Ruotsin vaalit: Toimivatko lehdistön suorat kannanotot demokratian puolesta?
Riippumaton ruotsalainen lehdistö turvautui sunnuntain vaalien alla harvinaiseen irtiottoon riippumattomuudestaan.
Mielipidemittaus toisensa jälkeen oli viitannut siihen, että uusnatsitaustainen, maahanmuuttovastainen Ruotsidemokraatit saattaisi ylittää neljän prosentin äänikynnyksen ja päästä valtiopäiville. Vaikka heitä oli käsitelty mediassa kriittisesti, nyt kansaan oli vedottava suoraan. Puoli oli valittava, tuumattiin esimerkiksi viikkolehti Fokuksen ja iltapäivälehti Expressenin toimituksissa.
Miksi sinun ei pidä äänestää ruotsidemokraatteja, alusti Fokus poikkeuksellista pääkirjoitustaan. Lehti perusteli suoraa kannanottoaan sillä, että lehti on riippumaton, mutta sen perusarvoja ovat humanismi, kansainvälisyys ja järki.
Ruotsidemokraatit ovat näiden sanojen kertakaikkisia vastakohtia. Siksi on itsestään selvää, että otamme kannan, kirjoitti Fokus.
Ei! Äänestä ei vihalle! karjui puolestaan Expressen, kuvittaen viestinsä katuun tallotulla ruotsidemokraattien ehdokaslistalla.
Pääkirjoituksessaan Fokus myönsi, etteivät ruotsidemokraattien kannattajat lotkauttaisi korvaansa ”valtakoneistoon” kuuluvan lehden argumenteille. Mutta erään tutkimuksen mukaan viidennes ruotsalaisista tunsi jonkun, joka aikoi äänestää ruotsidemokraatteja, ja tähän ryhmään Fokus vetosi. Perustelkaa, ylipuhukaa, pankaa ajattelemaan, lehti kehotti.
Ruotsidemokraatteja äänesti 330 000 ruotsalaista. 5,7 prosentin ääniosuus vei puolueen kirkkaasti valtiopäiville.
Kannattiko median manööveri?
Vaikka vaalitulokseen pääkirjoitukset eivät ehkä vaikuttaneet, ne saattaa tulkita ansiokkaaksi voimannäytöksi inhimillisten arvojen puolesta. Mutta toimivatko ne demokratian puolesta vai sitä vastaan?
Tuskin ne ainakaan lisäsivät politiikkaan pettyneiden luottamusta median rooliin yhteiskuntajärjestyksessä.
Ruotsin kansa on puhunut – epätoivotulla tavalla. Kovin rakentavasti ei Expressen suhtautunut demokratian toimivuuteen vaalitulosten selvittyäkään:
Puolue, jolla on natsijuuret, muuttaa ensimmäistä kertaa demokratian saleihin. Se tarkoittaa, että otamme askeleen tuntemattomaan. Suvaitsevaisuuden lippu on laskettu ja pimeyden voimat ovat lopulta ottaneet myös ruotsalaisen demokratian panttivangikseen.
Entäs se fiksu keskustelu maahanmuuton ongelmista – ruotsidemokraattien käyttövoimasta?