Terveyspalvelut on järjestettävä yhtenä kokonaisuutena
Sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää uudistetaan hallitusohjelman mukaisesti. Uudistuksen eteneminen on ollut takkuista, koska taustalla on epätietoisuutta muun muassa tulevasta kuntarakenteesta. Hallituksen tavoitteena ovat vahvat kunnat. Epäselvää on se, syntyykö uudistuksen ansiosta niin vahvoja kuntia, että ne voivat itsenäisesti vastata kaikkien terveyspalveluiden järjestämisestä.
Perusterveydenhuolto on pitkään kärsinyt aliresursoinnista, ja se on jäänyt vahvan erikoissairaanhoidon jalkoihin. Perusterveydenhuollon vahvistamisen kannalta on olennaista, että perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito järjestetään mahdollisimman tiiviisti yhtenä kokonaisuutena. Näin on todettu myös hallitusohjelmassa.
Elintärkeiden terveyspalveluiden turvaamisen kannalta perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistäminen on olennaisen tärkeää. Se on tärkeämpää kuin perusterveydenhuollon yhdistäminen sosiaalihuollon kanssa tai muiden kuntapalveluiden, kuten kaavoituksen tai maankäytön suunnittelun, kanssa. Tiivis yhteistyö sosiaali- ja terveydenhuollon välillä on välttämätöntä ja siitä on hyviä kokemuksia muun muassa vanhus-, vammais- ja päihdepalveluissa. Toimiva ja tiivis yhteistyö on mahdollista varmistaa myös ilman yhteistä organisaatiota. Näin toimitaan muissa Pohjoismaissa.
Eri asiantuntijatahot ovat toistuvasti esittäneet, että nykyaikaiset terveyspalvelut on järjestettävä yhtenä kokonaisuutena ja että järjestäjän väestöpohjan on oltava vähintään 200 000 asukasta. Se on minimi, jotta erikoissairaanhoidon ympärivuorokautinen päivystys voidaan järjestää laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Suurin osa (noin 80 prosenttia) erikoissairaanhoidon kustannuksista syntyy ympärivuorokautisista päivystyspalveluista ja päivystyksen kautta sairaalaan tulevien potilaiden hoidosta.
Erikoissairaanhoidon järjestämisvastuun siirtäminen yksittäiselle kunnalle ei ole järkevää tulevasta kuntakoosta riippumatta. Muissa EU-maissa terveyspalveluiden järjestäjien keskimääräinen väestöpohja on vähimmillään satojatuhansia asukkaita. Tämä koskee myös perustason avosairaanhoidon palveluita.
Valtionvarainministeriö on julkistanut luonnoksen kuntarakenteen uudistamista linjaavaksi kuntarakennelaiksi. On selvää, että se ei muuta ratkaisevasti suomalaista kuntarakennetta. Hallitusohjelman sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä koskevilta kirjauksilta on pudonnut pohja pois, koska kuntarakenne ei uudistu riittävästi. Tämän takia nyt joudutaan hakemaan uudenlaisia ratkaisuja sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteeksi. Terveydenhuollon järjestämispohjana voisivat toimia nykyiset erityisvastuualueet tai suunnilleen nykyinen sairaanhoitopiirin rakenne, jota kehitetään ja parannetaan. Sosiaalitoimi voidaan järjestää pienemmällä väestöpohjalla kuin terveydenhuolto. Se voisi jäädä myös uusille vahvoille kunnille.
Terveyspalveluiden järjestämisvastuuta ei voida sälyttää yksittäisille kunnille, vaan järjestämisvastuu tulee kantaa riittävän isojen alueiden kuntien yhteistyönä. Vain näin voidaan taata palvelujärjestelmän ohjaus ja kehittäminen yhtenä kokonaisuutena, palveluiden yhdenvertainen saatavuus, voimavarojen tehokas kohdentaminen väestön palvelutarpeita vastaavasti sekä tehokas että laadukas palvelutuotanto lähellä kansalaista. Hyvin toimiva ja laadukkaita palveluja tuottava järjestelmä houkuttelee paremmin myös osaavia ammattilaisia.
Kuntarakenneuudistuksen ansiosta syntyneet vahvat kunnat voivat edelleen tarvittaessa tuottaa itsenäisesti perustason terveyspalveluita, jos järjestämisvastuu on vahvemmilla organisaatioilla. Kuntien lisäksi palveluiden tuottajina voisivat olla esimerkiksi kuntayhtymät, yksityinen sektori ja kolmas sektori. Keskeistä on se, että järjestämisvastuullisella organisaatiolla on voimavarat ja kyky ohjata palvelutuotantoa asukkaiden parhaaksi. Tärkeätä on myös järjestää tuotanto mahdollisimman tehokkaasti ja laadukkaasti. Kun potilailla on mahdollisuus valinnanvapauteen ja kun raha ohjautuu palveluntuottajille potilaiden valintojen mukaan, potilaat vaikuttavat suoraan palvelutuotantoon tekemällä valintoja hyvin toimivien tuottajien eduksi. Näin avautuu mahdollisuus vahvistaa julkisia peruspalveluita nopeasti.