Itsepalveluveroja
Politiikan itsepalvelussa veronmaksaja saisi valita, miten budjetissa pysytään, Jukka Ukkola pakinoi.
2
MIN
Vaalien lähestyminen lisää puolueissa kauhua. Vaikka sitä ei myönnetä, salaa pelätään varsinkin vaalivoittoa, koska se merkitsee myös hallitusvastuuta. Se syö suosiota, sillä edessä on pelkkää verta, hikeä ja kyyneleitä, parhaassa tapauksessa hammastenkiristystä. Edellisen hallituksen syyttäminen auttaa hiukan, mutta ei loputtomiin.
Jo nyt on selvillä, että jostain pitää repiä kymmenen tuhatta miljoonaa euroa tai silleen. Kokoomus aikoo kerätä ne niinku tota leikkailemalla menoja, demarit ottiatuota jollakin konstilla, vasemmistoliitto tiijähäntä vaikka lainaamalla ja muut kukaties jotenkin siltä väliltä.
Runsaimmin valinnanvaraa ovat tarjoilleet valtiovarainministeriön virkamiehet, joiden listassa on noin 400 temppua talouden tasapainottamiseksi.
Puolueille keinojen valinta on kieltämättä vaikeaa, koska valitaanpa mitä tahansa, aina jokin ryhmä tuntee tulleensa syrjityksi, suuttuu ja äänestää väärin. Sitä paitsi on ainakin teoriassa mahdollista, että joku kokoomuslainen haluaa kiristää veroja ja joku vasuri vähentää niitä. Nyt olisikin erinomainen tilaisuus päästää puolueet pahasta ja delegoida valinta suoraan yksittäisille kansalaisille, vähän samoin kuin presidentinvaaleissa.
Politiikan itsepalvelu toimisi siten, että jokaiselle veronmaksajalle räätälöitäisiin kaksi omaa ylärajaa: verokatto ja kulukatto. Ne olisivat siis kokonaissummia, joiden yksityiskohdat veronmaksaja voisi itse valita ministeriön noutopöydästä ja käydä vaihtokauppaa oikeuksillaan ja velvollisuuksillaan.
Jos hän esimerkiksi tuntisi, ettei tarvitse lapsilisiä, hän voisi luopua niistä ja saada tilalle viisi terveyskeskuskäyntiä ja kitarisaleikkauksen. Jos hän luopuisi osasta eläkettään, hän saisi pitää kirjastokorttinsa maksuttomana. Työmatkakuluvähennyksestä luopuja saisi matkustaa lomallaan ilman lentolippuveroa. Jne.
Verojen ja kulujen valinta yksitellen oman maun mukaan olisi todellista lähidemokratiaa ja luultavasti myös tehokasta taloudenhoitoa. Jokainen kansalainen, joka alittaisi kulukattonsa ja/tai ylittäisi verokattonsa, kohentaisi valtiontalouden tilaa. Hän ansaitsisi siitä hyvästä veronpalautusta ja papukaijamerkin. Jos hän silti olisi vielä tyytymätön, hän saisi syyttää itseään eikä viattomia poliitikkoparkoja.