Muna vai kives

Katsoin suoratoistopalvelusta yhdysvaltalaisen stand up -koomikon esityksen. Hänen käyttämänsä sana ”balls”, oli käännetty ”munat”. Kun koomikko puhui toisesta kiveksestään, ”my other ball”, se oli käännetty ”toinen munani”.

Huusin televisioruudulle. Ball on kives! Muna on ”dick” tai ”cock”, joita sanoja koomikko myös käytti. Se oli käännetty ”kulli”. Eli käännöksen mukaan tällä koomikolla oli kolme munaa, siis penistä.

Mietin mitä me olemme tekemässä itsellemme. Me, jotka olemme kiveksistä alkumme saaneet.

Viihteen loppukäyttäjä olen minä. Sama tyyppi, joka katseli lapsena Dallasia ja Pätkistä. Olen kuluttaja, jolle suunnataan mainokset, joilla ohjelmat rahoitetaan. Olen kansalainen, joka maksaa televisiolupamaksun, myöhemmin Yle-veron. Televisioruudun alaosan tekstityksen kääntäjä on vaihtunut.

Kun lukitsin itseni television eteen 1980-luvulla, kääntäjä oli korkeasti koulutettu ammattilainen, joka oli jo kansakoulussa huomannut oppivansa helposti kieliä. Hän kirjoitti pari laudaturia ja läpäisi yliopiston pääsykokeet. Hän asui opiskelijatoverin kanssa alivuokralaisena, aikana ennen opintotukia. Eli opiskelijaelämää ja otti kantaa maailman vääryyksiin.

Ehkä hän pääsi vaihtoon kielen synnyinsijoille. Oppi sanaston ja kieliopin lisäksi fraasit, murteet, piilotasot. Eräänä päivänä hän huomasi ajattelevansa tuolla kielellä. Suomeen palattuaan hän teki gradun yhden sanan vaihtuvasta merkityksestä Shakespearen näytelmissä.

Valmistumisen jälkeen sattuma soi töitä televisiokanavalta. Aluksi tuntui typerältä istua studiossa tekemässä muistiinpanoja saippuaoopperasta. Mutta ammattiylpeydellä kääntäjä käänsi taideromaanin, sarjakuvan ja J.R:n ja Sue Ellenin riidan. Televi­siossa tekstin oli mahduttava määrämittaan, kaikkea ei voi kääntää sanasta sanaan. Silti sisällön oli vastattava alkuperäistä dialogia. Jokaisesta käännösvirheestä tuli vihaisia postikortteja kanavan palautelokeroon.

Joku käänsi Seitsemän samuraita japanista. Joku käänsi Kevään seitsemäntoista hetkeä venäjästä. Joku käänsi derrickit, vanhat ketut ja norjalaiset tv-sarjat. Kääntäjien nimet mainittiin ruudulla.

Kaiken tuon sain hörppimällä lämmintä kaakaota sohvalla. Kääntäjät tekivät työnsä, jotta minä ymmärtäisin mitä Hill Street Bluesin rosvot ja poliisit puhuvat. Oikein käännetty sana liikkuu molempiin suuntiin, hyvä käännös vahvistaa ensimmäistä kieltämme.

1990-luku oli kääntäjälle kultaista aikaa. Kanavia, ohjelmia ja töitä tuli lisää. Yhtä nopeasti kaikki muuttui 2000-luvulla. Konekäännökset ilmaantuvat, palk­kiot laskivat, kääntäjästä tuli enemmänkin tarkistaja ja kielenhuoltaja. Ja nyt olemme kehittäneet vielä muutaman minuutin verran itseämme tyhmemmän vempeleen, tekoälyn. Pian verta ja lihaa oleva kääntäjä katoaa tuotantoketjusta kokonaan.

Kesäkuussa 2026 ”pallit” ovat ”muna”. En voi tietää, tekikö tuon käännöksen ihminen, kone vai tekoäly. Joka tapauksessa se on täydellinen vertauskuva merkitysten hajoamisesta, katoamisesta, kokonaisvaltaisesta paskoontumisesta. Kun elää lietteessä, siitä tulee normaali olosuhde. Pelottavinta on, että kone myös korjaa itse itseään.

Tämäkin virhe saattaa poistua samalla hetkellä, kun kolumni siirtyy verkkoon. Suuri kielimalli hoksaa virheensä ja pian ball on kives, ellei pallo.