Tätä ei Haitista kerrottu
Oli aika, jolloin media – jota silloin kutsuttiin tiedotusvälineiksi – esitti kehitysmaiden ihmisen pääsääntöisesti persoonattomana kuvanäytteenä eksoottisesta kansasta.
Vielä joitain vuosia sitten eräs arvostettu suomalaisjournalisti tarjosi tällekin lehdelle reportaasikuvia, joissa poseerasi kadulla pysäytettyjä lapsia, joiden nimiä tähtitoimittaja ei ollut vaivautunut kysymään.
Haitin maanjäristyksen uutisoinnissa useimmat hädänalaiset saivat olla yksilöitä nimineen. MaxineFallon, opiskelija. Wismond Exantus, ruokakaupan työntekijä. Elisabeth Joassaint, vauva.
Olivatpa heidän nimensä kirjoitetut täsmälleen oikein tai eivät, ne toivat heidät merkillisellä tavalla lähelle eurooppalaisia. Esimerkiksi nigerialainen Oluwasegun tai mongolialainen Namarbaatar jäisivät paitsi tästä kielitaustan antamasta sympatiaedusta.
Ihmisten kohtelu ihmisinä on Haitin tapauksessa peittänyt alleen sen, että edes joskus ihmisiä olisi syytä tarkastella myös numeroina.
Haitissa, suunnilleen Suomen Kainuun kokoisella alueella, asuu 9-10 miljoonaa ihmistä.
Keskivertohaitilaisella on yksi maailman pienimmistä ekologisista jalanjäljistä. Koska haitilaisia on niin paljon ja maa niin pieni, Haiti kuluttaa kuitenkin kaksi kertaa niin paljon biokapasiteettia kuin sillä itsellään on.
Haiti on siis ollut jo ennen maanjäristystä puoliksi muun maailman ekologisten resurssien varassa.
Jotta Haitin maa elättäisi väestönsä entisellä kulutustasolla, mutta itsenäisesti, väkeä saisi olla vain neljä miljoonaa. Silloinkin kaikki kelvollinen maa olisi tuotannossa.
Entä, jos köyhille haitilaisille haluttaisiin suoda maailman tämänhetkinen keskivertokulutus? Jotta Haiti pysyisi ekologisessa mielessä omavaraisena, asukkaita saisi olla vain 900 000.
YK:n väestöennusteen mukaan haitilaisia on vuonna 2050 jo yli 15 miljoonaa.
Siinäpä näkökulmaa Haitin jälleenrakennusta ja kehitysapua koskevaan uutisointiin. Ja Haiti on vain yksi niistä kymmenistä kehitysmaista, joiden vaurastumista väestönkasvu vaikeuttaa.
Jonain päivänä väestöhuoli on mediassa yhtä läpitunkeva kuin ilmastohuoli nykyään. Ehkä sinä päivänä muistetaan taas vauva Joassaint.
Onko hänellä halu, valta ja keinot säädellä oman perheensä kokoa?