Suomessa ei ymmärretä arktista ilmastonmuutosta
PUHEENVUORO: Jääpeitteiden supistuminen nähdään edelleen valtavana mahdollisuutena, kirjoittaa Greenpeacen Laura Meller.
Arktisen merijään ennätysnopea sulaminen on tänä vuonna säikäyttänyt tutkijat. Vain 25 vuodessa jääpeitteen kesäaikainen minimi on kutistunut kymmenkertaisesti Suomen pinta-alan verran, mikä on silminnähtävä osoitus ilmastonmuutoksen nopeasta vaikutuksesta. Suomessa tästä hälyttävästä ilmiöstä puhutaan edelleen valtavana mahdollisuutena; esimerkiksi OP-Pohjolan toimitusjohtaja Reijo Karhinen käytti näitä sanoja Helsingin Sanomien haastattelussa kesäkuussa, mikä jo kertoo, ettei ilmastonmuutosta vieläkään ymmärretä kovin hyvin.
Pääministeri Juha Sipilä ja liikenneministeri Anne Berner ovat jälleen nostaneet esille Jäämeren ratayhteyden rakentamisen. Unelma Jäämeren radasta nojaa Koillisväylän merikuljetusten tuntuvaan kasvuun. Tällä hetkellä suuntaus on kuitenkin päinvastainen. Kansainvälisen rahdin kuljetus Koillisväylällä on pudonnut neljäsosaan kolmen vuoden takaisesta, eikä kansainvälisiä öljy- ja kaasukuljetuksia ollut viime vuonna lainkaan, vaikka Venäjän sisäiset kuljetukset ovat kasvaneet.
Esimerkiksi norjalainen Statoil on lopettanut reitin liikennöinnin Japaniin, eikä suunnittele kuljetusten käynnistämistä uudelleen. Copenhagen Business Schoolin selvityksen mukaan Suezin kanava säilyttää taloudellisen etulyöntiasemansa Aasian konttiliikenteen kuljetusreittinä ainakin vuoteen 2035 asti, ja tämänkin jälkeen liikenteen kasvuun Koillisväylällä liittyy merkittäviä epävarmuuksia. Koillisväylä soveltuu selvitysten mukaan tulevaisuudessa parhaiten öljyn, kaasun ja mineraalien kuljetukseen – jos niiden tuotanto alueella kasvaa merkittävästi.
Öljyn ja kaasun tuotannon kasvattaminen ei kuitenkaan sovi yhteen ilmastokatastrofin pysäyttämisen kanssa: Pariisin ilmastosopimuksen mukaan maailman päästöt on tuotava nollaan vielä tämän vuosisadan aikana, ja lämpötilan nousu rajoitettava 1,5 asteeseen.
Kun Pariisin ilmastotavoitteista pidetään kiinni, arktista öljyä ja kaasua ei voi porata, ja suuri osa jo löydetystä öljystäkin on jätettävä polttamatta. Arktinen öljynporaus kaiken kaikkiaan on nyt jäissä: Shell ja muut öljy-yhtiöt ovat luopuneet porausluvistaan Alaskassa, Kanadassa ja Grönlannin länsipuolella. Venäläinen Gazprom laittoi Barentsinmerta koskevat suunnitelmansa hyllylle.
Tästä huolimatta Suomen arktisessa politiikassa korostuvat yhä arktisen öljyteollisuuden tukipalvelut: valtionyhtiön jäänmurtajat avustavat arktisen öljyn etsinnässä ja työ- ja elinkeinoministeriö tukee offshore-alan yritysten kasvupyrkimyksiä. Suomen hallituksen on korjattava tämä ristiriita ja tunnustettava, että ilmastokatastrofin pysäyttäminen merkitsee loppua haaveille arktisesta öljynporauksesta.
Suomesta tulee Arktisen neuvoston puheenjohtaja ensi vuonna. Se on tärkeä paikka osoittaa, että emme raahaa jälkijunassa ja olemme ymmärtäneet ilmastonmuutoksen sekä sen pysäyttämisen maailmanlaajuisen merkityksen. Suomen on ajettava Arktisessa neuvostossa linjaa, joka hylkää yksiselitteisesti öljy-yhtiöiden laajentumispyrkimykset arktisilla merillä ja painottaa ainutlaatuisen luonnon suojelua metsissä, tuntureilla ja merillä. Sitoutuminen ilmastokatastrofin pysäyttämiseen pitää näyttää myös kotimaan arktisessa politiikassa.
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja Suomen Greenpeacen Arktis-vastaava.