Ruoan alemyynti: Miksi niin yksinkertainen asia tehdään vaikeaksi?

alennusmyynti
Teksti
Hanna Hihnala

”Periaatteessa jokaisen tuotteen hinnoittelu erikseen onnistuu kyllä, onhan maailmassa hinnoittelukoneita. En vain näe siinä mitään järkeä”, toteaa Kannelmäen Prisman johtaja Kaj Grahn.

aletarra
Ruokakauppojen käyttämät alennustarrat ovat Kuluttajaviraston mukaan laittomia. Kuva Sari Gustafsson / Lehtikuva

Kannelmäen Prismassa Helsingissä on käytössä hinnanmuutostaulukot HOK-Elannon käytännön mukaisesti. Niistä asiakkaat näkevät halutessaan alennetun tuotteen todellisen hinnan.

”Kyllä asiakkaat yleensä vain ottavat tuotteen, eivätkä kysele paljonko maksaa”, Grahn kertoo.

Hinnoittelukäytännön muuttamista vaativa Kuluttajavirasto ei ole saanut kuluttajilta yhtään valitusta ruoan aletuotteiden epäselvästä merkitsemisestä.

Näin se toimii

Aamulla ennen kauppojen aukeamista käytävillä pörrää kiireisiä tuoteryhmävastaavia. Ennen asiakkaiden saapumista heidän on määrä tarkastaa tuoretavara, kuten juustot, einekset ja leikkeleet ja etsiä vanhentuneita tuotteita. Tuotteet katsotaan läpi joka päivä ja niihin laitetaan hinnanalennuksesta kertova punainen tarra.

Kannelmäen Prisman myymäläpinta-ala on 8000 neliötä, josta 3500 neliötä on päivittäistavarakaupan käytössä. Kannelmäen kokoisessa Prismassa tuotteiden tarkastus kolmen ihmisen voimin vie noin puolitoista tuntia.

”Ei alentaminen ole kovin vaikeaa, kyllä tuotteiden päivämäärät alkaa jo muistaa ulkoa, kun niitä käy läpi joka päivä”, Grahn kertoo.

Vanhentuneet tuotteet menevät hävikkiin. Viimeisen myyntipäivän lähestyessä tuote alennetaan kaupan tavoista riippuen joko paria päivää aiemmin tai vasta edellisenä päivänä. Tavaraa alennetaan sitä aiemmin, mitä enemmän myymättä jääneitä tuotteita on varastossa.

Aletarraa ei saa lätkäistä mihin vain, vaan se kuuluu sijoittaa päivämäärän viereen, jotta kuluttajalla on mahdollisuus tarkastaa tuotteen ikä.

Enää ei alenneta entiseen malliin

Ruoan alemyynti on kauppojen tapa hillitä hävikin määrää ja myös palvella kuluttajia. Tuotteiden myyminen ”-50%” ja ”-30%” -tarjoustarroilla varustettuna ei kuitenkaan ole kaupan ensisijainen tavoite.

”Halutaan varmistaa tuotteiden saatavuus ja minimoida hävikki. Tietenkin pyrimme myymään täydellä hinnalla”, Grahn sanoo.

Ruokatuotteita on pitkään myyty halvemmalla viimeisen myyntipäivämäärän lähestyessä, mutta viime vuosina kaäytöntöjä on yhtenäistetty. Ensin päätettiin myydä tuotteet ”-50 %” -tarralla varustettuna, sitten se muuttui ”-30 %”.

Myynti halvemmalla ei kannattanut, koska kustannukset nousivat.

Tähän mennessä tapahtunut ruoan alemyyntikuohunnassa:

  • Kuluttajavirasto on patistellut ruokakauppoja jo muutaman vuoden hinnoittelemaan aletuotteensa selkeämmin. Lain mukaan tarroissa pitäisi olla alennusprosentin lisäksi myös uusi alehinta sekä yksikköhinta, eli litra- tai kilohinta. Jos Kuluttajavirasto ja Päivittäistavarakauppa eivät pääse sopuun neuvotteluissaan, voidaan ruokien alennusmyynti kieltää. Kuluttajavirasto korostaa, että se ei vastusta alennuksia, kunhan tuotteet hinnoitellaan lain vaatimalla tavalla.
  • Päivittäistavarakaupan kanta on, että jos jokaiseen tuotteeseen pitäisi kirjata alennuksen lisäksi tuotteen uusi hinta ja kilohinta, menee alemyynti liian hankalaksi ja kalliiksi. Kaupat uhkaavatkin lopettaa ruoan myymisen halvemmalla viimeisen käyttöpäivämäärän lähestyessä, mikäli tähän käytäntöön ajaudutaan. Kaupan mukaan se on menettämässä 50 miljoonan arvoisen edun. Lisäksi sekajätteen määrä on lisääntymässä liki miljoonalla kilolla.
  • Työinisteri Anni Sinnemäki (vihr) kertoi Nelosen uutisille uskovansa, että keskusteluissa löydetään vielä ratkaisu, joka mahdollistaa nykyisen käytännön jatkumisen.
  • Kuluttajista suurin osa on närkästynyt ajatuksesta, että alennettuun hintaan myytävät tuotteet poistuisivat kaupoista. Näin ainakin, mikäli netissä kiivaina käyviä keskusteluita on uskominen.

Lue myös kuluttajan näkemys aletuotteiden hintamerkinnöistä SK:n Päivitys-blogista.