Tuhon partaalla Talvivaarassa: Mistä ydinvoima- ja malmikohkaaminen kumpuaa?
Tehdäänpä ajatuskoe.
Helsingin Vuosaaressa on moderni kauppakeskus Columbus. Verrattain pian sen rakentamisesta ilmestyi sadepäivinä ämpäreitä kolmeen neljään paikkaan rakennuksen sisällä.
Näin on jatkunut vuosia. Katto vuotaa. Kenties millimetrin murto-osan suuruisia reikiä on vaikea paikantaa, minkä lisäksi rakenteet niiden alla ovat hankalia korjaamista ajatellen.
Talvivaaran kaivoksessa mineraalit erotellaan kivestä kemiallisesti. Menetelmä on uusi – ehkä se juuri uutuudellaan lumosi virkamiehet ja päättäjät. Kaivoslupa heltisi nopeasti.
Kukaan päättäjistä ei näytä pysähtyneen sen tosiasian äärelle, että luonnossa käsitellään tonneittain vaarallisia kemikaaleja ja bakteereja. Riskien vähättely on tyypillistä modernille ihmiselle, koska hän on erkaantunut elämään ylläpitävästä luomakunnasta.
Luontoa vähänkin tuntevalle on käsittämätöntä, että saatettiin edes kuvitella prosessinesteiden eristämistä niin, ettei niitä valuisi maaperään, siitä edelleen pohjaveteen ja sen myötä vesistöihin.
Columbuksen kattoon verrattuna nestemassojen paine altaiden pohjiin ja seiniin on miljoonia kertoja suurempi. Tiedetään, että kallioperästä löytyy aina ja joka paikassa halkeamia.
Ja vaikka ne olisi betonoitu, entä sitten? Kemikaaleja ja bakteereja, jotka erottelevat kivestä mineraalit, ei betoni kauan pidättele. On täysin mahdotonta edes löytää kaikkia hiushalkeamia. Sitä paitsi peruskallio liikkuu – Kuusamo, ei kovin kaukana Sotkamon Talvivaarasta, on maanjäristysaluetta.
Ihmetystä herättää sekin, että altaat on vuorattu muovilla. Muovi ei vaikuta senkään vertaa luotettavalta eristäjältä kuin betoni.
Miten kukaan järkevä ihminen voi uskoa ja uskotella muille, että prosessinesteet pysyvät altaissa? Miksi kukaan ei ajatellut lintuja ja kaloja, pienemmistä organismeista puhumattakaan?
Kainuun ELY-keskus näytteli lupa-asiassa yhtä pääroolia – ja esittää sitä edelleen, kun se hätäillen antaa Talvivaaralle jälleen toimiluvan. Hyödynnettiinkö edes nyt valtakunnan parhaiden limnologien, geologien ja kemistien asiantuntemusta?
Mikä on ympäristöministeriön rooli? Ympäristöministeri on tyytynyt levittelemään käsiään, mutta valtaa on käytettävä, kun panoksena on syntymättömien sukupolvien järviluonnon elinkelpoisuus.
Syyttely ei auta, mutta on yhdestoista hetki ottaa järki käyttöön. Talvivaaran kaivos on ensi tilassa ajettava alas.
Pelissä on valtaosa maamme puhtaista vesireiteistä. Megaluokan onnettomuutta, jota Talvivaarassa kätilöidään, on myöhäistä korjata myrkkyjen kiinnityttyä sedimentteihin ja niiden vaeltaessa ravintoketjuissa.
Mikäli vitkastellaan, Pielinen, Kallavesi, Saimaa ja länteen Oulunjärvi ovat mennyttä – pian kemikaalialtaita nekin. On mahdollista, että niiden vesissä on jo Talvivaarasta lähtöisin olevia vaarallisia partikkeleita.
Sama koskee muitakin vesistöjä sellaisten kaivosten vaikutusalueella, joissa mineraalien erottelu tapahtuu kemiallisesti.
Maan edellisen hallituksen mineraalistrategia ei ole tästä maailmasta – kaivosteollisuus aiotaan sen mukaan 17-kertaistaa vuoteen 2020 mennessä! Tyypillistä on päättäjien haluttomuus ja kyvyttömyys ottaa vastaan kritiikkiä. Mineraalistrategiaa laadittaessa luonto- ja ympäristöjärjestöjen edustajat suljettiin ulos. Keskustelua ei haluta, konsensus ei kestä kritiikkiä.
Mistä ydinvoima- ja malmikohkaaminen kumpuaa? Ahneudesta, piittaamattomuudesta ja näköalattomuudesta, sanoisin. Puhtaasta vedestä ja puhtaasta ruoasta tulee maailmassa alati suurempi puute. Maamme päättäjillä puute on ymmärryksestä.
Tuhon partaalla TalvivaarassaMistä ydinvoima- ja malmikohkaaminen kumpuaa?
Ketterä korkeakoulu kukoistaa