Totuus ja rakennekynnet: naiset määrittelevät arvot ja trendit

Profiilikuva
meikkaus
Teksti
Jarkko Vesikansa
Kirjoittaja on Otavan yleisen tietokirjallisuuden kustannuspäällikkö ja valtiotieteiden tohtori.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Metro kiitää kohti Helsingin keskustan sykettä. On aamu, työmatkalaiset täyttävät vaunun. Harmauden keskeltä erottuu kaksi lukiolaistyttöä, jotka ovat pukeutuneet kuin he olisivat matkalla Suomen Huippumalli haussa -ohjelmaan.

Tytöt vertailevat rakennekynsiään, jollaisia ei vielä 1980-luvulla koulumaailmassa tunnettu. Muutenkin he ovat ulkoisesti paljon huolitellumpia kuin koululaiset parikymmentä vuotta sitten. Silloin kaikilla, tytöillä ja pojilla, oli jalassa farkut, ja vain pusero erotti sukupuolet toisistaan.

Mitä isot edellä sitä pienet perässä. “Isi, katso mitä minä sain”, hihkaisi kolmevuotias tyttäreni hiljattain. Hän näytti innoissaan pinkkejä leikkikorkokenkiä, yrittäen pysytellä pystyssä niillä sipsuttaessaan. Huokaisin syvään jo aiemmin, kun tyttäreni saapui kaverinsa luota kotiin esitellen lakattuja kynsiään. Olin varautunut näkemään tyttärelläni lakkakynnet vasta vuosien päästä!

Kauneuden lumoa ja visuaalisia virikkeitä pursuava aika on vaativaa lapsille ja vanhemmille. On vaikea määritellä, mitä sallia, mihin vetää rajat.
Tämä aika on kovaa myös vanhan koulun feministeille. Tätä me emme totisesti tavoitelleet! Näin ovat monet pitkän linjan feministit puhkuneet. He ovat osoitelleet sormella naftaliinista kaivettua pin up -tyttöjen mallia. Ennen arvostettiin asiaa, nyt seksikkyyttä ja ulkoista olemusta, he väittävät. Samaa valittavat monet taiteilijat, joiden mielestä kauniit kasvot on nostettu taiteen tärkeimmäksi markkinointikeinoksi.

Maailmalla on veisattu pitkään samaa virttä. Natasha Walters kritisoi pari vuotta sitten kirjassaan Living Dolls nuoruuden ja seksikkyyden kyllästämää kulttuuria, jonka hän arvioi tarkoittavan “seksismin paluuta” ja nuorten naisten alistamista.

Maailmanlaajuisen huomion polttopisteessä on joukko ilmiöitä, jotka edustavat lähes antiteesiä 1960-luvun hyökkäävälle feminismille. Rintaliivien polttamisen sijaan muodissa on feminiininen kilpavarustelu, joka tuottaa uudenlaista naisille suunnattua kulttuuria. Kuntokeskuksissa tarjotaan Cabaret Strip -tunteja, ja kirjallisuudessa jyllää naisille suunnattu erotiikka.

Jonkinlaista vanhan feminismin kauhukuvien toteumaa tuntuu edustavan E. J. Jamesin Fifty Shades of Grey -sarja, joka komeilee maailmalla myyntilistojen kärjessä. Miljoonat naiset ovat tuudittautuneet kirjojen siirappisiin fantasioihin, joissa rakastunut nainen kamppailee mahtimiehen pauloissa, ainakin osaksi alistuen.

Ajan ilmiöt ovat irtiottoja ohjelmallisesti tuputetusta tasa-arvosta. Kaiken alistaminen tasa-arvolle koetaan tylsäksi ja elämää rajoittavaksi. Naiset ovat suistaneet vallasta ideologit, jotka halusivat esiintyä naisasian ainoina oikeina edustajina. Ei naisasiaa ole silti hylätty; se on määritelty uudelleen.
En ole (kovin) huolissani tyttäreni korkokengistä tai nuorten naisten rakennekynsistä. Ne ovat sittenkin pintaa, joihin feministien tai miesten ei kannata jumiutua. Ulkonäköönsä panostamalla nuoret naiset vain kurottautuvat samalle tyylitasolle kuin kanssasisarensa maailman metropoleissa.

Paljon olennaisempaa on muu arkinen aherrus, meikittä tai ilman. Sen naiset hallitsevat. He opiskelevat miehiä ahkerammin ja keräävät johtamistutkimuksissa miehiä parempia tuloksia. Asetelma on kääntynyt: miesten on aika ottaa oppia naisista, muuten ei yhä monimuotoisemmassa maailmassa pärjää.

Vain yhdelle asialle omistautuminen on ollut perinteisesti miesten laji. Tämän takia naiset ovat yhä aliedustettuja pörssiyhtiöiden johdossa ja hallituksissa, mutta tuskin kovin kauaa. Päätöksenteossa tarvitaan vallalla olevien trendien ja arvojen tajua. Näiden määrittelyssä naiset ovat miehiä vahvempia. Totuus on rakennekynsiä syvemmällä. Naisten marssi ylöspäin jatkuu, mennyt ei palaa.