Ruokakaupan ale-laput säilytettävä

Profiilikuva
alennusmyynti
Teksti
Juho Salminen

On käsittämätöntä touhua, että vanhenevaa ruokaa ei saisi myydä alennettuun hintaan.

Kuluttajavirasto on lain asialla: kilohinnat on oltava näkyvissä. Periaate on hyvä, mutta ajaa tässä asiassa käytännön ohi liikaa.

Suomalaiset ovat oikein PISA-tutkimuksissa matemaattisesti lahjakkaaksi todettua kansaa. Meillekö siis liian vaikeaa laskea, paljonko on -50 tai -30 prosenttia maksalaatikosta?

Hölyn pölyä. Kuluttajaviranomaiset tekevät arvokasta työtä, mutta nyt on taidettu kapsahtaa katajaan. Syy on lain, mutta lakeja tunnetusti voi muuttaa.

Eräpäivää lähestyvien tuotteiden myynti alennuksella hyödyttää sekä kuluttajia että kauppaa. Vai onko joku kuullut kauppiaasta, joka osaa hankkia myytävää niin etevästi, ettei mitään jää yli? Niinpä, arvelinkin ettei.

Viime kädessä kysymys on, että mitä kuluttaja häviää, jos hän ei näe suoraan lapusta uutta kilohintaa? Ei mitään.

Tuotteen alkuperäisen hinnan näkee hyllynlaidasta, eräpäivän itse tuotteesta ja alennusprosentin lapusta. Kännyköissä on laskimetkin. On kumma, jos ei niillä eväillä pärjää.

Miten merkittävä epäkohta tämä sitten on? Alennetut tuotteet ovat pienituloiselle selvä helpotus kauppalaskussa. Ja ehkä se suurempi ongelma on, että Suomessa heitetään jo nyt häpeällisen paljon käyttökelpoista ruokaa roskiin. Hirvittää ajatellakin, kuinka paljon moinen tuhlaus vielä lisääntyisi, jos poistohinnat jäisivät käytöstä.

Lue myös juttu ruoan alemyynnistä: Miksi niin yksinkertainen asia tehdään vaikeaksi?