"Toimittaja taas ottanut vapaapäivän ja tuupannut propagandan suoraan lehteen"
- ”Mediasota on alkanut, vaalit ovat kohta ovella, oletko valmis! Propagandasota netissä tulee räjähtämään ja äärisuvaitsevaiset sun muut tulevat pistämään nettiin ties mitä saastaa todistaakseen, että Suomi on täynnä rasisteja.”
- ”Enemmän maahanmuuttokeskustelun ongelmista kertoo tämä SK:n teksti, kuin nuo Seppo Lehdon tuottamat törkytekstit. Ko. tamperelaisen kylähllun hengentuotokset eivät ohjaa maahanmuuttokeskustelua, vaikka toimittaja näin haluaa uskotella.”
- ”Ensinnäkin, miten YLEn voi väittää olevan puolueista riippumaton? Sen toimintaahan säätelee politiikoista koostuva hallintoneuvosto. YLE on kyllä eduskunnasta osittain riippumaton, mutta ei puolueista.”
- ”Tämä on joko täyttä roskaa joka on tehty höhhöhhöö-meiningillä, tai sitten yksi monesta false flag -operaatioista, joilla joku taho yrittää vaikuttaa keskusteluun ja keskustelijoihin.”
Yllä olevista kommenteista voi huomata, että SK:ssa on viime aikoina puhuttanut puolueellisuus: Kuka pyrkii vaikuttamaan kehenkin ja millä välineillä? Kenen joukoissa seisomme? Onko toimittajilla salaisia tarkoitusperiä?
Edelliseen blogimerkintääni tuli muutamia mielenkiintoisia kommentteja – ansiokkain niistä aloittaa yllä olevan listan. Keskustelussa lukijat kertovat, että toimittajat ovat puolueellisia ja ”pyrkivät vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin ylhäältä päin”.
Lukijat ovat tavallaan oikeassa. Valitettavasti tämä tunnustus ei kuitenkaan tarkoita, että sopulit suodattaisivat omat mielipiteensä ja maailmankatsomuksensa juttuihinsa.
Toimittajat tekevät myös sellaisia juttuja, joiden näkökulma kattaa vain yhden puolen aiheesta. Blogit ovatkin sitten eri asia – niiden ei ole tarkoituskaan olla objektiivisia.
Yhdellä näkökulmalla on puolensa. Joskus aiheesesta on parempi kirjoittaa useampi juttu eri kulmista kuin yrittää tunkea kaikkia samaan tekstiin.
Olipa kyse sitten blogista tai perinteisestä uutisjutusta, kenties kapeampi katsantokanta innoittaa lukijaa tuomaan esiin toisenlaisia tapoja katsella aihetta, uusia epäkohtia ja tuoreita ideoita.
Toimittaja, joka on otsikoksi nostetun kommentin kirjoittajan mielestä ”ottanut vapaapäivän ja tuupannut propagandan lehteen”, olen minä. Noin kuukausi sitten satuin nimittäin kirjoittamaan jutun nettipiratismista.
Haastateltavana oli Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen toiminnanjohtaja Antti Kotilainen, sillä jutun näkökulmaksi oli sillä kertaa valikoitunut nettipiratismin ehkäiseminen. Aikaisemmin kun oli jo ehditty jututtaa muun muassa Piraattipuolueen johtajaa.
Vaikka jokunen jutun lukija pitikin allekirjoittanutta propagandan levittäjänä, ei minulla oikeastaan ole mitään salaisia tarkoitusperiä aiheen suhteen.
On myönnettävä, että on huolestuttavaa huomata joidenkin lukijoiden luulot ”kirjoitetaan mistä ja miten lystätään” -toimittajista. Toisaalta kritiikillä on miellyttäväkin puolensa. Journalismin tarkoitus tuskin on kenenkään kanssa kaveeratakaan tai kirjoittaa pelkkiä kivoja juttuja.
Laatua ja monipuolisuutta netissäkin kaipaavat lukijat ovat silti paikallaan. Kun jännite yleisön, toimittajan ja yhteiskunnan välillä säilyy, ollaan oikealla tiellä. Todellisuus ei ole yksin lukijan, viranomaisen, toimittajan tai poliitikonkaan määriteltävissä.
Jos sekä lukijat että vallanpitäjät olisivat toimittajien tuotoksiin aina tyytyväisiä, pitäisi journalismin tilasta olla kahta enemmän huolissaan. Vai mitä?