Miksi Suomen Pankki tekee tappiota?

Rahan painaminen on bisnes, jossa on vaikea tehdä tappiota. Tai oli, ennen kuin keskuspankit aloittivat määrällisenä keventämisenä tunnetun rahapolitiikan, jotta korkotaso laskisi, talous elpyisi eikä inflaatio hidastuisi liikaa.

Vuosina 2023 ja 2024 Euroopan keskuspankin rahapolitiikan toteuttamisesta omalta osaltaan vastaava Suomen Pankki teki toiminnallista tappiota reilun miljardin vuodessa. Tulos oli suunnilleen samanlainen muissakin keskuspankeissa.

Perjantaina 13. maaliskuuta julkistetun Suomen Pankin tilinpäätöksen mukaan viime vuodelta tappiota kertyi enää 215 miljoonaa. Toiminnalliset tappiot on katettu varauksia purkamalla, jonka jälkeen Pankin tulos on nolla.

Mistä tämä sitten johtuu?

Keskuspankin rahapolitiikan tavoitteena on inflaation pitäminen 2 prosentissa. Normaalioloissa keskuspankki tekee rahapolitiikkaa päättämällä koroista, joita se maksaa keskuspankki- tilillä oleville liikepankkien talletuksille. Nämä korot välittyvät nopeasti pankkien asiakkailleen myöntämien lainojen korkoon.

Korkoja on vaikea alentaa paljoa nollan alapuolelle. Muuten sijoittajien kannattaisi muuttaa talletuksensa käteiseksi rahaksi, jonka korko on nolla.

Vahvistamattoman tarinan mukaan eläkeyhtiöissä jo laskeskeltiin, mitä maksaisi eläkemiljardien varastoiminen seteleinä satamakonttiin.

Kun korkoja ei enää voinut laskea mutta elvytystarvetta oli edelleen, keskuspankit kevensivät rahapolitiikkaa ostamalla markkinoilta suuria määriä valtioiden ja hiukan myöhemmin yritysten velkakirjoja.

Ostot maksettiin ”painamalla rahaa” eli yksinkertaisesti kasvattamalla velkakirjan myyjien keskuspankissa olevien tilien saldoa.

Rahapoliittisia osto-ohjelmia toteutettiin useita, viimeisin koronakriisin aikaan. Käytännössä keskuspankit ostivat isäntävaltioidensa velkakirjoja.

Suurimmillaan Suomen Pankin osuus valtion velasta oli noin 40 prosenttia. Politiikka myös toimi. Korkotaso pysyi alhaalla, yleinen hintatason lasku vältettiin ja sivutuotteena valtion korkokulut pysyivät kohtuullisina.

Normaalioloissa keskuspankin tulos on positiivinen, koska se ei maksa veloistaan – yleisön hallussa olevista seteleistä – korkoa, mutta saa tuottoa varojensa – esimerkiksi valuuttavarannon – sijoittamisesta.

Negatiivisten korkojen aikaan tilanne oli keskuspankin kannalta vielä parempi. Liikepankit maksoivat keskuspankeille rahojen säilyttämisestä keskuspankkitilillään. Kun talletukset olivat suuria, syntyi isoja voittojakin. Ennen koronakriisiä vuonna 2019 Suomen Pankin voitto oli 320 miljoonaa euroa.

Tilanne kääntyi päälaelleen vuonna 2022, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja keskuspankit alkoivat nostaa korkoja inflaation taltuttamiseksi.

Keskuspankin ohjaus­korko nousi negatiiviselta lähtötasosta neljään prosenttiin syksyyn 2023 mennessä. Samalla toteutui keskuspankkien taseessa oleva ”rakenteellinen korkoriski”.

Korkojen noustessa Suomen Pankki omisti edelleen valtavan määrän valtion lainoja. Nämä lainapaperit oli ostettu, kun korkotaso oli nolla tai negatiivinen. Sen sijaan liikepankkien Suomen Pankissa oleville talle­tuksille piti yhtäkkiä maksaa paljon korkeampaa korkoa.

Korkokate muuttui negatiiviseksi ja Pankki kärsi miljarditappion. Tappio olisi ollut vielä paljon suurempi, jos Pankin hallussa olleet valtion velkakirjat olisi kirjattu taseeseen markkina-arvollaan, mutta näin ei keskuspankeissa tarvitse tehdä.

Lähivuosina Suomen Pankin tappiot pienenevät, kun sen hallussa olevat valtion velkakirjat erääntyvät ja kun talletuksille maksettavat korot ovat alentuneet.

Suomen Pankilla on aikaisempien vuosien tuloksesta kartutettuja puskureita, joita on purettu tappioiden kattamiseksi. Toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, suomalaiset veronmaksajat eivät siis joudu pääomittamaan keskuspankkia – ainakaan, jos korkotasossa ei tapahdu yllätyksiä. Silti kestää vielä pitkään, ennen kuin valtio voi odottaa keskuspankin voitoista katetta krooniselle budjettialijäämälleen.

Keskuspankin tehtävänä on hintavakauden ylläpitäminen. Voitot ja tappiot ovat tämän tehtävän sivutuotteita. Velkaisten valtioiden tilannetta korkotason alentamien helpottaisi silti monella tavalla.

Eipä ihme, että keskuspankkien riippumattomuuskin aika ajoin kyseenalaistetaan. Selkeä strategia ja avoin viestintä taitaa olla tässä taistelussa edelleen keskuspankin vahvin ase. 

Oikaisu 14.4.2026 kello 14.10. Muokattu kohtaa, jossa kerrotaan, että rahapoliittisten osto-ohjelmien ansiosta korkotaso pysyi alhaalla ja yleinen hintatason lasku vältettiin. Aiemmin tekstissä luki, että ”deflaatio eli rahan arvon lasku” vältettiin. Kohdassa oli virhe: deflaatio laskee yleistä hintatasoa ja siten korottaa rahan reaalista arvoa.