Opiskelijoita ulkomailta

Opiskelijamaahanmuutto kiristyy, uutisoi perussuomalaisten Suomen Uutiset. Uutisessa iloittiin siitä, että ”hillitön maahanmuuton kanava tukitaan”. Uutisen taustalla oli hallituksen linjaus käynnistää lainvalmistelu, jolla opiskelijamaahanmuuton ehtoja ja perheenjäsenten maahantuloa kiristetään.

Toisenlainen viesti tuli Sitran megatrendit-julkaisussa. Raportissa nostetaan esiin väestön monimuotoisuuden arvostaminen tulevaisuuden yhtenä voimavarana. Maahanmuuttoon esitetään strategista mallia, ”joka vahvistaa työelämää ja houkuttelee osaajia, samalla kun avoin keskustelu lisää luottamusta.”

Kun maahanmuutto on ideologisen polarisaation lähde, tarvitaan enemmän luottamusta luovaa dialogia. Siihen kuuluu analyyttinen keskustelu ulkomaalaisista opiskelijoista.

On tietysti tärkeää torjua väärinkäytöksiä. Valitettavasti viime aikoina kansainvälisiä opiskelijoita koskevassa keskustelussa on keskitytty varsin marginaalisiin lieveilmiöihin ja heidän merkityksensä suomalaiselle yhteiskunnalle on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Suomi tarvitsee osaamisperusteista maahanmuuttoa, jos emme halua kuihtua entisestään. Korkeakouluikään tulevat ikäluokat pienenevät Suomessa ensi vuosikymmenellä. Aasiassa ja Afrikassa nuorisoikäluokat ovat edelleen kasvussa. Globaali kysyntä korkeakoulutusta kohtaan kiihtyy. Haluaako Suomi olla ilmapiiriltään houkutteleva maa, joka tarjoaa vetovoimaista korkeakoulutusta?

Tällä hallituskaudella on jo toteutettu uudistuksia, jotka ovat muuttaneet korkeakoulujen toimintamalleja aiempaa kestävämmiksi. Ensi syksystä alkaen korkeakoulujen on perittävä EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta kustannukset kattavat lukuvuosimaksut. Tämä tarkoittaa korkeakoulujen myöntämien apurahojen pienentämistä. Viime vuonna käyttöönotettu hakemusmaksu on jo vähentänyt heikkolaatuisia hakemuksia.

Ulkomaalaisista opiskelijoista noin puolet jää tutkinnon suoritettuaan Suomeen. Työllistyminen koulutusta vastaaviin tehtäviin on ilmeinen haaste.

Korkeakoulut ja työelämän toimijat ovat yhdessä laatineet erilaisia harjoitteluohjelmia. Laadullisessa työllistymisessä onkin menty jo parempaan suuntaan. Monikielisiä työyhteisöjä tulee kehittää jatkossakin.

Suomen kielen ja kulttuurin opiskelu avittaa työllistymistä. Toiminnallisesti kaksikieliset tutkinto-ohjelmat ovat yksi työllistymistä edistävä malli. Ammattikorkeakoulut ovat olleet tässä edelläkävijöitä. Nyt myös osa yliopistoista on ministeriön rahoituksella kehittämässä toimintaansa samaan suuntaan.

Julkisuudessa on keskusteltu siitä, että joissakin tilanteissa markkinoinnissa on annettu virheellistä tietoa Suomesta. Korkeakoulut ovat hyvin tietoisia ongelmista, joita liittyy esimerkiksi villeihin koulutusagentteihin. Kansainväliseen opiskelijarekrytointiin on laadittu yhteinen eettinen ohjeistus, joka on jo parantanut tilannetta.

Suuret odotukset kohdistuvat nyt seuraavan hallituksen ohjelmaan. Toivottavasti seuraava hallitus pitää kansainvälisiä opiskelijoita osaamisperusteisen maahanmuuton kulmakivenä, haluaa kannustaa korkeakouluja edelleen lisäämään ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää ja tehostamaan heidän työllistymistään.

Suomeen työllistyminen voisi olla kriteeri lukuvuosimaksuvelvollisten opiskelijoiden suorittamista tutkinnoista myönnettävälle julkiselle rahoitukselle.