Sauer: Venäjältä hatara rinnastus

Profiilikuva
Abhasia
Teksti
SKnetin toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Osseettien tai abhaasien asemaa ei voi verrata Kosovon albaaneihin.

Venäjä on perustellut Abhasialle ja Etelä-Ossetialle antamaansa itsenäisyystunnustusta länsimaiden kätilöimällä Kosovon itsenäisyydellä.

Ihme kyllä tälle Venäjän selitykselle löytyy joitakin jälkiviisaita ymmärtäjiä lännestäkin.

Rinnastus on kuitenkin hatara ja valjastettu puhtaasti palvelemaan poliittisia tarkoitusperiä. Onkin paikallaan lyhyesti kerrata tapahtumien kulku.

Kosovolta riistettiin 1990 Jugoslavian perustuslain takaama autonominen asema osana Serbiaa. Tätä seurannut Miloševicin apartheidpolitiikka kärjistyi KLA-sissiliikkeen ja Jugoslavian armeijan yhteenottoihin 1990-luvun lopulla.

Operaatio “Hevosenkengässä” Miloševic karkotti 900000 albaania Kosovosta. Naton monikansallinen operaatio palautti rauhan, ja Kosovosta luotiin YK:n hallinnoima alue 1999.

Päätöksen pohjana olleen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1244 mainittiin Jugoslavian alueellinen koskemattomuus, mutta samalla pidettiin tie auki Kosovon lopullisen statuksen määrittelylle. Näin ollen statuksen voidaan tulkita jääneen avoimeksi.

Tilanne Kosovossa jatkui tulehtuneena YK-hallinnon aikana. Albaanien pogromit serbivähemmistöä kohtaan havahduttivat kansainvälisen yhteisön, ja YK:n pääsihteeri Kofi Annan päätti aloittaa Kosovon statusprosessin 2005. Tämä päätös tehtiin YK:n turvallisuusneuvoston siunauksella.

Tarinan jatko on suomalaisyleisölle tuttua. Venäjä blokkasi turvallisuusneuvostossa presidentti Martti Ahtisaaren lähes kaksivuotisen neuvottelujakson jälkeen laatiman esityksen Kosovon rajoitetusta itsenäisyydestä.

YK:n pääsihteerin ja turvallisuusneuvoston tukemat EU:n, Yhdysvaltojen ja Venäjän muodostaman “troikan” välitysyritykset jäivät yhtä lailla tuloksettomiksi. Seuranneessa tilanteessa, jossa vaihtoehtona olisi ollut Kosovon tilanteen pakastaminen pysyväksi konfliktiksi EU:n sisälle, Kosovo päätti itsenäistyä.

Kosovon itsenäistyminen tapahtui rauhanomaisesti, liki kymmenen vuotta kestäneen kansainvälisen prosessin lopputuloksena oloissa, joissa neuvottelutie oli kuljettu loppuun.

Itsenäisyyden toimeenpanossa Kosovo on sitoutunut noudattamaan Ahtisaaren kansainvälisestikin laajaa tukea nauttivaa suunnitelmaa, joka myös sisältää tiukat vähemmistöjen suojelua ja pakolaisten paluumuuttoa koskevat ehdot. Lisäksi Kosovo on sitoutunut itsenäisyytensä kansainväliseen valvontaan ja sanktiointiin.

Kuten edeltä käy ilmi, niin Kosovon ero Etelä-Ossetian ja Abhasian tilanteisiin on huomattava. Merkittävin ero on kansainvälisessä valvonnassa suoritetun neuvotteluprosessin puuttuminen sekä alueellinen tuki, jonka Kosovon itsenäisyys sai EU:lta ja naapurimailta.

Vaikka kärsimysten mittaaminen on aina kyseenalaista, myöskään historiallisesti osseettien tai abhaasien asemaa Georgiassa tuskin voidaan rinnastaa Kosovon albaaneihin Miloševicin hallinnon aikana – Saakašvilin vertaaminen Miloševiciin on jo mautonta.

Etelä-Ossetian ja Abhasian – johon Georgia ei tämän kriisin kuluessa edes ollut kohdistanut sotilaallisia toimenpiteitä – tunnustaminen merkitsee kansainväliseen oikeuteen perustuvan Kosovo-argumentaation kumoutumista.

Kosovon, Etelä-Ossetian ja Abhasian tapaukset tukevat teesiä, jonka mukaan jokaista “jäätynyttä konfliktia” on tarkasteltava sui generis -pohjalta, omanlaisensa ratkaisun vaativina yksittäistapauksena.

Kosovon itsenäisyyden on tunnustanut tähän mennessä 46 valtiota. Tunnustaneiden joukkoon kuuluvat kaikki johtavat demokratiat ja teollisuusmaat – sekä yli 60 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.

Vertailun vuoksi: Suomen itsenäisyyden oli vuoden 1920 loppuun mennessä tunnustanut 35 maata.

Kirjoittaja toimi YK:n pääsihteerin erityisedustajana ja presidentti Martti Ahtisaaren neuvonantajana Kosovon statusprosessissa.

Teksti
Kai Sauer
(SK 37/2008, ilm. 12.9.2008)