Koronan pitkät jäljet
Korona-aika tuli aiheuttaneeksi eläkeikään muutoksen. Viime vuosien elinajanodotteen lasku nostaa eläkeikää 2030-luvulla.
Vuonna 2017 tehtiin Suomessa iso eläkeuudistus. Eläkeikä nostettiin asteittain 63 vuodesta 65 vuoteen. Samalla päätettiin, että jatkossa eläkeikä sidotaan odotettuun elinikään niin, että työvuosien ja eläkevuosien suhde säilyy vakiona.
Jos elinikä pitenee, nousee eläköitymisikä automaattisesti. Eläkkeiden rahoituksen turvaamisen kannalta tämä on looginen tapa sopeuttaa eläkejärjestelmä eliniän pitenemiseen ja välttää tarve toistuvista eläkeneuvotteluista.
Kuten usein, piru vaanii tälläkin kertaa yksityiskohdissa.
Odotettua elinikää mitataan niin sanotulla elinajanodotteella. Tämä on vakiintunut ja väestötieteessä paljon käytetty mittari. Se ei tosin hiukan hämäävästä nimestään huolimatta ole ennustettu tai odotettavissa oleva elinikä.
Elinajanodote vaikkapa viime vuodelle lasketaan viime vuonna kuolleiden määrän perusteella. Vastasyntyneen elinajanodote saadaan laskemalla, miten pitkään viime vuonna syntynyt todennäköisesti eläisi, jos kuolemanriski kussakin iässä olisi sama kuin se oli viime vuonna.
Elinikä on kasvanut pitkään, mutta koronaepidemia pysäytti kehityksen muutamaksi vuodeksi. Suomessa kuolleisuus kasvoi vuodesta 2019 vuoteen 2022.
Vastasyntyneen elinajanodote lyheni vuonna 2022 enemmän kuin kertaakaan vuoden 1950 jälkeen. Yhteensä elinajanodote lyheni vuosien 2019 ja 2022 välillä 8 kuukaudella.
Koronaepidemiasta hengissä selvinneiden suomalaisten odotettavissa oleva elinikä ei näin paljon lyhentynyt, mutta odote ei odotusarvoa mittaakaan.
Pikemminkin on kyse sellaisen vastasyntyneen odotetusta eliniästä, joka eläisi koronaepidemian kourissa seuraavat 100 vuotta ilman, että lääketiede kehittyisi ollenkaan.
Onnettomasti eläkeuudistuksessa päätettiin, että eliniän kasvua mitataan elinajanodotteen muutoksella verrattuna koronaepidemian pahimpiin vuosiin 2020–2024.
Eläkeikää korotetaan sitten tämän muutoksen perusteella.
Jos uutta kriisiä ei tule, elinajanodote todennäköisesti kasvaa koronavuosiin verrattuna. Ei siksi, että eliniän kasvu olisi poikkeuksellisen nopeaa, vaan siksi, että vertailuvuoden elinajanodote oli poikkeuksellisen matala. Ja siksi, että elinajanodote lasketaan yhtenä vuonna kuolleiden määrän perusteella, eikä se oikein mittaa minkään ikäluokan odotettua elinikää.
Suomessa koronakuolleisuus oli kansainvälisesti verrattuna suhteellisen pientä vuosina 2020 ja 2021.
Eniten koronaan kuoltiin vasta vuonna 2022, kun koronarajoitteet olivat poistuneet ja tauti levisi. Jos elinajanodotteen muutosta mitattaessa perusvuosi olisi ollut suurimman koronakuolleisuuden vuosi 2022, eläkeikä olisi noussut puolellatoista vuodella. Vaikutus jää pienemmäksi, koska elinajanodotteen perustaso lasketaan viiden vuoden keskiarvona.
Tästä huolimatta ikäisilleni ja minua nuoremmille eläkeikä nousee koronan vuoksi ehkä 3–4 kuukaudella.
Laskelmaan liittyy kaikenlaisia epävarmuuksia, eikä kukaan ole vielä virallisia laskelmia tehnyt.
Eläketurvakeskus tuottanee arvion koronaepidemian vaikutuksista seuraavassa pitkän aikavälin laskelmassaan. Lopulta alin eläkeikä vahvistetaan kullekin ikäluokalle 62 vuoden iässä.
Eläkkeiden suuruutta ei elinajanodotteen muutos vastaavasti pienennä – mahdollisesti jopa päinvastoin. Vanhuuseläkeiän kasvu pakottaa kartuttamaan eläkkeitä hieman aikaisempaa pidempään. Lisäksi eläkkeiden suuruuteen vaikuttaa elinaikakerroin, joka sekin on sidottu elinajanodotteeseen.
Odotteen lyheneminen loiventaa elinaikakerrointa niin, että se pienentää eläkkeitä vähemmän niiltä ikäluokilta, joiden elinaikakerroin lasketaan koronavuosien tiedoista, kuin elinajan tasaisesti kasvaessa olisi tapahtunut.
Koronaepidemialla on pitkät jäljet. Pientä osaa laskusta maksamme siis myös me, joiden eläkkeellesiirtymisikä osuu 2030-luvulle.
Julkinen talouskin hiukkasen vahvistuu, kun työurat pitenevät, verotulot kasvavat ja eläkemenotkin hiukan pienenevät.
Vaikutuksen suuruus on arvailua. En kuitenkaan yllättyisi, jos koronan vuoksi vahingossa nouseva eläkeikä lopulta kohentaisi valtiontaloutta yhtä paljon kuin ne muutokset, joita koskevat neuvottelut työmarkkinajärjestöt juuri saivat päätökseen.
