Viro selätti nuorisorikollisuuden

Viron vankiloissa ei ollut vuonna 2024 ainuttakaan alaikäistä. Mitä etelänaapuri tekee oikein?

Toimitukselta 24.4.2026

Teksti: Matti Rämö

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

4 MIN

2020-luvulla Pohjoismaissa riittää uutisia nuorten tekemistä vakavista rikoksista. Maaliskuussa Suomessa kerrottiin alaikäisiltä tilatusta murhapolton yrityksestä.

Ruotsin poliisi epäilee 15-vuotiaan tytön ampuneet kaksi poikaa kahden päivän sisällä 600 kilometrin päässä toisistaan.

Viron vankiloissa ei sen sijaan istunut vuonna 2024 yhtään alaikäistä, nytkin vain muutama. Pohjoismaiden ja Viron välinen kontrasti kävi ilmi, kun istuin lokakuussa 2025 Pohjoismaista nuorisorikollisuutta käsitelleessä seminaarissa. Sen järjesti Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI).

1990-luvun jälkeen Virossa tehtiin täysremontti nuoriin kohdistetussa kriminaalipolitiikassa.

Vielä 1990-luvun alun köyhässä maassa rikostilastot kasvoivat nopeasti. Nuorten osuus tilastopiikistä oli huomattava. Vuosina 1993–2001 alaikäiset tekivät lähes viidenneksen kaikista Virossa tilastoiduista rikoksista. Noin joka kahdeskymmenes murha ja joka kymmenes huumausainerikos oli nuoren tekemä.

Neuvostoajalta peritty kriminaalipolitiikka perustui rankaisemiseen. Huippuvuosina vankilassa istui tuhat alaikäistä. Vankileiman jo ennen täysi-ikäisyyttä saaneet olivat houkuttelevaa työvoimaa järjestäytyneelle rikollisuudelle, jonka kamppaili verisesti markkinoista.

Virossa tehtiin vuonna 2018 suuri nuoriso-oikeuden uudistus, jossa korostettiin niin sanotun korjaavan oikeuden periaatteita.

Niillä viitataan sovittelun ja yhdyskuntapalvelun kaltaisiin mahdollisuuksiin hyvittää rikos sen sijaan, että saa sakkoja tai päätyy vankilaan. Rankaisemisen sijaan korostuu apu, jota pyritään antamaan mahdollisimman yksilöllisesti. Yksi hyötyy psykoterapiasta, toinen tarvitsee erityistä tukea oppimiseen.

Nuorten vankilaan laittamisen kynnystä on tietoisesti nostettu. Sen seurauksena vankimäärät väistämättä vähenevät. Viron nuorisorikosluvuissa ei kuitenkaan ole kyse tilastokikkailusta tai rikosvastuun vesittämisestä.

Vakavista väkivaltarikoksista ja toistuvista omaisuusrikoksista joutuu edelleen vankilaan. Nuorille suunnattujen ja monenlaiseen tukeen pystyvien suljettujen laitosten asukasmäärissä ei ole ollut uudistuksen jälkeen huomattavaa kasvua.

Toisin sanottuna: nuorisorikollisia ei ole vain piilotettu toisenlaisiin laitoksiin.

Tänä keväänä matkustin Viroon tekemään juttua maan kriminaalipolitiikan täyskäännöksestä.

Kun vierailin Tapan kaupungissa suljetussa nuorisokodissa, henkilökunnan puheissa korostuivat huomiot nuorten neuroepätyypillisyyksien yleistymisestä ja keskittymiskyvyn heikkenemisestä.

”Ennen opetin kerralla enimmillään neljäätoista oppilasta. Nyt viisi on ehdoton maksimi”, käsityöopettaja kertoi.

Kyse ei liene ADHD-epidemiasta. Kun laitosrangaistuksien rimaa nostetaan, sinne päätyy yhä vakavammista ja moninaisimmista ongelmista kärsivien nuorten joukko.

Rikosuutisoinnista ei aina arvaisi, että nuorten tekemän rikollisuuden kokonaismäärät ovat laskeneet kaikissa Pohjoismaissa runsaan vuosikymmenen ajan.

