Turva uusiksi: Työttömyys­vakuutuksesta voisi tehdä pakollisen ja korvauksista suhdanne­riippuvaisia

NÄKÖKULMA: Järjestelmää uudistetaan joka tapauksessa radikaalisti, kirjoittaa Roope Uusitalo.

Profiilikuva
Sipilä I
Teksti
Roope Uusitalo
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomalainen työttömyysturva muuttuu tänä vuonna enemmän kuin vuosiin. Ensin vuoden alussa ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahakauden maksimipituutta lyhennettiin 500 arkipäivästä 400 päivään. Alle kolme vuotta työssä olleilla päivärahakausi lyheni jo 300 arkipäivään.

Samoin tämän vuoden tammikuusta lähtien työttömyysajan alun korvaukseton omavastuuaika piteni kahdella päivällä ja pitkän työuran tehneiden korotetusta työttömyyspäivärahasta luovuttiin kokonaan. Samalla työttömien velvoitteita lisättiin.

Työttömät velvoitettiin ottamaan vastaan työtä entistä kauempaa ja osallistumaan kolmen kuukauden välein TE-toimistojen haastatteluihin, joissa työnhaun onnistumista seurataan.

Jos hallituksen suunnitelmat toteutuvat, ensi vuoden alusta korvauksettomien omavastuupäivien määrä kasvaa edelleen yhdellä per kuukausi. Tämän uuden omavastuupäivän voi kuitenkin välttää tekemällä työttömyysaikana muutaman päivän töitä tai osallistumalla työvoimakoulutukseen.

Uudistuksen tarkoitus on kannustaa ottamaan vastaan lyhyitäkin keikkatöitä työttömyyden aikana.

 

Työttömyysturvan kesto siis lyhenee, työttömyysturvan ehdot kiristyvät ja ehtojen valvonta lisääntyy.

Uudistusten tavoitteena on työttömien aktivointi, työttömyyden alentaminen ja työllisyyden kasvattaminen. Tarkoituksena on, että sivuvaikutuksena työttömyysmenot pienenisivät, verotulot kasvaisivat ja julkisen talouden tilanne kohenisi.

Toisaalta samaan aikaan on meneillään täsmälleen päinvastainen uudistusprojekti.

Tämän vuoden alussa käynnistyneessä perustulokokeilussa maksetaan perustuloa ilman minkäänlaista tarveharkintaa, aktivointipyrkimyksiä tai monitorointia.

Kokeilussa on mukana 2 000 työmarkkinatuen tai peruspäivärahan saajaa, joille maksetaan 560 euron perustuloa kahden vuoden ajan riippumatta työnhakuaktiivisuudesta tai edes mahdollisesta työllistymisestä.

Mielenkiintoista kyllä, myös perustulokokeilun tavoitteena on työllisyyden kasvattaminen – tässä tapauksessa byrokratiaa ja valvontaa vähentämällä, mutta työllistymisen taloudellisia kannustimia parantamalla.

Perustulojärjestelmä poistaa valvontabyrokratian ja tekee työttömien työllistymisestä sekä helpompaa että – systeemin yksityiskohdista riippuen – mahdollisesti kannattavampaa. Silti hallituksen uudella aktivointimallilla on paremmat mahdollisuudet onnistua työllisyyden kasvattamisessa ja työttömien aseman parantamisessa kuin perustulokokeilulla.

Itse asiassa perustulon lanseeraaminen jonkinlaisena kannustinloukkujen purkumekanismina on koko lailla suomalainen erikoisuus. Muualla perustulosta keskustellaan enemmänkin keinona sopeutua työn vähenemiseen automaation lisääntyessä.

Työttömyysturvan tarkoitus on työttömien toimeentulon turvaaminen.

Työttömyyden alentaminen ja työllisyyden kasvattaminen on oikeastaan aika kummallinen työttömyysturvauudistuksen tavoite.

Tehokkaimmin työttömyys alenisi poistamalla työttömyysturva kokonaan, jolloin edes työtä vailla olevilla ei olisi mitään syytä ilmoittautua työttömäksi.

Työttömyysturvan tarkoitus ei tietenkään ole työllisyyden edistäminen vaan työttömien toimeentulon turvaaminen.

Järjestelmä on onnistunut silloin, kun työttömyysturva on hyvä ja vakuutusmaksut silti kohtuullisia. Mahdollisimman pieni työttömien määrä toki helpottaa näiden tavoitteiden saavuttamista. Työttömyyspäiväraha on aikaisempaa palkkaa pienempi, jotta työttömien kannattaisi etsiä uutta työpaikkaa.

Velvoitteille ja valvonnalle on silti oma tehtävänsä. Jos työttömiä pitäisi kannustaa työnhakuun pelkästään rahalla, taloudellisten kannustimien pitäisi olla suurempia – ja työttömyyskorvausten siis pienempiä. Byrokratian ansiosta työttömille voidaan maksaa parempaa päivärahaa kasvattamatta vakuutusmaksuja.

 

Kun työttömyysturvajärjestelmää ollaan näinkin radikaalisti uudistamassa, voisi saman tien korjata pari muuta järjestelmän valuvikaa.

Näistä ilmeisin on työttömyysturvan vapaaehtoisuus. Tai siis oikeastaan vakuutusturvan vapaaehtoisuus, vakuutusmaksut ovat jo nyt pääsääntöisesti pakollisia.

Ansiosidonnaista päivärahaa saavat työttömyyskassoihin kuuluvat. Kassojen jäsenmaksuilla katetaan kuitenkin vain murto-osa työttömyysturvan kustannuksista.

Pääosa työttömyysturvan kustannuksista kerätään pakollisilla vakuutusmaksuilla sekä kassojen jäseniltä että niihin kuulumattomilta.

Samanlainen vapaaehtoiseen kassajäsenyyteen perustuva malli on käytössä enää Ruotsissa ja Tanskassa. Muualla työttömyysvakuutus on pääsääntöisesti sairasvakuutukseen verrattava pakollinen sosiaalivakuutus.

Tänä vuonna talous kasvaa pitkästä aikaa hiukan reippaampaa vauhtia.

Toinen taloustieteilijöiden hellimä uudistusidea olisi tehdä työttömyyskorvauksista suhdanneriippuvaisia.

Lama-aikana turva voisi olla parempi, kun tarve on suurempi ja työnhaun kannustimien heikkeneminen ei olemattomien työpaikkojen löytymistä enää juuri vaikeuta.

Lama-aikana työttömyyskorvausten kasvattamisella olisi jopa elvyttävää vaikutusta. Nousukaudella taas pärjättäisiin vähän pienemmälläkin työttömyyskorvauksella, koska työpaikkoja olisi halukkaille tarjolla.

Tänä vuonna talous kasvaa pitkästä aikaa hiukan reippaampaa vauhtia. Työttömyysturvan leikkausten osuminen noususuhdannevuoteen lienee puhdasta sattumaa. Niin tai näin, ainakin ajoitus osui kohdalleen. 


Kirjoittaja Roope Uusitalo on Jyväskylän yliopiston taloustieteen professori ja talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtaja.