Uppo-Nalle vastaan pesäpallomaila

Lastenkirjallisuutta manipuloidaan yleensä totalitaristisissa maissa. Suomessa tieteenkieltäjät saavuttivat tavoitteensa väkivallalla uhkailulla – terrorilla.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Sofi Oksanen
Kirjoittaja on kirjailija.

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Kivinokan kesäteatterin Uppo-Nalle -näytelmä joutui toukokuussa rokotevastustajien hampaisiin, kun teatteri ryhtyi ennakkomarkkinoimaan esitystään. Tieteenkieltäjät näkivät 9. kesäkuuta ensi-iltansa saaneen näytelmän lasten aivopesuna; helsinkiläisteatteri muka liputti koronarokotuksen puolesta, koska Uppo-Nalle saa rohkeusrokotuksen.

Vihakampanjassa oli mukana myös laitonta uhkailua: näytöksiin oltiin tulossa pesäpallomailojen kanssa ja esiintyjiä aiottiin heitellä tomaateilla.

Kukaan rokotedenialisteista ei ollut vielä nähnyt itse esitystä, joka perustuu Elina Karjalaisen Uppo-Nalle -kirjaan (1977).

Olen lukenut sekä Kivinokassa esitettäväksi tarkoitetun, Jarmo Harjulan dramatisoiman version (1984) että Karjalaisen kirjoittaman näytelmätekstin (1980). Rohkeusrokote on ollut mukana Uppo-Nallen matkassa yli 40 vuotta, mitä vihakampanjoijat eivät millään usko.

Tarinan ajankohtaisimmat aihepiirit löytyvät silti muualta kuin lääketieteestä.

 

Elina Karjalaisen näytelmä on suuri tarina vieraan pelosta, maahanmuuttajuudesta ja rasismista.

Klassikoksi päätyvät vain aikaa kestävät teokset, jotka puhuttelevat yleisöä vuosikymmenestä toiseen universaalein hahmoin. Sellainen on Uppo-Nalle, merestä Reeta-tytön käsiin ajautunut pehmolelu, jolta poliisi alkaa tentata henkilöllisyyspapereita hädin tuskin turkin kuivuttua.

Uppo-Nallen arkuuden viranomaisten edessä ymmärtää: nalle on paperiton maahanmuuttaja, jolta puuttuvat kaikki kunnon kansalaisen dokumentit alkaen verokortista ja rokotustodistuksesta.

Karvatassu ei tiedä edes syntymäpäiväänsä. Paperitonta muukalaista pidetään myös likaisena, eikä Reetan äiti innostu tyttärensä ystävyydestä nallen kanssa.

Ei ihme, että karhun itsetunto on huono: Uppista haukutaan läskiksi ja näytelmän eläimet pilkkaavat toisiaan huonosta rodusta ja mutakuonoisuudesta. Reeta taas on mukavannäköinen kantakansalainen, jolla on perhe ja jota poliisi ei jahtaa.

Voiko päivänpolttavampaa näytelmää ollakaan?

Pakolaisten turvattomasta asemasta on kevään mittaan saatu lukea runsaasti, kun Marokko salli pakolaisten uida Espanjaan, ja vaikka julkinen rasismikeskustelu on Suomessa nuorta, rasismi ei ole koskaan ollut maassamme tuntematonta.

Viipurilaissyntyinen Elina Karjalainen oli itse evakko. Ksenofobiaan liittyvä tematiikka oli tuttua hänelle myös henkilökohtaisesti.

 

Kivinokan teatteri taipui ääriryhmien vaatimuksiin näytelmän sensuroinnista poistamalla rokotusasiat esityksestään ja hyväksytti muutokset Elina Karjalaisen perikunnalla.

Karjalainen ei ole täällä itse vastaamassa siihen, mitä mieltä hän on teoksensa perimmäisiin kysymyksiin kajoamisesta, mutta lastenkirjallisuuden manipulointi yhdistetään lähinnä totalitaristisiin hallintoihin, jotka haluavat lastenkulttuurin muovaavan lasten identiteettiä vastaamaan maan ideologiaa. Tällöin kyse on valtiosensuurista.

Despoottien johtamaan valtiojärjestykseen päädytään kuitenkin aina sellaisen tien kautta, jota rakentavat pienet, mutta äänekkäät ryhmät ja heidän terrorinsa.

Suomi on tällä hetkellä sananvapaustilastojen kärkisijoja kolkutteleva länsimainen demokratia, jossa taiteilijan ilmaisunvapaus on suurimpia maailmassa. Mitään laillista syytä itsesensuuriin ei ole.

Kivinokan teatterin johtaja Kari Kinnaslampi kutsuu näytelmään tehtyjä muutoksia kompromissiratkaisuksi. Eufemismit eivät kuitenkaan taio itsesensuuria joksikin muuksi mitä se on. Vihapostia lähetelleet henkilöt saavuttivat tavoitteensa väkivallalla uhkailulla – terrorilla.

 

Terrori pyrkii luomaan pelkoa, jolla on pitkät sormet, kuten myös Karjalaisen näytelmässä todetaan.

Juuri tällaisille toimintatavoille on asetettava nollatoleranssi, sillä jokainen myönnytys murentaa sananvapautta ja loiventaa käsityksiä siitä, mikä on oikein ja väärin. Nyt muut teatterit joutuvat pohtimaan, mitä versiota Uppo-Nallesta ne aikovat tulevaisuudessa esittää.

Karjalaisen näytelmässä kaikki pelkäävät seutua kauhun vallassa pitävää Julmuri-nimistä hahmoa, mutta juuri Uppo-Nalle keksii, miten uhkailut lopetetaan, ja rohkaisee muutkin vastustamaan Julmuria, joka lopulta voitetaan yhdessä.

Uppo-Nalle kertoo siis perimmiltään siitä, miten kiusaajien kanssa on toimittava. Se on näytelmä rokotevastustajien kaltaisten terrorisoijien kukistamisesta.

Kirjoittaja on kirjailija.