjoittaja on TAT-ryhmän ja Infor Oy:n toimitusjohtaja sekä Euroklubin puheenjohtaja.