Hei, rillumarei!
Suomalaista taide- ja kulttuurielämää kannattelevat säätiöt, kuten Long Playn kulttuuritoimitusta. Se on oireellista, kirjoittaa Anu Koivunen.
2
MIN
Jyrki Lehtola irvailee Ilta-Sanomien kolumnissaan kulttuurialan budjettileikkauksia vastustavien protesteille ja hivelee samalla rillumarei-Suomen populistisia tuntoja.
”Jos on valittava, kumpi: puolessa tunnissa paikalle saapuva putkihenkilö vai spoken word -runoilijalle lisää keikkoja?”
Kritiikki osuu sikäli, että huomiotaloudessa kulttuuriala voittaa ammattikoululaiset, mutta menee harhaan pitäessään taiteilijoita hyväosaisen eliitin edustajina.
Kolumni on toki kärjistys, mutta saa miettimään kulttuurin ja taiteen julkisuuskuvaa.
Esimerkiksi Ilta-Sanomissa hakusanalla teatteri löytyy juttu Panu Rajalan uintireissusta ja sanalla kirjallisuus Jenni Haukion kesänvietosta. Iltalehdessä hakusanalla teatteri löytyi yksi uutinen ja näkökulmateksti hallituksen rasismikampanjasta. Hakusanoilla kirjallisuus tai romaani ei tullut osumia vuodelta 2024.
Siinä missä ruotsalaisilla iltapäivälehdillä Aftonbladetilla ja Expressenillä on edelleen kulttuuriosastot, Suomen suurimmissa uutismedioissa rillumarei-populismi on oletusarvo.
Helsingin Sanomien kulttuuritoimitusta on tänä vuonna voimakkaasti supistettu. Kesällä Hesaria kritisoitiin, kun se etsi työpaikkailmoituksessaan kulttuuritoimittajaksi henkilöä, jolla on ”näyttöjä maksuhalukkuuden herättämisestä”.
Helsingin Sanomien päätoimittaja Erja Yläjärvi koki tarvetta puolustautua ja päätyi rinnastamaan lehteään Keravan Purkutaiteen Ihmemaa X -taidenäyttelyyn: molemmat haluavat tehdä kulttuuria ”hyvin erilaisille ihmisille”.
Lausunnon latteus journalistisena visiona on mykistävä. Asiallisesti se toistaa kulttuurijournalismin pitkää kehityskaarta 1960-luvulta näihin päiviin. Kulttuurin rajoja korkeasta matalaan on jatkuvasti venytetty.
Näkemys kulttuurisuhteesta yksilöllisenä shoppailuna on oireellinen tälle kulttuuri-instituutioiden purkamisen ajalle. Erityisen masentavaa on kulttuurijournalismin rinnastaminen purkua odottavaan kiinteistöön.
Odotukset uutta Long Play -verkkojulkaisun kulttuuritoimitusta kohtaan ovatkin kohtuuttomat. Hyvät uutiset kulttuurista ovat niin harvassa.
Long Playn kulttuuritoimitusta rahoittaa Koneen säätiö, mikä on oireellista. Kun valtio ja kaupallinen media vetäytyvät, suomalaista taide- ja kulttuurielämää kannattelevat säätiöt. Ainakin kaikkea uutta ja kokeilevaa.
Säätiöiden verottaminen onkin rillumarei-populistien asialistalla.