Voiko hän hyvin?

Juuri kun luulimme, ettei Iltalehden politiikan toimittaja Lauri Nurmi pystyisi tekemään enää enempää isänmaan eteen, hän lähti Yhdysvaltoihin.

Siinä missä muut toimittajat epäonnistuvat hyvin yksinkertaisissa hankkeissa – Piiri-uutiskirjeen Ronja Salmi yritti lukea Raamattua, muttei ”luottanut kertojaan”, ja Helsingin Sanomiin kirjoittava Jose Riikonen epäonnistui syömään eineksiä kokonaisen viikon – Nurmi on toista maata.

Hän on verrattain lyhyen uransa aikana profetoinut perussuomalaisten hajoamisen, kyennyt lukemaan entisen pääministerin Sanna Marinin ajatuksia ja vienyt Suomen Natoon.

Nurmi matkusti männäviikolla nykyisen pääministerin Petteri Orpon ja tasavallan presidentti Alexander Stubbin kanssa tapaamaan Yhdysvaltain presidenttiä Donald Trumpia, mutta Nurmi onkin tottunut ulkomaanmatkaaja.

Hän oli mukana silloinkin, kun presidentti matkusti alkuvuodesta Müncheniin. Nurmi ei väistänyt vastuutaan välittää tietoa neutraalisti ja vallanpitäjistä erillään.

Hän kuvaili, miten Stubbin olemus oli jo lentokoneessa ”absoluuttisen keskittynyt mutta luottavainen” ja presidentti oli kuin ”arvokisoihin valmistautuva urheilija, jonka harjoituskausi on sujunut hyvin”. Lopulta Nurmi ehdotti Stubbille Nobelin rauhanpalkintoa.

Uudella reissulla Nurmi raivasi kaikki kollegiaaliset esteet ja koko Suomen historian painolastin esittämällä tiedotustilaisuudessa kysymyksen.

Nurmi mankui Trumpilta kysymysvuoroa toistelemalla alati kiihtyvään tahtiin olevansa kotoisin Suomesta. Hän oli niin omistautunut operaatiolleen, että Trump viittilöi Nurmen suuntaan, kääntyi Stubbin puoleen ja kysyi: ”Is he okay?”

Joku saattaisi pitää tilannetta kiusallisena, mutta Iltalehti ei tästä lannistunut, päinvastoin.

Se pani oikein kaksin kappalein toimittajia tekemään jutun omasta toimittajastaan. Otsikossa ”tämän miehen” kysymystä kuvattiin historialliseksi ja tabuja murtavaksi.

Kysymys oli, puolustaisiko Yhdysvallat Suomea Venäjän hyökätessä.

Nurmi itse pääsi arvioimaan toimintaansa tuttuun vaatimattomaan tyyliinsä. Hän kertoi vähän mummostaan ja sanoi esittäneensä kysymyksen, jotta suomalaiset voisivat ”viimein vapautua vuosikymmeniä kalvaneesta epätietoisuudesta ja pelosta”. Jo 106 vuotta vaivannut trauma oli vihdoin selätetty.

Trumpin kommentista Stubbille jutussa ei luonnollisesti mainittu sanaakaan.