Toimittajat kasvaneet erilleen puolueista - hyvä niin

Profiilikuva
Karina Jutila
Teksti
Tuomo Lappalainen
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Helsingin Sanomissa on alkusyksyn aikana julkaistu kaksi hauskasti ristiriitaista puheenvuoroa.

Ensin Aamulehdestä Elinkeinoelämän valtuuskuntaan siirtynyt Matti Apunen neuvoi toimittajia julkistamaan muiden sidonnaisuuksiensa lisäksi myös puoluekantansa. Hänen mukaansa on turha kiistää, etteivätkö poliittiset sympatiat vaikuttaisi myös sitoutumattomien tiedotusvälineiden valintoihin.

Tällä viikolla Suomenmaan uusi päätoimittaja Pekka Perttula ja keskustalaisen Ajatuspaja e2:n johtaja Karina Jutilaharmittelivat, että toimittajat ovat päinvastoin liian riippumattomia puolueista. Kaksikon mielestä journalistit voisivat itsekin lähteä rohkeammin mukaan politiikkaan.

Perttula ja Jutila käyttivät esimerkkinä lääkäriä, joka harjoittaa praktiikkaa ja tekee siinä sivussa myös tutkimusta.
Huono vertaus.

Puolueessa toimiva politiikan toimittaja muistuttaisi pikemminkin palloilulajin tuomaria, joka viheltää SM-liigaa, vaikka on samaan aikaan yhden liigaseuran palkkalistoilla. Ei taitaisi mennä läpi.

Kaksikko muistelee haikeudella 1960- ja 1970-lukuja, jolloin riippumattomuutta ei vielä korostettu samalla tavalla. Monilla muilla on vähemmän kauniita muistoja esimerkiksi silloisesta Yleisradiosta, jossa politisoituminen oli viety niin pitkälle, että puolueilla oli jopa omat nimikkotoimittajansa.

Se oli sitä aikaa, kun sairaasta presidentistäkin tehtiin mediassa huippukuntoinen ja naapurissa olleesta diktatuurista demokratian mallimaa.
Siihen verrattuna vaalirahakirjoittelun ylilyönnit ovat pieni paha.

Suomenmaan päätoimittaja ja keskustan ajatuspajan johtaja toivovat, että puolueiden ja toimittajien väliset raja-aidat madaltuisivat.
Heitetäänpä pallo takaisin.

Keskusta voisi vaikka näyttää esimerkkiä ja päästää toimittajat jatkossa puoluehallituksensa ja työvaliokuntansa kokouksiin. Kutsu otettaisiin varmasti riemuiten vastaan. Median raportointi tarkentuisi heti, kun ei oltaisi enää yksittäisten syväkurkkujen varassa.

Samalla tavalla voitaisiin avata muitakin poliittisia prosesseja eduskunnan valiokuntatyöstä alkaen.

Sen kun näkisi.

Fyysinen etäisyys toimittajista taitaa olla poliitikoille yhtä tärkeää kuin henkinen etäisyys poliitikoista on toimittajille.