Kun 15−17-vuotiaiden rangaistusmäärät suhteuttaa ikäluokan kokoon, 2000-luvun pahin nuorisorikosvuosi on Suomessa 2011, Tanskassa 2005, Norjassa 2004 ja Ruotsissa 2000. Vuonna 2023 rangaistusmäärät olivat Ruotsissa kaksi kolmannesta huippuvuoden lukemista, muissa noin puolet siitä.

Syy huolestuneeseen nuorisorikoskeskusteluun on uudenlaisessa jengirikollisuudessa ja siihen kytkeytyvässä alaikäisten vakavassa väkivaltarikollisuudessa. Uutiset tilausmurhia tekevistä alaikäisistä herättävät väistämättä huolta. Se tuo mukanaan toiveita kovemmista rangaistuksista.

Tanskassa on kokeiltu esimerkiksi rikosvastuuiän laskemista viidestätoista neljääntoista vuoteen. Ruotsissa valmistellaan parhaillaan ikärajan pudottamista 13 vuoteen.

Kovan kriminaalipolitiikan ongelma on sen heikko teho. Moni tutkimus kertoo, että vankeusrangaistus lisää todennäköisyyttä rikoksen uusimiseen.

Kovimmatkin rangaistukset päättyvät aikanaan. Silloin vankilasta palaa parikymppisiä nuoria, joilla on heikot mahdollisuudet kiinnittyä yhteiskuntaan, mutta paljon alamaailman rekrytoijiin vetoavia ominaisuuksia.

Rangaistusasteikkoa optimoidessaan oikeusjärjestelmän tulisi tyydyttää myös uhrien oikeudenkaipuu. Nuoriso- ja jengirikollisuudella on yhteys maahanmuuttoon. Yhdistelmä on erityisen altis lietsomaan tunnepitoista keskustelua.

Pitkään liberaaliin kriminaalipolitiikkaan panostaneissa Pohjoismaissa kovien keinojen kaipuu on lisääntynyt siinä määrin, että kriminologit puhuvat ”rangaistuskeskeisestä käänteestä”. Virossa nuoriso-oikeuden vuoden 2018 uudistusta voisi kuvailla ääriliberaaliksi. Silti sen motiivit eivät vaikuta ideologisilta.

Kun vierailin Virossa tapaamassa kriminologeja ja kriminaalipolitiikan laatimiseen osallistuneita virkahenkilöitä, uudistushalua perusteltiin tutkimustiedolla.

”Viro ei ole rikas maa. Meidän täytyi valita keinoja, jotka ovat halpoja ja joiden toimivuudesta on näyttöä”, Viron oikeus- ja digitalisaatioministeriön kriminaalipolitiikasta vastaava varakansleri Laidi Surva sanoi haastattelussa.

Vankeusrangaistusten lisääminen on kallista kriminaalipolitiikkaa.

Vuoden 2018 uudistuksen tehneessä hallituksessa istuivat sosiaalidemokraatit, keskustaoikeistolainen keskustapuolue, kansalliskonservatiivinen Isänmaa ja siihen myöhemmin sulautunut Res Publica.

Populismi ei ole vieras laji virolaisessa politiikassa − kysykää vaikka Viron konservatiiviselta kansanpuolueelta Ekreltä – mutta nuorisorikollisuus ei ole herättänyt merkittäviä intohimoja.

Maassa ei ole merkkejä jengi-ilmiöstä. Sen kuulin monelta eri asiantuntijalta.

EU:n ja Venäjän ulkopuolinen maahanmuutto on Virossa vähäistä. Maan tilastokeskuksen mukaan viime vuonna noin kuusitoista prosenttia virolaisista oli syntynyt EU-alueen ulkopuolella, valtaosa heistä Venäjällä.

Kun nuorisorikoskeskustelua ruokkivat lähinnä satunnaiset äärimmäisyydet, tilanne voi muuttua nopeasti.

Nollavuoden 2024 jälkeen virolaisvankiloissa on jälleen nähty myös alaikäisiä. Heidät ovat vieneet sinne kaksi raakaa murhaa, joissa alaikäiset ovat yhdessä surmanneet aikuisia miehiä.

Murhat ovat herättäneet mediahuomiota ja keskustelua. Pari haastateltavista miettii, olisiko vuoden 2018 uudistus mennyt noin vain läpi, jos harvinaiset veriteot olisivat sattuneet ennen sitä.