Turhaa taktikointia

Professori tyrmää pääsykoeuudistuksen: ”Käytännössä oikeustieteelliseen pääsisi vain laudaturin papereilla”, Helsingin Sanomat uutisoi elokuussa 2017.

Tuo tyrmistynyt professori olin minä. Nyt vuosia myöhemmin täytyy tunnustaa, että olin väärässä. Oikeustieteelliseen pääsi tänäkin vuonna todistusvalinnalla ilman yhtään laudaturin arvosanaa.

Uutinen koski todistusvalinnan käyttöönottoa yliopistojen opiskelijavalinnoissa ja valintakokeiden keventämistä. Uudistus on osoittautunut onnistuneeksi.

Tyrmistystä on riittänyt, kun yliopistojen opiskelijavalintoja on runsaan kymmenen viime vuoden aikana asteittain uudistettu. Yliopistot ovat reagoineet palautteeseen muun muassa muuttamalla todistus­valinnan pisteytysmallia ja vähentämällä merkittävästi valintakokeiden määrää.

Keskustelu valintojen valuvioista on ollut vilkasta, ja se näyttää jatkuvan.

Media on ollut kiinnostunut yksittäisten hakijoiden tarinoista, joissa on nostettu esille vaikeuksia päästä jonkin suositun alan opiskelijaksi. Hakijoiden vanhemmat ovat aktiivisesti osallistuneet keskusteluun yleisönosastoissa, sosiaalisessa mediassa ja suorin yhteydenotoin poliitikkoihin ja yliopistoihin.

Yliopistojen on ollut vaikea saada julkisuudessa läpi oikeaa tietoa opiskelijavalinnoista, kun yksittäisten hakijoiden satunnaiset kokemukset ovat sävyttäneet keskustelua. Opiskelijavalinnoista julkisuudessa esille nousseet näkökulmat ovat myös aiheuttaneet hakijoille turhia paineita.

Jo yli kymmenen vuotta sitten käyttöönotettu ensikertalaiskiintiö nousee edelleen toistuvasti kritiikin kohteeksi. Jos hakija on ottanut vastaan korkeakoulupaikan ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa vuoden 2014 jälkeen tai suorittanut korkeakoulututkinnon, hän ei ole ensikertalainen.

Pelko ensikertalaisuuden menettämisestä on aiheuttanut hakijoiden keskuudessa turhaa taktikointia. Kun tähtäimessä on ollut pääsy opiskelemaan jotain hakupainealaa, esimerkiksi lääketiedettä, ensikertalaisuuden menettämistä pelätään, kun oletetaan opiskelupaikan saamisen olevan mahdotonta ei-ensikertalaisena.

Ensikertalaisen hakijan aseman menettäminen ei ole niin dramaattinen asia kuin julkisesta keskustelusta voisi joskus päätellä.

Valintakokeiden kautta otetaan opiskelijaksi myös ei-ensikertalaisia. Tutkinnon suorittaneille tai opintonsa keskeyttäneille ei-ensikertalaisille hyvin soveltuvaa avoimen yliopiston väylää on laajennettu. Yliopistot suunnittelevat sen laajentamista edelleen.

Opiskelijavalintojen kehittämisessä huomio on juuri nyt joustavissa siirtymissä. Yliopistot ovat yhdessä laajentamassa siirtohakua eli yliopistoissa jo opiskelevien mahdollisuutta vaihtaa alaa tai yliopistoa.

Kun alan vaihto helpottuu, se toivottavasti osaltaan vähentää ensikertalaisuuskiintiön aiheuttamaa turhaa taktikointia.

Ensikertalaiskiintiön käyttöönottamisen taustalla olleet poliittiset tavoitteet näyttävät pääosin toteutuneen. Kiintiöt ovat vapauttaneet opiskelupaikkoja niille, joilla ei ole aiempaa tutkintoa tai opiskelupaikkaa.

Yliopistoissa paikan vastaanottaneista suomalaisista kandivaiheen opiskelijoista 75 prosenttia oli tänä vuonna ensikertalaisia, kun vuonna 2015 osuus oli vain 65. Korkeakouluopinnot aloitetaan aiempaa nuorempina, mihin ensikertalaiskiintiöillä juuri on pyritty.